Hänen mielestään anorexia on sairaus ja hän yrittää tietysti päästä siitä eroon, joten hänen mielestään on väärin ja loukkaavaa pitää anoreksia blogia.
Kukaan ei pakota lukemaan eihän?
Jokainen meistä päättää itse millä sivuilla internetissä liikkuu ja mitä sivuja lukee. Enkä minä ole hänestä anorektikkoa tehnyt.
Silti hän osasi sanoa ettei minulla edes ole anoreksiaa vaan bulimia. Ja että minun pitäisi hankkia apua ja käydä psykiatrilla.
"Se sun blogi on tosi loukkaava anorektikkoja kohtaan. Siis sullahan on bulimia? Varmaan sullakin on tosi paha olla ja sillee mutta sä voisit hakee apua. Mä voin antaa mun psykan numeron jos haluut"
Juu ei kiitos.
Minullahan ei kukaan ole tätä syömishäiriötä lääkärissä tai missään todennut, mutta tyhmäkin tajuaa ettei ole normaalia paastota 2-3 päivää ja oksentaa jokaisen aterian jälkeen...
Ja minä haluan tätä. En koe tarvitsevani apua koska tämä on minulle melkein elämäntapa. Alan pitää nälän tunteesta. Se on kuin vaiston ja itsekurin taistelu: kumpi kestää pidempään. Vaisto käskee syömään ja itsekuri sanoo että selviää pidempäänkin ilman.
Jäi kyllä vähän paha maku suuhun tuosta haukusta.
Tiedänpähän kenen kanssa en hengaile enää. Eihän minun elämäni ja valintani hänelle kuulu. Pitäkööt huolen omista asioistaan ja omasta sairaudestaan koska sellaiseksi haluaa sen ajatella.
Tänään söin koulussa vähän liikaa.
Vaaleaa pastaa ja leipää. Oksensin noin puolet kotiin päästyäni.
Täytyy tasata kuntoilulla.
En ole tanssinut pitkään aikaan. Voisin laittaa musiikin soimaan ja koittaa muistaa vanhoja rutiineja. Ja tietysti päivittäiset 50 vatsalihasliikettä ja askelkyykkyä täytyy tehdä.
Olen myös harkinnut hankkivani ruoansulatustabletteja tai muuta vastaavaa. Ihan käytännön syistä, jotta voisin vähentää oksentamista, mutta saisin kuitenkin kaiken mitä sorrun syömään nopeasti pois kehostani.
Vyötärönympärys: 69cm
Jes! En edes muista koska vyötäröni on viimeksi ollut alle 70cm. Kahden päivän paasto selvästi tuotti tulosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti