Hyvää Vappua

Vappuilen taas ystävien seurassa.
Eilen aloiteltiin jo Tampereen koskenrannassa, mutta koska puolet juhlaporukastamme saapuu vasta tänään, niin eilinen jäi aika lyhyeksi.
Tänään ohjelmassa piknik ja illalla yökerhoon. Eilen söin tuskin mitään ja yritän pitää saman linjan tänäänkin.

Olen saanut nyt pyyntöjä pariltakin lukijalta että postaisin omia kuviani. Lupaan seuraavaan päivitykseeni ladata kuvan itsestäni viime vuodelta ja nykyään. Vähän vertailukohtaa.
Syy miksen nyt laita, on että en ole asunnollani yksin. Kirjoitan tätä nopeasti sillä aikaa kun ystäväni on suihkussa.
Palaan asiaan vapun jälkeen.

HYVÄÄ VAPPUA KAIKKI!!

Hulluuden rajalla

Säälittävä.
Lihava.
Turha.
Ällöttävä.
Itkupilli.
Läski.
Idiootti.
Tarpeeton.
Tyhmä.
Kuvottava.
Ruma.
Vastenmielinen.

Olen varmaan hullu, mutta suostuin mukaan erääseen muotinäytökseen alusvaatemalliksi. Alusvaatemalliksi!!
En kestä katsoa itseäni peilistä, joten miten helvetissä kuvittelen käveleväni puolialasti monen sadan ihmisen edessä???
En kuitenkaan pysty enää perumaan. Näytös on kolmen päivän päästä...

En tiedä johtuuko näytöksen tuomasta stressistä vai jostain muusta, mutta olen taas ahtanut naamani täyteen kaikkea mahdollista ja oksennellut jatkuvasti... jo kolmen päivän ajan.
Oloni on aivan hirveä, mutta lopettaminen on niin vaikeaa...
.......
Oksennan vielä kerran ja lähden sitten ulos...

Ei uutta auringon alla

Tylsää kun päivissä ei ole rutiinia. Jos ripustaisin pimennysverhot ikkunaan, nukkuisin varmaan koko päivän. Nykyisin herään viimeistään yhdeksän aikaan kun aurinko nousee.

En ole lihonut mutten ole laihtunutkaan. Työttömänä ei saliin ole varaa, mutta kävin tänään pitkästä aikaa juoksulenkillä. Vakioreittini oli vielä vähän jäinen ja kurainen mutta kiersin sen joka tapauksessa.

Eräs naisystäväni tunnusti olevansa ihastunut minuun. En oikein tiedä miten reagoida. Olen kyllä seurustellut naisten kanssa ennenkin mutta en ole varma haluaisinko häntä tyttöystäväksi. Varsinkaan nyt kun olen niin epävakaalla pohjalla joka suhteessa. En usko että jaksaisin ylläpitää parisuhdetta juuri nyt.
Lisäksi, hänen mielestään laihduttaminen on ajan hukkaa, ja hänellä on täysin eri kauneusihanteet kuin minulla. Hän ei voi sietää suoranhoikkia jalkoja, kun itse juuri toivoisin sellasia... En usko että kannattaa siis edes yrittää hänen kanssaan.

 Pian pitäisi taas miettiä kesää ja bikini-kuntoa...

Työtön

Pahoittelen katkoa päivittämisessä.  On ollut vähän kaikkea...

Jäin viime viikolla työttömäksi. Säästän teidät yksityiskohdilta mutta työnantajani siis irtisanoi minut ilman irtisanomisaikaa. Nyt minulla ei ole mitään tuloja ja työttömyystukea saan aikaisintaan kahden viikon työttömyys ajalta.
Olen nyt ollut vanhempieni luona tiistaista lähtien ja lihonut 2 kiloa!!! Tiedän että pitäisi ehkä olla huolestuneempi rahatilanteestani kuin painostani, mutten ole. Sain karistettua kilon eilisestä, mutta en luota siihen että se pysyy poissa...

Haluaisin lähteä jo tänään takaisin kotiin, mutta säästösyistä, lähden vasta sunnuntaina. Pääsen äitini kyydissä.
Eniten harmittaa että jouduin luopumaan kuntosalijäsenyydestäni toistaiseksi... Onneksi säät alkavat olla sit luokkaa että ulkonakin on mukava lenkkeillä.

Olen nyt yksin talossa. Isäni pitäisi pian tosin tulla ruokatunnille kotiin... Leivon pullaa. Ironista, koska en itse halua syödä sitä ja vanhempanikin ovat olevinaan dietillä. Kummasti silti pulla maittaa kahvin kanssa.
Olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä ja keksiä tekemistä, mutta se on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Eilen siivosin koko talon lattiasta kattoon. Tänään aion vielä pestä ikkunat. Lenkille on kyllä pakko päästä. En kestä enää yhtään kiloa väärään suuntaan...
Toivon todella että heikon rahatilanteen tuoma pakkodietti toimii...

5 kiloa, 5 senttiä

Paino: 61,9 kg
Mitat: 88/65/96

Teippasin keittiön kaapit kiinni ja kirjoitin teippeihin motivoivia sanoja ja lauseita. En kestä enää yhtäkään päivää syöden ja oksentaen.
Eilen söin kaksi hampurilaista, puoli litraa jäätelöä, leipää, 5 pullaa ja oksensin puolen tunnin välein koko illan.
Nyt ainoa kaappi johon pääsen keittiössäni on se jossa säilytän kahvia. Niin ja jääkaappi mutta sen sisältö rajoittuu valkoviiniin ja maitotölkkiin. Jos haluan tosissani pudottaa painoa 55 kiloon kesään mennessä, minun on otettava itseäni todenteolla niskasta kiinni.

Viime viikolla kävin kolme kertaa salilla, joista yhdellä kerralla kaverini kanssa. Motivaation taso oli hieman eri kun kaveri juoksee vieressä juoksumatolla. Olin treenin jälkeen todella hyvällä tuulella sillä kulutin tuplasti enenmmän kaloreita kuin hän. Tosin olen käynyt salillakin jo puoli vuotta, kun hän oli ensimmäistä kertaa....

Onko kellään kokeusta vauvanruoka dietistä?
Ajattelin kokeilla sitä ensi kuussa, mutta jos se ei olekaan tehokas niin olisi mukava kuulla se etukäteen, niin voin jättää kokeilematta ja syödä pelkkää vesimelonia koko kuun.
Joka tapauksessa, aion rajoitaa kalorisaantini korkeintaan 500 kcal/päivä. Normaalin työpäivän aikana kulutan noin 300-400 kcal ja vapaa päivinä vähintään saman verran salilla. Kun tähän lisätään ns. näkymätön kalorin kulutus (arkiliikunta ym muu laskematon) niin minu pitäisi kadottaa kiloja ennätysvauhtia.

Vatsani näytti tänäaamuna yllätävän hyvältä. Litteältä, eilisestä sekoilustani huolimatta. Kiinteytettävää silti riittää. Reisissä myös.
Olen kieltänyt itseltäni kaikki vaateostokset niin kauan kun joudun ahtautumaan 38 koon housuihin Omistan jo kaksi 36 kokoista hametta, ja kokemani tunne niitä ostaessani oli uskomaton. Haluan kokea sen tunteen joka kerta kun ostan vaatteita. En halua hävetä itseäni kun joudun ostamaan 38, joskus jopa 40 kokoisia housuja tai L kokoisia paitoja. Pelkkä pituuteni ei riitä syyksi ostaa valtavia säkkejä....

Katselen kaupungilla jatkuvasti nuorten naisten kapeita sääriä ja hoikkaa uumaa.
Tiedän etten ole tyytyväinen itseeni ennen kuin vyötäröni on kaventunut vähintään 60 senttiseksi.
Tämä tarkoittaa nyt että tavoitteeni sisältää 5 kilon ja 5 sentin painon pudotuksen. Ja mitä nopeammin, sen parempi.

Even my selfie thinks I'm fat

Olen ihan rikki. Puhki, poikki, loppuunkulutettu.
Työ rassaa ja olen juuri ja juuri saanut itseni revityksi salille. En kuitenkaan tarpeeksi usein. Tuntuu kuin vain lihoisin kokoajan enemmän ja enemmän. Peilikuvani kuvottaa minua.
Olen ottanut kuvan itsestäni alusvaatteillani joka päivä nyt parin viikon ajan. En näe yhtään positiivista muutosta. Paksut reidet ja turvonnut vatsa tuijottavat takaisin joka ikisestä kuvasta ja suorastaan ilkkuvat kuinka epäpätevä olen.

Itsetuntoni on nollassa. Olen itkenyt itseni uneen kuluvan kuukauden aikana useammin kuin viime vuonna yhteensä. Tupakoin taas päivittäisenä rutiinina, joskus kolmekin röökiä peräkkäin. Tupakka tuntuu nyt olevan ainoa keino pitää käteni irti veitsestä ja viiltelystä. Pienempi paha niin sanotusti.
Olen yksinäinen. Enkä edes oikein ymmärrä miksi. Vietän aikaa ystävieni kanssa kerran tai kaksi viikossa ja nytkin edessä on viikonloppu kavereiden kanssa. Kuitenkin, en tiedä kumpi on pahempi; olla yksinäinen yksin kotona ja itkeä pahaa oloaan, vai olla yksinäinen kavereiden keskellä, voimatta kuitenkaan sanoa sitä ääneen. En uskalla sanoa että ahdistaa joten pakotan hymyn kasvoilleni, ja annan kaikkien elää siinä uskossa että minulla on kaikki hyvin. Se on kuitenkin helpompaa kuin yrittää selittää tuntemuksia joita tuskin ymmärrän itsekään.

Hiukan positiivistakin on tapahtunut. Pääsen kuukauden päästä työporukan kanssa etelänmatkalle. Pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni ulkomaille ja vieläpä täysin maksetulle matkalle. Ja nyt puhutaan siis matkat, majoitus, kaikki on valmiiksi kustannettu. Minun tarvitsee vain istua mukana ja nauttia matkasta.
Ja siitäkin huolimatta, löysin tästäkin valitettavaa....
Matkaa varten tarvitsen passin, joten lähdin hakemaan sellaista. Unohdin kuitenkin passikuvani kotiin, ja jouduin kuvauttamaan uudet. Vihaan niitä! Kasvoni huutavat; LÄSKI LÄSKI LÄSKI. Verrattuna aiempaan passikuvaani, näytän hamsterilta. Poskeni pullottavat, kun taas aiemmassa ne olivat lommolla. Haluan lommoposkeni takaisin.

Olen lievästi peloissani tulevasta viikonlopusta. Yövymme ystäväni tädin luona ja hän on kova tarjoamaan muffineja, lettuja, pannukakkua, lohta, leipää, perunaa ja munakasta. Kaikkea. Ystäväni ovat innoissaan ilmasesta ruuasta, mutta minua vain mietityttää kuinka pystyn selittämään ettei minun ole nälkä. Kokonainen viikonloppu isolla porukalla, saman katon alla. Kaikki keinot ovat sallittuja eikö? Vetoan vaikka kuukautiskramppeihin, jos ei muu auta.

NOTE TO SELF; Laksatiivit mukaan.

Miksi kateellisuus kalvaa?

Selailin vanhoja kuvatiedostoja koneeltani ja voisin kai sanoa valaistuneeni.

Kuvia minusta ja ystävistäni viime vuodelta, kahden vuoden takaa, vanhimmat viiden vuoden takaa... 

Paras ystäväni on aina ollut hieman minua isompi. Ei paljon, mutta kuitenkin niin että kaikki minun vaatteeni eivät sovi hänelle. Silti moni asukokonaisuus näyttää paremmalta hänen päällään kuin minun. Miksi? 

Kyse ei ole siitä että vaatteeni eivät istuisi niin hyvin kuin hänen, sillä en osta liian isoja vaatteita. Vaikka minulla ja ystävälläni olisi sama paita yllämme, ja olisimme kuvassa vierekkäin, hän näyttää aina paremmalta. MIKSI??

Mitä minä teen väärin? Näytän kyllä jokaisessa yhteisessä kuvassamme hoikemmalta kuin hän, mutta en silti paremmalta. Miksi? 

Johtuuko se hiuksistani? Viimeisen viiden vuoden aikana hiustyylini on kyllä vaihtunut jatkuvasti, mutta kuvissa olen onnistunut saamaan kaikki kampaukseni näyttäämään hyvältä. Joten miksi hän näyttää aina paremmalta? Hänen hiuksensa ovat olleet pitkään samat luonnon vaaleat, ohuet ja olkapää pituiset. Miksi hän näyttää paremalta??

Minulla on monta kuvaa kun eräänä kesänä teimme täysin samanlaiset topit ja shortsit. 

Katson nyt yhtä kuvaa jossa seisomme vierekkäin. Hiuksia lukuunottamatta, meitä voisi luulla kaksosiksi. Kuitenkin, hän olisi se kauniimpi kaksonen.

Kyseinen  kuva on 5 vuotta vanha. Olen laihtunut kuvan ottamisen jälkeen melko runsaasti. Luulen että olen ollut kyseisessä kuvassa painavimmillani eli noiun 73 kiloa... Hävettää. 

Ystäväni puolestaan on lihonut kuvan ottamisen jälkeen jonkun verran. Ehkä noin 5 kiloa. Tämä tosin johtuu hänen lääkityksestään, ei siitä että hän söisi epäterveellisesti tai muuta. 

Joka tapauksessa, vertasin nyt tätä 5 vuotta vanhaa kuvaa viime vuoden lopulla otettuun kuvaan meistä kahdesta. Hän on yhä paremman näköinen. Minä 10 kiloa kevyempänä, hän 5 kiloa painavampana. Hän on edelleen paremman näköinen. Miksi, oi miksi? 

Tämä oli se vaihe jossa koin tämän niinsanotun valaistumisen. Olen kateellinen. 

Hän saattaa olla hieman isokokoisempi, mutta hän on onnellinen. Toki, jokaisella naisella on hetkiä jolloin hän ei ole tyytyväinen itseensä tai elämäänsä, myös hänellä. Mutta hän ei jää niihin hetkiin kiinni. Olen kuullut hänen valittavan joskus, kuinka hän haluaisi laihtua, mutta hän silti valitsee palan suklaakakkua kuntosalin sijaan. 

Kun vertaan tätä samaa teoriaa itseeni, huomaan tuntevani syyllisyyttä jos edes vilkaisen kakunpalaa. Minä en kuitenkaan valita. Pysyn hiljaa, niinkuin monesta muustakin mieltäni vaivaavasta asiasta. Enkä enää edes muista miltä tuntuu olla onnellinen....

Kipeä joulu ja yksinäinen uusivuosi

Jouluni meni enimmäkseen kipeänä. 39 astetta kuumetta. Ei juuri mainittavaa. Ainoana positiivisena asiana on että pudotin jouluviikon aikana 2 kiloa. Tosin viime aikaisen lihomiseni takia, olen nyt ns nollapisteessä. 61 kiloa.

Uudenvuodenaaton olin töissä. Ei siis mitään mainittavaa siitäkään. Menin töiden jälkeen kotiin nukkumaan.

Nyt ollaannkin taas siinä vaiheessa kun pitäisi laatia uudenvuoden lupauksia. Omani ovat seuraavanlaiset:

1. Saavuta tavoitepaino 55kg. 
Päätin tämän eilen jälleen yhden jätkikipollisen syömisen ja oksentamisen jälkeen. En voi jatkaa näin. Tämän hetkinen painoni on 61 kiloa, joten 6 kilon painon pudotus ei pitäisi olla niin vaikeaa. Minun täytyy vain lopettaa roskan syöminen. Kokonaan. Mistä pääsemmekin seuraavaan lupaukseen eli...

2. Ei enää jäätelöä, suklaata, pizzaa...
...eikä mitään mitä olen tottunut syömään kupuni täyteen ja oksentamaan välittömästi perään. Ei enää mitään niistä. Ikinä enää.

Ja oikeastaan nämä riittävät tällä erää. En aio luvata lopettavani tupakointia taas, sillä vaikka aloitinkin uudelleen, poltan nykyisin huomattavasti vähemmän kuin vuosi sitten. Sitä paitsi, tupakointi on hyvä syy saada takamus irti tuolista ja mieli irti ruasta.
Oikeastaan se on hyvä tapa saada mieli irti ihan mistä tahansa.

Ai niin. En aio pitää tipatonta tammikuuta. Alkoholi on ainoa asia jolla voin herkutella tästälähin, joten en kiellä sitä itseltäni hetkeksikään.