Laiha, muttei tarpeeksi laiha

62kg
62 KILOA!!

Se on vähemmän kuin olen painanut pitkään aikaan, mutten silti ole tyytyväinen.
Vielä 3 kiloa, niin olen alle 60kg.
Vielä 7 kiloa, niin olen tavoite painossani 55kg.
Vielä 10 kiloa, niin olen ehkä kyllin laiha jotta voin olla tyytyväinen itseeni.

Juttelimme töissä viime viikolla painoasioista. Työkaverit eivät halunneet uskoa että painan yli 60 kiloa. Kumpa he vain olisivat oikeassa...

Vyötäröllä on silti edelleen löysää massaa, joka ei suostu lähtemään...

Pakko laihtua!!!
Pian on jo maaliskuu ja sitten ei kestäkään enää kauaa kun alkaa bikinikausi. Ja jos edes haluan kuvitella lähteväni ensi kesänä rannalle, minun täytyy päästä alle 60 kilon rajan. Täytyy lisätä yksi ylimääräinen hölkkälenkki päivittäisiin rutiineihin.

Glukoosipastilleja ja proteiinipatukoita

Otin tänään ensimmäistä kertaa töihin eväsleivän mukaan. Tiedättehän, sellaisen valmiin kolmioleivän kaupasta, jossa on ihan tajuttomasti majoneesi sun muuta.
Tauollani sitten söin sitä leipää siinä ihan tyytyväisenä kunnes luin paketin kyljessä olevan ravintoselosteen, josta siis näkee esim. kalorit. Suorastaan säikähdin kun huomasin että ostamassani leipä parissa oli melkein 500 kaloria!! Se on enemmän mitä söin eilen ja edellis päivänä yhteensä!
Toinen leipä lensi koskemattomana roskiin ja sen yksilön jonka olin ehtinyt napostella lensi puolestaan taukotilan vessaan, siinä ilkeämmässä muodossa.

Tajusin etten ole hetkeen postannut mitään anoreksia vinkkejä, joten päätin sitten niitäkin jakaa teidän iloksenne.

Nämä ovat ihan omia kikkojani, joita olen oppinut tavalla tai toisella.

Henkilökohtainen suosikkini ovat glukoosipastillit. Varsinainen tarkoitus näillä glukoosipastilleilla on urheilusuorituksen yhteydessä pitää suorituskykyä yllä kovassa rasituksessa. Pastillien ideana on pitää verensokeri korkealla. Näin ollen ne siis siirtävät nälän tunnetta. Jo yksi pastilli auttaa kun alkaa heikottaa. Glukoosipastilleja saa ihan tavallisista ruokakaupoista samalta hyllyltä josta löytyy proteiinipatukat ja muut laihdutus tuotteet.

Proteiinipatukat ovatkin sitten toinen suosikkini. Ne ovat tarpeen silloin kun tekee mieli jotain pureskeltavaa tai jotain makeaa, esim suklaata. Patukoita saa monen eri makuisena ja kokoisena. Isoimmissakin patukoissa kalorimäärä on alle 200 kaloria, ja nekin ovat usein niin tujua tavaraa että jo puolikas patukka riittää pitämään nälän poissa pitkään.

Kaloreita laskiessa hyvä kikka on ns. "tuplaaminen" eli aina kun lasket ruoan kaloreita, tuplaa saamasi luku, niin ei tee mieli syödä niin paljon. Esim. jos annos sisältää 300 kaloria -> tuplaa, jolloin luku on 600 kaloria. Ei kuullosta enää niin houkuttelevalta, eihän?

^ Tässä kuvassa on myös hyvä kikka. Eli kuntoile aina kun voit. Hypi paikallasi, kävele ympäriinsä kun puhut puhelimessa, tee askelkyykkyjä. Ole koko ajan liikkeessä!

Yksi hyvä vinkki, joka kannattaa silloin kun energia ei riitä jatkuvaan hyppimiseen ja liikkumiseen. Seiso istumisen sijaan. Seisoessasi kulutat tunnissa 40 kaloria enemmän kuin istuessa.
Ja kun istut, istu hyvässä ryhdissä. Tiesitkö muuten että istuessakin voi treenata? Kun istut hyvässä ryhdissä, voit samalla jännittää vatsalihaksia, ja rentouttaa niitä taas. Huomaamaton tapa, joka ei vaadi paljon vaivaa. Onnistuu vaikka ruokapöydässä vanhempien silmien alla.

Ensi viikolla on edessä varsinainen tulikoe; menen taas käymään vanhempieni luona. Plussat: pääsen vihdoin punnitsemaan painoni ja näen olenko edistynyt yhtään. Miinukset: Vanhemmat katsovat että varmasti syön, ja mitä syön.

Toivon että olisin pudottanut ainakin pari kiloa, mutta niinhän minä tunnun aina sanovan, eikä mitään edistystä missään, joten en elättele turhia toiveita.

Ylämäki, alamäki...

Viime viikko meni melko hyvin!

Joka päivä kului töissä. 7 tuntia joka päivä syömättä mitään. Työkaverit väillä ovat kyselleet enkö halua pitää ruokataukoa tai mitään, mutta olen vain sanonut että olen syönyt ennen kuin tulin töihin ja että syön heti kun pääsen kotiin.
Totuus on että juon aamulla tasan yhden kupin kahvia ja täytän vesipullon töihin. Työpäivän jälkeen olen saattanut syödä yhden kovan hedelmäkarkin tai pienen vanukkaan. (sellaisen joita myydään lapsille, hyvin pieni annoskoko siis) Viime viikon ruokavalioni kootui siis pääasiassa vedestä.

Kuitenkin orstai, joka oli siis ystävänpäivä, kaverini poikkesi töihin tuomaan minulle ystävänpäivälahjan; kortin ja suklaalevyn. Olin varsinainen idiootti kun menin avaamaan sen. Ajattelin ottaa vain yhden palan, mutta oltuani syömättä pitkään levyllinen suklaata meni yhdessä hujauksessa. Huono omatunto iski välittömästi.

Ikään kuin se suklaalevy ei olisi riittänyt tuhoamaan onnistunutta viikkoa; lähdin viikonlopuksi ystäväni luo. Hänen äidillään on paha tapa tarjoilla pöydän täydeltä ties mitä. Jo pelkkä aamiainen oli enemmän kuin olen syönyt kuukauteen! Tuntuu kuin olisin lihonut 10 kiloa pelkästään viikonlopun aikana.

En edes uskalla mitata vyötäröäni tällä hetkellä. Löysää massaa on niin paljon että suorastaan hävettää.

Haluan vain olla laiha ja kaunis

Huomenna vihdoin taas työpäivä. 6 päivän työputki alkaa. Toivon pudottavani ainakin kilon tällä viikolla ja pari senttiä vyötäröltäni. Ja pysyä hoikkana. Koska painon pudottaminen ei ole niin vaikeaa, kuin hoikkana pysyminen.
Taidan tehdä pientä siivoamista ruokakaapissani...

Kiirettä pitää

Nyt on ollut vähän kiireistä.
Aloitin uuden iltatyön, tai tarkemmin sanottuna aloitin työharjoittelun kolmen kuukauden ajaksi. Pitkiä päiviä miltein joka päivä.
Huono puoli: olen jokaisen työpäivän jälkeen niin väsynyt etten jaksa kuntoilla.
Hyvä puoli: kiireisenä työaikana en ehdi syödä.
Joten painon pitäisi pudota edes hiukan seuraavan kolmen kuukauden aikana. Kuntoilulle pitäisi silti löytyä aikaa ja energiaa...

Positiivisessa valossa, käsivarteni ovat ainakin kaventuneet. Ja mitä ilmeisimmin ylälantiolta on lähtenyt muutamia senttejä, koska farkkujen vyötärö on väljä. Alalantiossa ei valitettavasti näy muutosta (lantion levein kohta, josta otan mitat).

Nyt täytyy jo rientää palkalliseen iltatyöhöni. Halusin vain nopeasti päivittää kuulumisia.

Food is the enemy

Laitoin tänään pitkästä aikaa ns. oikeaa ruokaa.
Keitin vähän riisiä ja ladoin laitaselle kasan valmis salaattia. Ei kastikkeita. Todella otin aikaa syömiselle.

Tiedän, piti paastota, mutta se ei ole lainkaan niin helppoa miltä se kuullostaa.Olen joka tapauksessa lisännyt liikkumistani. Enkä enää istu paikallani niin paljon kuin ennen. (seisominen kuluttaa tunnissa 40 kaloria enemmän kuin istuminen) Tälläkin hetkellä teen askelkyykkyjä tätä kirjoittaessani. Pian lähden ulos lenkille.

Sain eilen taas vieraan. Eräs miespuolinen ystäväni tuli kahville ja rupattelimme niitä näitä. Imartelevan luonteensa ja tapansa mukaan hän katseli että "Sä olet taas laihtunut"
Normaalisti olisin jopa ilahtunut tästä kommentista, mutta nyt kun tiedän että en todellakaan ole laihtunut senttiäkään eikä painoni ole pudonnut grammaakaan, tulin vain kiukkuiseksi.
Enkä syönyt loppupäivänä mitään. Joka siis sinänsä oli hyvä asia.

Sain taas neuvoja eräältä todella odottamattomalta taholta. Henkilö jonka kanssa olen jutellut ehkä kahdesti, kehotti minua hakeutumaan psykiatrin puheille syömishäiriöni takia. Eniten hämmensi juuri se fakta että tämä henkilö, joka ei ole osana päivittäistä elämääni huomaa epänormaalit syömistottumukseni, mutta sitten taas ne joiden kanssa vietän enemmän aikaa ja joiden kanssa keskustelen päivittäin, ihmiset joiden kanssa syön, eivät huomaa.
Lieneekö tässä jokin näkymätön muuri, jonka läpi läheiset ihmiset eivät halua nähdä?

Vyötärö: 68cm
Lantio: 99cm
Ei varsinaista edistystä silläkään alueella...

Mietin pitäisikö minun alkaa ottaa kuvia itsestäni, ja liittää niitä tähän blogiin? Pidemmällä aikavälillä siitä saattaisi olla hyötyä editymisen seuraamisessa...Tällä hetkellä siitä ei kyllä olisi mitään iloa kun missään ei vielä näy muutosta... Täytynee ensin tiukentaa diettiä.