Bulimian reunalla

Kävin tänään hakemassa lisää "laihdutuspillereitä".
En todellakaan tiedä paljonko ne todellisuudessa auttavat, mutta ainakin oma oloni on parempi kun syön niitä.
Kaupan kassa katsoi hiukan lata kulmien kun ostin ison purkin laihdutuspillereitä, mutta eipähän kieltäytynyt myymästä. Eikä se sille kuulu mitä kurkkuuni tungen.

Olen nyt viimeisen viikon lipsunut todella TODELLA paljon. Olen palannut taas bulimia käyttäytymiseeni. Eilen söin annoksen pikanuudeleita, leipää, kolme muffinia, ison annoksen pastaa ketsupilla... ja kaksi litraa sokerimehua....
Ja oksensin kaiken.
En ole ylpeä siitä.

Kaverini muisti taas anoreksiani. Hän sanoi olevansa huollissaan minusta, mutta totta puhuakseni, se ei juuri näy päälle päin.
Kaverini on sen verran naiivi ja itsekeskeinen, että kun hän kysyi "ootko sä syönyt kunnolla" riittää kun sanon "juujuu" ja huomautan että hän on itse todella laiha. Hän keskittyy samantien itseensä ja alkaa osoitella huonoja puolia itsessään jne.
Parasta on että hän ei oikeasti ole laiha. Hän on minua lyhyempi, eikä hän oikeastaan paina paljoa, mutta se ei todellakaan näy ulospäin. Hänellä on jenkkakahvat ja vatsamakkaroita.
Ainoa mistä olen ehkä hieman kateellinen hänelle, on hänen jalkansa.
Kaverini jalat ovat niin hoikat ja suorat nilkasta reiteen. Haluan hoikemmat jalat kuin hänellä.

Alan seota pian.
Päähäni koskee kun en tiedä olenko pudottanut painoa, onko sitä tullut lisää... onko se pysynyt samana?
Menen ensi viikonloppuna käymään vanhempieni luona. Vaaka<3
Odotan kärsimättömänä että pääsen tarkistamaan edistykseni, sillä en näe peilistä enää mitään.
Uskon vasta kun näen numeroita edessäni.

Kärsin ja kamppailen

Kylkiluut on kadonnut johonkin. En enää näe niitä :'(

Viikonloppuna oli kavereita kylässä, tupareiden merkeissä. Ja sehän tietenki tarkoittaa turhaa ruualla mässäilyä ja alkoholilla läträämistä.
Ja se taas tarkoittaa että kiloja kertyi...

Itkin maanantai-iltana ihan mielettömästi tätä pahaa oloa. Sen jälkeen olen pysynyt nestedietillä.
Ajatukset pyörii ruuan ympärillä non-stop.

Tosta viikonlopusta vielä.
Meillä oli eräänlainen teema jonka mukaan sitten pukeuduttiin näihin tupareihin. Oma asuni paljasti aika paljon ihopinta-alaa, vihasin sitä asua.
Kuvia otettiin tottakai. Noin sadasta kuvasta, pidin ehkä yhdestä. Näin vain läskiä joka kuvassa. Olen vain tasapaksu laatikko. Vatsani näytti massiiviselta jokaisessa sivukuvassa.
Jotenkin yksi kaverini silti onnistui kommentoimaan jotain tyyliin: "Vau, ku sä oot laiha! Kato ny noita kylkiluita!" Ja näytti jotain joka ei ollut siellä. En vain nähnyt niitä kylkiluitani siinä kuvassa.

Olen taas alkanut kerätä thinspo kuvia ja lauseita seinilleni. Tarvitsen jatkuvaa muistutusta etten ajaudu jääkaapille vain tylsyyttäni.
Tylsistyneenä tulee helposti syötyä ihan turhaan vain ajankuluksi. Täytyy vaihtaa se tylsyyteen syöminen kuntoiluksi.

Luojan kiitos työpaikastani. Pitkät työtunnit ja kiireinen aikataulu ei jätä tilaa ruuan ajattelulle tai syömiselle.
Sen lisäksi olen taas ajautumassa viiltelyyn. Työpaitani hihat ovat kuitenkin sen verran lyhyet etten voi... Ehkä jokin muu ruumiinosa...

Yritin lopettaa tupakoinninkin jälleen kerran, mutta se ei tunnu onnistuvan. Tupakka on tällä hetkellä ainoa terapeuttini. En ajattele mitään kun saan vedettyä savua keuhkojen täydeltä.
(Edelleen, en kannusta ketään tupakoimaan. Tämä vain sattuu sopimaan minulle henkilökohtaisesti.)

Nälkä on tälläkin hetkellä suunnaton.
Tänään kurkusta kumottu: Kupillinen kahvia, ilman sokeria, ilman maitoa. Sekä pieni kulhollinen rasvatonta jugurttia.
Näillä ajattelin selvitä loppu päivän. Lähden tämän blogi kirjoituksen jälkeen töihin. Iltavuoro. Keskiviikot ovat onneksi yleensä aika rauhallisia.

Todella todella huono viikko..

Olen vastenmielinen lihava sika jolla ei ole itsehillintää.

Olen heikko. Olen syönyt aivan liikaa tällä viikolla. Oloni on kamala...
En kestä kuunnella miten hyvin muilla menee, kun itse en onnistu missään... :(

Kaveri juuri tänään kehui kuinka eräällä yhteisellä tutullamme on täydellinen vartalo. Hän on minua hoikempi.
En kestä olla näin lihava. Haluan vaan kuolla...

Vain koska jollain on lääketieteen tutkinto, ei tarkoita että hän olisi oikeassa

Kävin eilen työterveyshoitajan tarkastuksessa.

Olin jo valmiiksi vähän valehdellut esitäytettävään lomakkeeseen mm painoni 62kg. Pieleen tosin meni. Terkkarin vaaka paljasti painokseni 60 kg.
BMI (Bodymass Index) asteikon mukaan olen vielä toistaiseksi normaalipainoinen. Terveydenhoitaja kuitenkin kehoitti minua syömään enemmän ja säännöllisemmin, joten lupasin noudattaa ruokakarttaa jonka hän minulle antoi (1400kcal).
Miten kävikään? Kotiin päästyäni, en laittanut suuhuni muruakaan koko loppupäivänä. Tarkastus oli klo 13.
Terkkari oli vähän järkyttynyt kun sanoin syöväni aamiaisen lisäksi vain yhden pienen aterian ennen klo 15 iltavuoroa. Hänen antamansa kartan mukaan minun pitäisi syödä jo kolme kertaa ennen klo 15. Kolme kertaa!! Tämä siis tarkoittaisi käytännössä sitä että jos syön aamiaisen noin klo 10, minun pitäisi syödä lounas jo klo 12, ja jokin pieni välipala noin klo 14. Eli kahden tunnin välein. KAHDEN TUNNIN VÄLEIN!! Neljän tunnin välein voisin vielä ehkä kestää, koska se on kuulemma normaalia. Itse pärjään vallan mainiosti syömällä jotain pientä vain kuuden tunnin välein. Joskus menee helposti koko päivä pelkällä vedellä.

En todellakaan aio haaskata saavuttamaani vartaloa vain koska joku on joskus keksinyt lautasmallin ja päivittäisen kalorisuosituksen.

Olen käynyt ruokakaupassa ihan kuin normaalit ihmiset. On vain mukavaa kun kaapit on täynnä. Se ei silti tarkoita että laittaisin ruokaa.
Pidän kaapissa koko ajan kasviksia, jotta voin hyvällä omalla tunnolla haukata jotain, jos nälkä iskee.

Söin äsken ruisleivän. Sellaisen Reissumies leivän toisen puolen.
Nyt on huono olo...
Taisi olla tämän päivän syömiset siinä...

Polttaako muuttostressi kaloreita?

Sain vihdoin muutettua omaan asuntoon!

Kävin viime viikolla vanhempieni luona pakkaamassa muuttotavaroita ja siivoamassa huonettani.
Siinä siivotessa, löysin vanhan diettisuunnitelmani, noin 2-3 vuoden takaa.
Olin listannut pienelle ruutupaperin palaselle tarkkaan, mitkä ruoka-aineet oli sallittu ja mitkä ei.
Jokainen ruokailu oli myös tarkkaan aikataulutettu ja paperin alareunassa oli huomautus:
"Jos missaat aikataulun, et syö."

Kunto-ohjelmankin olin raapustanut, joka ei juuri poikkea nykyisestäni.
Ja tavoitepainon;
65kg.
Tuosta aloinkin miettiä, paljonko olen oikein painanut jos olen ajatellut että 65 kiloa on ihan ok? Painoni on ylimmillään ollut jotain 71 kiloa, joten arvelen että olen liikkunut niillä hujakoilla. Muistan etten silloin tuntenut itseäni lihavaksi mutta... En tiedä mikä muuttui, mutta nyt kun vaaka pyörii 60 kilon molemmin puolin, tunnen itseni vastenmieliseksi rasvapalloksi. Ja sitä ajatellessani, 71 kiloisena olen varmasti muistuttanut virtahepoa.

Luojan kiitos pysty jälleen itse päättämään milloin syön, mitä syön ja kuinka paljon (tai kuinka vähän).

Mahdun pitkästä aikaa koon 36 farkkuihin. Ja voin oikeastaan ilokseni todeta, että tarvitsen vyön 36 lantiofarkkujen kanssa. Voin siis turvallisesti todeta että lantioni ja takapuoleni on kaventunut!

Ah kunpa minulla olisi kokovartalopeili...

Laksatiivit pääsivät loppumaan eilen, rasvanpolttajia on vielä muutama kapseli jäljellä. Lähden siis huomenna apteekkiin hankkimaan varaston täydennystä....