Ana helps me again

Äitini kävi toissapäivänä tuomassa minulle ruokaa, koska hän oli huolissaan syömisestäni.
Ruokakassi sisälsi mm. maitoa, jauhelihaa ja leipää. Vaaleaa leipää... Pahus.

Viimeksi kuluneen viikon aikana olen syönyt ihan liikaa. En ole pystynyt välttämään kouluruokailua, ja olen koulun jälkeenkin pistänyt suuhuni mm. sitä leipää.
Eilen paistoin jauhelihan makaroonien seuraksi, mutta saatuani annoksen lautaselle, en halunnutkaan syödä, koska tiesin että katuisin sitä myöhemmin. Joten seurasin jälleen Anan neuvoja, enkä niellyt palaakaan. Laitoin toki ruokaa suuhuni ja maistelin. Annos maistui suorastaan taivaalliselta, mutta syljin kuitenkin jokaisen suupalan takasin lautaselle.

Tänään päätin paastota jälleen kerran. Heitin puolet leivistä pois, siltä varalta jos sorrun syömään, en ainakaan ahmi liikaa turhia kaloreita.
Kaloreista puheen ollen, olen ensimmäistä kertaa elämässä alkanut laskea kaloreita. Aloitin päättämällä kuinka paljon kaloreita sallin itseni syödä päivän aikana. Aloitin 1000 kalorista, mutta sitten totesin että se on ihan liikaa jos haluan laihtua nopeasti, joten asetin sen ylärajaksi. Jos saavutan 1000 kaloria, tai unohdan laskea päivän kalorit, oksennan. Ja en syö mitään loppu päivänä.

Viime päivinä en ole oksentanut, mutta tiedän että olen syönyt enemmän kuin 1000 kaloria, joten aion paastota seuraavan viikon. Sallin enintään 200 kaloria päivässä.

Paastoamistani motivoi vielä eräs pikku fakta: aion mahtua koon 34 hameeseen kolmen viikon kuluttua. Saan hameen nytkin päälleni, mutta vaivoin. Ja takapuoleni näyttää valtavalta siinä, joten paastoaminen pitäisi auttaa edes hieman.

Tämän päivän ruokavalio: 1 iso kuppi kahvia, noin 5 lasillista vettä.
Ja vedellä jatketaan loppupäivä.

Paino nousee jos ruoka laskee

Pahus sentään!
En ollut laihtunut grammaakaan, päin vastoin. Painoa oli tullut lisää. Puoli kiloa, ei siis kovin paljon, mutta se on silti painonmuutos väärään suuntaan.
Pääsinpä sitten kokeilemaan oikein kunnolla käytännössä edellisessä postauksessa mainitsemaani silppuamismenetelmää. Se toimi! Leikkelin perunat ja pihvin niin pieneksi kuin suinkin, sitten ei enää tehnytkään mieli syödä. Laitoin ehkä pari murua perunaa suuhuni ja pureskelin hiukan pihvin palasia. En niellyt. Kaksi lasillista maitoa oli minun perjantain ja lauantain pääateria.

Äitini oli kyllä huomannut etten osta ruokaa (hän näkee tilitietoni netistä). Täytynee siis ostaa tupakka aski aina säännöllisin väliajoin lähimmästä ruokakaupasta. Ja vaikka muutamia vitamiinilisiä, ehkä pari myslipatukkaa viikkoa kohti...

Syö silppuna tai älä syö ollenkaan

Olen viime päivien aikana katsonut muutamia anoreksia ja bulimia dokumentteja ja elokuvia. (kyllä, aiheesta on tehty elokuvia) Niiden perimmäinen tarkoitus olisi varmaankin edistää anoreksia tietoutta ja ennalta ehkäitä ja vähentää anoreksiaa, mutta niistä sai myös yllättävän hyvin vinkkejä anoreksian helpottamiseksi.

Elokuva nimeltä Hunger Point, kuvasi tyttöä jonka sisko kuoli elokuvan puolivaiheilla lääkkeiden yliannostukseen. Siskon kuoltua, tyttö alkoi kopioda hänen syömistapojaan ja oli itsekin joutua hoitolaitokseen. Elokuva oli ehkä hieman shokeeraava mutta joka tapauksessa. Nämä edellämainitut syömistavat olivat elokuvasta se joka jäi mieleeni. Tyttö leikkeli kaiken ruoan lautasellaan niin pieneksi kin suinkin. Eikä laittanut palaakaan suuhunsa ennen kuin kaikki oli pienenä silppuna. Leipään hän ei katsonutkaan.

Skippasin tällä viikolla jo kaksi päivää koulua. Tiistain ja tänään. Maanantainakin lähdin kotiin kesken päivän, ennen ruokatuntia. Olin kyllä aikeissa tänään nousta ylös ja lähteä kouluun mutta sitten muistin mitä eräs luokkalaiseni sanoi eilen. Tämä luokkalaiseni, kutsutään häntä nyt vaikka nimellä Eveliina, ei ole sellainen kenen kanssa liikun kovin usein, koska hän arvostelee kaikkea mikä liikkuu. Eilen Eveliina huomautti kahden muun luokkalaisen, sanotaan vaikka Veera ja Anni, syömisestä tähän tyyliin: "Mä en tajua tota Veeran ja Annin syömistä. Siis nehän ottaa suurinpiirtein vaan lasin vettä ja puolikkaan herneen. Ei tollasessa ittensä nälkiinnyttämisessä oo mitään järkee!"
Menin aika hiljaiseksi tässä vaiheessa ja tuijottelin omaa lautastani, jolta olin syönyt vain pari haarukallista salaattia. Loppuruokaa vain pyörittelin ympäriinsä lautasella. En ole varma huomasiko Eveliina tätä touhuani mutta hän halusi aika pian lähteä tupakalle. Jes! Sain näin ollen loistavan tekosyyn nousta pöydästä syömättä ruokaani loppuun.

 

 

Olin tosiaan aikeissa jopa lopettaa tupakoinnin mutta se nyt vain on niin täydellinen sijaistekeminen syömiselle.

Lähden viikonlopuksi taas vanhempieni luo, veljelläni on syntymäpäivä. Positiivinen puoli on taas siinä että pääsen tarkastamaan painoni. Tottakai toivon että painoni olisi pudonnut jo alle 60 kilon, mutta pienikin pudotus on aina eteenpäin. Jos olen pudottanut eden 1 kilon, olen tyytyväinen.

Tämän hetken vartalon mitat:
Vyötärö: 68cm
Lantio: 99cm

Viikonloppu viihteellä 2/2

Voi Luoja, mutta oli vaikea viikonloppu!

Yksi kaveri tuli siinä perjantai-illalla ja tottakai se sitten halusi käydä heti uolkona syömässä kun oli nälkä. Eipä mitään, Hesburgeriin sitten vaan; juustoateria isolla juomalla. Jälkikäteen oksensin vessasssa.
Lauantai-aamu meni paremmin. Nukuttiin noin kymmeneen ja herättoon kun toinen kaveri ilmoitti olevansa tulossa. Aamiaiseksi kuppi kahvia (tämä on siis se minun 5dl:n kupillinen). Sitten kaupungille.

Kaupoilla tuli liikuttua kaupasta toiseen. Löysin kauniin yöpuvun, kivan t-paidan, hameen ja kengät. Hame oli koko 36!! En ole käyttänyt kokoa 36 sitten yläasteen jälkeen! Tunne oli mahtava kun sain kyseisen hamosen päälleni.
Kun sitten tytöille tuli nälkä kaupoilla, mentiin lounasravintolaan. Tytöt vetivät kokonaiset lounas-ateriat, minä tyydyin patonkiin ja isoon latteen. Ruoan jälkeen lisää shoppailua.

Lopulta päädyttiin takaisin asunnolle ja sitten alkoi se alkoholin kittaaminen. Mahduin kaikesta huolimatta mekkooni, ja näytin aika hyvältä. Tai ainakin paremmalta kuin kaverini. Olen kai hieman ilkeä, mutta kun kaveri kysyi "näyttääkö tämä paita ihan hyvältä" vastasin kyllä. Vaikka se korosti hänen leveitä hartioitaan ja pömppövatsaansa. Haluan vain näyttää paremmalta kuin hän. Ei kai se ole niin paha?

Yökerholle päästiin ja tanssittiin koko rahan edestä. Uskoisin kuluttaneeni kaikki kalorit joita alkoholista kertyi illan aikana.

Sain toiselta kaveriltani idean.
Hän on kasvissyöjä, joten aloin miettiä: mitä jos itse aloittaisin myös kasvissyönnin? Siinä olisi taas yksi hyvä syy olla syömättä tiettyjä ruoka-aineita ja annoskoko pienenisi välittömästi. Myös rasvaiset ruoat jäisivät kokonaan pois! Eihän kukaan kasviksiin laita rasvaa.

Kirjoitin tämän merkinnän koulussa. Otin aikamoisen riskin.Kukaan ei kuitenkaan näytä huomaavan. Ystäväni eivät ole koulussa tällä hetkellä. Se tarkoittaa sitä että kukaan ei tarkkaile mitä syön ruokalassa. Vai syönkö lainkaan. Jes!

Päätin muuten lopettaa tupakoinnin. Ei ole mitään järkeä tuhota keuhkojani ja vaikeuttaa kuntoiluani tupakoimalla. Poltin askin loppuun viikonloppuna ja päätin että se oli nyt viimeinen.

Viikonloppu viihteellä 1/2

Pahus!
Kaveri päätti että tipaton saa jäädä. Hän haluaa lähteä tänä viikonloppuna viihteelle. Eihän se tietenkään tarkoita että minun olisi pakko juoda. Mutta se tarkoittaa sitä etten näytä uudessa mekossani niin hyvältä kuin haluaisin. Eli tuskin voin laittaa sitä ylleni.
Olen kyllä tarkkaillut syömisiäni ja laittanut suuhuni mahdollisimman vähän mitään. En silti ole tyytyen, sillä en näe juuri mitään tuloksia. Olen tosin vähentänyt oksentelua, koska kurkkuni oli jatkuvasti kipeä. Se näkyy näemmä heti painonpudotuksessani negatiivisesti.

Ehdin kyllä onneksi tekemään viime hetken paranteluja vartalooni. Voin olla huomisen päivän täysin syömättä ja tehdä ylimääräisiä vatsalihasliikkeitä. Koska kaverini tulevat vasta illalla, ehsin käymään myös pitkällä lenkillä. Pitänee ottaa myös lenkkeily osaksi päivittäistä kunto rutiinia. Se saattaisi auttaa esimerkiksi reisien kaventumiseen...

Ehkä kavereiden kyläyily on ihan hyväkin asia. Ruoka vähenee nopeammin kaapista kun on pari ylimääräistä suuta syömässä. Ei sitten tarvitse tuntea syyllisyyttä kun antaa kaiken pilaantua kaappiin. Ja alkoholi antaa aina hyvän tekosyyn oksentaa kaikki ylimääräinen ulos.

Norsu makkarankuoressa

Taas mennään vähän alamäkeen...

Vyötärölle on tullut pari senttiä lisää. Ei hyvä. No sitä se syöminen teettää...
Tein sen takia sitten eilen muutaman ylimääräisen kunto-ohjelman. Tänään roukavaliossa pelkkää nestettä.

Melkein lopetin tupakoinninkin vuoden vaihtuessa. Eilen kuitenkin, pitääkseni itseni pois ruokakaapilta, kävin kioskilla ostamassa askin. Poltin kaksi savuketta saman tien.
Tupakointi jotenkin nollaa aivoni niin hyvin etten edes ajattele ruokaa. Toimii hyvin aterian korvikkeena siis.

Luokkakaverit ovat alkaneet valittaa kun en syö. Täytynee siis alkaa taas oksennella koulussa aina roukatunnin jälkeen... Ja juoda PALJON vettä!
Veden juominen on minulta nyt vähän unohtunut. Täytyy saada se tapa takaisin. Tehdä samoin kuin tein ennen joululomaa; korvata jokainen ateria vedellä. Eli lasillinen jääkylmää vettä aina kun tekee mieli syödä.

Olisin halunnut lisätä tähän nyt pari thinspiration kuvaa, mutta jostain syystä blogger hankaa vastaan...

Ostin viime viikolla uuden mekon. S-kokoisen. Sovituskopissa sain sen juuri ja juuri päälleni. Se on nyt tavoitemekkoni. Tahdon mahtua siihen vaivatta kuukauden kuluttua. Miksi kuukauden? Sovimme ystävän kanssa että pidämme tipattoman tammikuun joten helmikuun puolella lähdemme taas viihteelle ja haluan sen mekon silloin ylleni. Ja aion näyttää hyvältä sen kanssa.
Kukaan ei tule enää koskaan sanomaan mistään asustani että näytän norsulta makkarankuoressa. Koska sitäkin olen saanut kuulla... Vaikka moinen loukkaus sattui todella pahasti, sain siitä lisämotivaatiota laihduttaa.

Voit käyttää vastaavaa itsekin. Nimittele itseäsi aina kun syöt. Jokaisella suupalalla. Norsu, läski, pulla, virtahepo, valas... Mitä tahansa joka saa sinut tuntemaan huonoa omatuntoa syömisestä. Auttaa taatusti menettämään ruokahalun.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Huh! että osasi olla rankka viikko vanhempien luona...

Pääsin vihdoin tarkistamaan painoni pitkästä aikaa: joululoman alussa; 65,7kg
ja loman lopussa; 64kg

Onnistuin siis pudottamaan yli kilon joulun aikana!!!
Vyötärön ja lantion mitat eivät paljoa muuttuneet, mutta kuntoa on kertynyt hiukan lisää. Lähdin ulos lenkkeilemään aina kuin mahdollista ja se näytti tuottaneen tulosta.

Nyt uuden vuoden kunniaksi tein itselleni uuden vuoden lupauksen:
Ensi jouluna, olen vähintään 10kg kevyempi kuin nyt.

Vaikeinta koko joulussa oli herkuista, kuten suklaasta ja joulutortuista ja -pipareista kieltäytyminen, mutta onnistuin. Selkeästi herkuista pitäytyminen auttoi pysymään hoikkana. (no joo, kaikkihan sen nyt tajuaa....)

Huomenna jatkuu taas kiireinen arki. Muutama työkeikka on jo tammikuun kalenterissa ja koulussa riittää tekemistä. Jos itsekuri kestää ja tahdonvoimaa löytyy, ties vaikka olisin kesään mennessä pudottanut 5kg...
Toivotaan parasta.