Pro-ana ruokapyramidi

Rakastan ranteitani tällä hetkellä <3
Ihana nähdä laihtumisen merkkejä edes jossain osassa kehoa. Voisin vaan tuijottaa ranteitani koko yön.
Saan kiinni omasta ranteestani ongelmitta. Ihana tunne~

Aiemmin tänään oli kyllä vähän mielialan vaihteluja... Riitelin taas kaverin kanssa ja aiheutin taas välirikon. Tai paskat, hän sen aiheutti.
Jos on paha olla, niin eikö kavereiden kuulu auttaa ja lohduttaa?
No ei tämän kaverin mielestä. Mulla on kuulemma kaikki asiat paremmin kun hänellä. No ainakin olen hoikempi, joten hän voi minun puolestani painua helvettiin mielipiteineen.

Ruokavalioni viimeisen parin päivän ajalta

Olen tosissani alkanut yrittää tällä viikolla. Kurkusta alas on mennyt lähinnä nesteitä, ja hiukan jäätelöä. Joka on kyllä tullut kurkusta myös ylös... 

Lisäsin kuntoilua radikaalisti. Kävin eilen juoksulenkillä, jonka jälkeen kotiin päästyäni hypin hyppynarulla kunnes olin pyörtyä. Hengähdin hetken ja tein parikymmentä vatsalihasta. Ja jatkoin hyppimistä. 

Tänään on tullut hypittyä lisää. Pieni asia, mutta on sekin parempi kuin paikallaan istuminen. Ne pienet asiat ovat juuri niitä joilla on merkitystä. 

Pahinta tässä pro-ana laihdutuksessa on kaikki se valehteleminen. Varsinkin vanhemmille. Juttelin tänään äidin kanssa puhelimessa ja hän tarkisteli että olenhan syönyt. Sanoin vain pikaiset juujuut ja sanoin että ruokakauppaan meni juuri 40 euroa. Enkä oikeastaan valehdellut siinä... 

Eri asia onkin sitten mitä sieltä ruokakaupasta tarttui mukaan: pari litraa jäätelöä, appelsiinimehuja, pari pulloa zero colaa ja tupakkaa. 

Oli siinä jotain oikeasti ruokaakin mukana, mutta ne menivät suoraan pakastimeen. Otan ne esiin ja kokkaan sitten kun joku tulee kylään. Täytyyhän minulla olla ruokaa kaapissa. (mutta kukaan ei sanonut että minun pitäisi syödä sitä) 

Tupakka on oikeasti paras ystäväni tällä hetkellä. 

Kun jokin ottaa päähän, poltan savut. Kun odotan bussia, poltan savut. Kun tulee nälkä, poltan kaksi, jonka jälkeen juon lasin vettä ja menen makaamaan lattialle tai sohvalle noin viideksi minuutiksi. Jos sen jälkeen on vielä nälkä, käyn polttamassa vielä yhden tupakan. 

Olen korvannut lähes kaiken ruuan tupakalla. 

Paha tapa, mutta minkäs teet. 

Luokkakokous

Voi Luoja!

Tajusin juuri äsken, että ensi vuonna, 2014, on ensimmäinen luokkakokoukseni!
Kyseessä on ala-asteen luokkakokous, joka käytännössä tarkoittaa sitä että olen suurimman osan sen ajan luokkalaisistani nähnyt viimeksi kymmenen vuotta sitten.
Okei, ehkä muutaman olen nähnyt kaupungilla tms kun olen käynyt vanhempieni luona. Tiedän että pari tyttöä on laihtunut, pari on lihonut ja ainakin yksi on raskaana. Pojista tiedän että ainakin yksi on lihonut massiivisesti ja yhdestä on tullut aivoton bodari.

Mutta se ei nyt ollut pointti, miksi nousin ylös heti sänkyyn päästyäni.
Pointtini on, etten ole lähelläkään siinä mallissa jossa haluaisin olla! Verrattuna siihen mitä kuvittelin olevani luokkakokoukseeni mennessä, olen valas!
Okei, ala-aste eli olin silloin jotain 12 - 13-vuotias. Eli siitä on pian kymmenen vuotta. (Hui kun tuli vanha olo...) Tottakai ihmisen vartalo muuttuu paljon kymmenessä vuodessa, mutta haluaisin nyt tähän viimeiseen puoleen vuoteen vähän enemmän muutosta.

Joten!
Tässä nyt lista asioista joita pyrin saavuttamaan ennen ensi kesää:
1) Päästä tavoite painooni 55 kiloa (eli -5 kiloa vähintään)
2) Käyttää farkkuja kokoa 32
3) Mitata vyötärön ympärykseksi vähemmän kuin 60cm
4) Saada litteä vatsa

Ei pitäisi olla vaikeaa jos vain pidän näppini erossa kiinteistä ruuista ja pidän kiinni kuntoilusta.
Täytyy varmaan kotona teipata jääkaapin ovi kiinni. Tai vielä parempi, lukita koko keittiö... Teipata suu kiinni! 
Ah, tarvitsen thinspiraatiota...

Kaverit laihduttaa...

Ei ei ei ei ei ei. EI!!

Ystäväni on aloittanut dietin. Hän otti hiukan nokkiinsa yhteisen kaverimme kommentista pari viikkoa sitten. Hän siis huomautti sivulaiseessa että ystäväni on hiukan pyöristynyt vyötärön seudulta.
En kestä!
Olen aina ollut hoikempi kuin hän ja painanut vähemmän. En halua että hän laihtuu.
Okei, tiedän että kuulostan ilkeältä kun sanon niin, mutta miksi valehtelisin? On todellakin yksi maailman parhaista tunteista seisoa itseään isomman ihmisen vieressä ja näyttää niiiin hoikalta.

Silti, olen saanut viime päivinä valtavia hylkimisreaktioita jos näen huomattavasti lihavan ihmisen. Alan miltein yökkiä.
Tässä hyvä esimerkki viime viikolta:
Olin bussissa, matkalla kotiin töistä. Kyytiin nousee naishenkilö, joka kävelee sivuttain bussin käytävää ja istahtaa minusta katsoen käytävän toiselle puolelle, selkä menosuuntaan päin, niin että näen hänet koko matkan ajan. Voi luoja sitä läskin määrää ja vatsan kokoa! Hänen takamuksensa vei kaksi penkkiä. KAKSI!! Yritin välttää tuijottamasta, mutta lopulta aloin voimaan niin pahoin tämän naisen ulkomuodosta että minun oli pakko jäädä yhden pysäkin verran aikaisemmin pois bussista.
En vain pysty käsittämään miten joku voi päästää itsensä sellaiseen kuntoon...

Kotona käydessäni pääsin tosiaan taas tarkistamaan painoni. Ei muutosta, mikä on sinäänsä hyvä. Eipähän ole tullut lisää painoa.
Uskoisin nyt kuitenkin pudottaneeni hiukan kiloja viimeisen kolmen viikon aikana, sillä kuukausi sitten ostamani 36 kokoiset farkut eivät enää istu. Ne roikkuvat päälläni.
Olen käyttänyt mahdollisimman paljon röyhelöisiä ja vekitettyjä hameita kun olen ollut perheeni seurassa, etteivät he huomaisi kutistumistani.

Kumma kyllä, haluan että ihmiset huomaavat että laihdun, mutta jotenki perhe on eri asia... Tiedän että äitini saisin sätkyn ja pahimmassa tapauksessa laittaisi minut laitokseen. Ja siihen tyssäisi se laihtuminen.

Ystävistä edelleen se yksi ja sama jaksaa kysellä "oletko syönyt?" ja edelleen vastaukseksi kelpaa "joo". Pari kertaa hän on katsonut minua päästä varpaisiin ja inttänyt vähän lisää "oikeesti?" mutta siitäkin on selvitty pelkällä joojoo-vakuuttelulla.

Olen kyllä hiukan lipsunut ja popsinut kiinteää ruokaa silloin tällöin, mutta olen myös lisännyt liikuntaa. Hankin itselleni hyppynarun ja hypin sen kanssa vähintään 100-200 kertaa päivässä. Käyn lenkillä joka päivä vähintään kerran ja teen ainakin 50 vatsalihasliiketttä, mielummin 100.

Pahoittelen vielä epäaktiivista blogaamista. Töissä on ollut vähän kiirettä ja nyt kun joulu lähestyy alan tekemään vähän ylimääräisiä vuoroja. Enemmän vuoroja tarkoittaa enemmän rahaa ja vähemmän aikaa houkutuksille. Mutta samalla vähemmän aikaa kuntoiluun...