Ahmintaa ilman kuntoilua...

Olen ihan puhki. Niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Työtuntini ovat lisääntyneet viimeisen kuukauden aikana räjähdysmäisesti. En ole ehtinyt käymään salilla ja olen syönyt ahdistukseeni. Tai en oikeastaan syönyt... AHMINUT!! Pizzaa, hampparia, leivonnaisia, suklaata, vanukasta...
Ja ahmiminen on aiheuttanut ahdistusta, joka on aiheuttanut lisää ashmimista... Ja lisää ahmimista... Jalisääjalisääjalisää....

EIlen tuli pohja vastaan ja tuntui kuin olisin oksentanut kaiken mitä olen syönyt kuukauden aikana...
Ainoa liikuntani on ollut rappujen kiipeämistä ja joululahja shoppailua.

Jouluksi olen taas menossa vanhempieni luo. Voin vain toivoa ette äiti ole innostunut ostamaan ja valmistamaan miljoonaa eri jouluruokaa ja että meiltä löytyy vielä niitä valtavia lautasliinoja joita käytimme viime vuonna. Niihin on voi täydellisesti piilottaa ylimääräistä ruokaa kenenkään huomaamatta.

Ennen joulu on kuitenkin vielä itsenäisyyspäivä. Sen olen sopinut viettäväni ystäväni kanssa linnan juhlia katsoen ja viiniä juoden. Jostain ruoastakin oli puhetta mutta yritän välttää.... Lähdemme tänään ostamaan tarvikkeita joten viimeinen mahdollisuuteni vaikuttaa on nyt.

Happy Halloween

Halloween on yksi suosikki juhlistani.
Pidämme ystävieni kanssa joka vuosi halloween-juhlat. Tänä vuonna juhlistamme kuitenkin hiukan eri tavalla.
Lähdemme baariin halloween-asuissa. Ysräväni huomasi ilmoituksen että suosikki yökerhossamme on tänään Halloween bileet ja paras puku palkitaan.
Yleensä panostaisin asuuni jopa liikaa, mutta tänä vuonna joudun tyytymään vähempään, osittain siksi että lähden juhliin suoraan töistä. En voi pukea asuani töihin joten laittaudun työvuoron jälkee pikaisesti ja lähden bilettämään.
Totta puhuakseni, en suuremmin välitä pukeutua.Päällimmäinen syyni on vain päästä juomaan pääni täyteen. Olen ihan mielettömän stressaantunut, taas. Painon pudotukseni on taas pysähtynyt eikä asiaa auta yhtään etten ole ehtinyt salille viikkoon. Työnantajani teettää ihan hulluja työpäiviä...

Rikoin muuten yhden uuden vuoden lupaukseni.
Lopetettuani pilleirit, olin jo parin viikon sisällä ostanut askin tupakkaa. Hups. Poltin askin tyhjäksi eilen ja nyt tuntuu että haluan jatkaa. En siksi että se olisi koukuttavaa aineena, vaan koska se on koukuttavaa tekemisenä.
Ja tiedän että haluan röökin viimeitään kun humalatila nousee illalla. Ystäväni eivät ole tietoisia repsahduksestani, mutta eivätpä he tiedä anoreksia harrastuksestanikaan... Baarissa voi kuiternkin vedota humalatilaan ja ns "baariaskiin".

Hauskaa Halloweenia kaikille!

Vettä ja nälkäkipuja

Nälkäkivut tuntuvat niin ikävältä, mutta samaaan aikaan niin ihanalta.
Iskee kamalan huono olo ja järki käskee syömään, mutta itsekuri on eri mieltä.

Ääni joka huutaa pään sisällä "Hyvä ihminen syö nyt jotain!" ei huuda läheskään niin lujaa kuin se joka sanoo "Hyvin selvisit tähänkin asti ilman ruokaa. Jaksat kyllä pidempäänkin!"
Varsinainen tahtojen taistelu...

Sitä paitsi, sinnikkäällä veden juomisella, nälän tunne menee ohi. Joskus pari kulausta riittää joskus tarvitaan kaksi litraa, mutta se menee ohi.

Jos joku ei ole vielä oppinut juomaan vettä jatkuvasti, niin nyt on korkea aika. Joskus nälän tunne johtuu nestevajauksesta ja menee ohi juomisella. Olen kyllä huomannut että tätä teoriaa voi venyttää aika pitkälle, sillä vaikka nälkä ei menisi ohi yhdestä vesilasillisesta, niin varmasti menee parista litrasta.
Eli aina kannattaa juoda vettä ennen kuin edes ajattelee ruokaa. Mitä enemmän, sen parempi.

Ruokajuomaksi kannattaa aina valita vesi. Jos siis syö kunnon aterioita, esim perheen tai ystävien kanssa. Rasvaton maito on hyväksyttävä silloin kun kroppa tarvitsee kalsiumia.
Ruokajuomaa kannattaakin nauttia runsaasti. Jokaisen suupalan välissä, jos mahdollista. Vatsa täyttyy ja ruokaa jää lautaselle.
Kannattaa silti edelleen muistaa, että mitä vähemmän ruokaa laitat suuhusi, sitä vähemmän kaloreita kertyy. Joten piilota ruokaa lautasliinaan, taskuun, juomamukiin, jne.
Jos taloudessa on kotieläin (ja vaikkei olisikaan), pudota ruokaa "vahingossa" lattialle. Hupsista! Nyt sitä ei voi enää syödä.

Viimeisenä oljenkortena tientekin aterian jälkeinen oksentaminen. Se ei sovi kaikille, mutta se toimii. Jos syöt laksatiiveja, kannattaa ne ottaa vasta oksentamisen jälkeen jos vielä tuntuu siltä ettet saanut kaikkea ulos.

Veden juonti tekee todella hyvää myös oksentamisen jälkeen. Hampaiden pesu on suositeltavaa, jotta hengitys ei haise ja suukin maistuu raikkaalta.

Omena päivässä *vinkki-repost*

Kaivoin nämä vinkit vähän paremmin näkyville vanhasta postauksestani 2 vuoden takaa. Löytyyhän se tuolta luetuimpien listasta helposti, mutta tässä se nyt on vielä toiseen kertaan.

Tässä koottuja vinkkejä pro-ana sivuilta:
1) Juo paljon vettä. 8 lasia päivässä on liian vähän. Täytä vatsasi nesteellä, niin kiinteälle ruoalle ei jää tilaa.
2) Juo aina jääkylmää vettä. Kehosi täytyy polttaa kaloreita lämmittääkseen sinua.
3) Syö hitaasti. Kehon kestää n. 20 minuuttia viestittää aivoille kylläisyyden tunne. Pureskele annoksesi pitkään ja pieniä palasia.
4) Pidä itsesi kiireisenä. Keksi kokoajan tekemistä, niin ettei syömiselle jää aikaa.
5) Ole kipeä tai teeskentele kuukautiset. Näin on helpompi sanoa "ei ole nälkä" ilman ylimääräisiä kysymyksiä. 
6) Kun syöt yksin, laita jokaisen suupalan välissä saman verran ruokaa syrjään lautaselta. Näin puolitat annoskokosi helposti. 
7) Tarkkaile painonpudotustasi. Nouse vaa'alle usein, mittaa vyötärönympärys ja katsele itseäsi peilistä vaikka päivittän. Kun huomaat miten laihdut, et halua syödä ettei uurastuksesi mene hukkaan.
8) Vältä vaaleaa leipää, keltaista pastaa, perunaa ja kaikkea muuta hiilihydraattipitoista ruokaa. Kaikki ylimääräiset hiilihydraatit varastoituvat rasvaksi.
9) Pureskele ruokaa, mutta älä niele. Sylkäise syypala pois lautasen reunalle tai lautasliinaan. Näin hämäät kehoasi.
10) Älä syö mitään enää klo 18 jälkeen. 

Kukaan ei laihdu istumalla perseellään ja syömällä suklaata

Rakastan vartaloani joka aamu...

...jos en ole syönyt edellisenä päivänä mitään.
Kuulostaa hölmöltä mutta pitää paikkansa.

Yritin avautua tästä anorexiaharrastuksestani ex-miesystävälleni. Hänen ainoa reaktionsa oli jotakuinkin tällainen:
"Kyllä ymmärsin että sulla on jonkunmoinen syömishäiriö, mutta sanon vaan ettei itsensä nälkiinnyttäminen ole hyvä tapa laihtua"
Olen eri mieltä. Tunnen itseni paljon onnellisemmaksi paastoamispäivien jälkeisenä aamuna. Ja tulokset puhuvat puolestaan. Pitäkää 5:2 diettinne ja karppauksenne! Olen edelleen sitä mieltä että syömättömyys on paras ja nopein tapa pudottaa painoa.

Olen nyt elänyt tämän kuun pelkillä nesteillä. Lopetin myös e-pillerit. En tarvitse turhaa turvotusta kun ei ole enää ehkäisyn tarvettakaan...
Olenko muuten ainoa jolle tulee huono olo kun ei ole syönyt pitkään aikaan, mutta se menee ohi kun aivastaa? Jos olen, niin nyt kaikki pitävät minua ihan omituisena....
Harmittaa että nyt on sunnuntai. En ehdi kuntosalille ennen töitä koska sali aukeaa vasta klo 12. Toisaalta sää on sen verran hyvä että voisin tehdä lenkin ulkonakin.

Yritän pitää teidät ajantasalla, mutta kun ei ole juuri mitään uutisia. Vaaka on vielä hankkimatta ja taloudellisen tilanteeni vuoksi sen hankintaa täytyy taas lykätä. Äh, aina kun ajanttelenkin painoani ja tiedän etten saa sitä selville, alan stressaamaan aivan mielettömästi!
Vatsalihas harjoituksia! NYT!! 5 x 20!

Elämä vie aikaa

Pahoittelen piiitkää päivityskatkoa.

Olen ollut viimeiset kolme viikkoa jatkuvasti menossa ja liikkeessä. Jos en ole ollut töissä, olen ollut kuntosalilla tai viettänyt aikaa kavereiden seuravva. Viime viikolla niistin nenäni punaiseksi kun flunssa sai minut kiinni. Hyvä puoli kipeänä olemisessa oli ettei juuri tehnyt mieli syödä mitään.

Syntymäpäiväjuhla meni ohi aika nopeasti. Nakersin viipaleen kakkua, jonka jälkeen vedin kurkusta alas pelkkää alkoholia. Tanssimme baarissa koko yön ja joimme hiukan lisää. Oksentelin aamuyöllä joten joten ne kalorit jotka eivät kadonneet tanssilattialla, löysivät oman tiensä ulos....

Myös viime viikonloppu meni kavereiden kanssa ulkona syöden ja juhlien. Tuntui aika hölmöltä maksaa ruoasta jonka myöhemmmin oksensin ravintolan vessaan....

Sama linja on jatkunut tämänkin viikon. En saa mitään pysymään sisällä. Olen syönyt joka aamu siivun paahtoleipää mutta oksentanut sen yleensä puolen tunnin sisään.
Ehdin jo kuvitella että olen saanut jostain  oksennustaudin, mutta kumosin tämän teorian kun toissapäivänä ahdoin kupuuni 2 hodaria, pizzan, pussillisen karkkia, pari suklaapatukkaa ja pullollisen limua, vain oksentaakseni kaiken välittömästi. Kaikki tämä tapahtui puolessa tunnissa.
Silti, kun katson sivuprofiiliani peilistäja näen hiljalleen kutistuvan vatsani, en vain voi lopettaa. Tuntuu niin hyvältä nähdä itsensä hoikkana.

Pakko jaksaa vielä lisää päätöntä juoksemista. Lähden vielä tänäänkin kuntosalille. Lihakseni eivät ole olleet kipeinä aikoihin, joten en selvästikään ole vielä tehnyt tarpeeksi.

Hampaanpoistosärkyjä

En ole vielä päässyt kuntosalille asti...
Mutta tällä kertaa kyseessä ei ole laiskuus!!

Kävin alkuviikolla hammaslääkärissä, poistattamassa viisaudenhampaani. Sain parin päivän urheilu kiellon että ien ehtii parantua kunnolla.
Sain sairaslomaa pari päivää ja palasin eilen töihin, mutta leikani on edelleen kipeä ja tikit kiristävät suussa niin en ole uskaltanut kokeilla kuntosalille lähtöä ihan vielä.

Positiiviselta kannalta, leukasärkyni vuoksi en saa suutani auki niin isolle kuin normaalisti. Tämä tarkoittaa sitä että olen elänyt nesteellä ja ohuilla keitoilla koko viikon. En yksinkertaisesti pysty vielä pureskelemaan kiinteää. Hassua kyllä, en ole edes kaivannut mitään pureskeltavaa.

Vietän syntymäpäivääni ensi viikolla. Kutsun muutamia kavereita kylään ja juomme hiukan boolia... Ja ilmeisesti pitäisi laittaa jotain ruokaakin tarjolle. Eihän se toki minua lihota jos muut mässäilevät. Uskoisin voivani vielä ensiviikollakin vedota kipeään leukaperään välttääkseni sokeriansat.

Minä

Olen tiistaista asti halunnut kuollakseni tietää paljonko painan. En juuri syönyt viikonloppuna ja takasin kotiin päästyäni olen kuntoillut hulluna. Heräsin eilenkin aamu kuudelta lenkille. Pohkeeni ovat julmetun kipeät juoksemisesta. Ärsyttää koska tänään minulla olisi aikaa kuntoilla enemmänkin, mutta en tiedä onnistuuko se nyt kun juuri ja juuri pystyn kävelemään.

Pääsen ensiviikolla kuntosalille. Vuokraan jäsenyyden työkaveriltani kun hän lähtee ulkomaille kuukaudeksi. Aion hyödyntää jokaikisen päivän ja minuutin!!

...

Toisaalta, miten kuvittelen jaksavani käydä kuntosalilla päivittäin jos valitan kipeistä jaloista parin juoksulenkin jälkeen..? Pakko jaksaa lenkille tänäänkin.

*Edit; Tässä oli kuva minusta nykyiselläni, mutta päätin poistaa sen. En ole vielä valmis näyttäytymään omana itsenäni. En ole vielä valmis näkemään itseäni. Ehkä parin vuoden kuluttua näemme ennen-jälkeen kuvia jos jotain todellista edistystä on tapahtunut*

Tässä olen minä nyt. 

Vyötärö: 68cm

Lantio: 94cm

Taisin olla viime vuonna hoikempi..? Luoja että tuli lihava olo... Todellakin pakko lähteä lenkille tänäänkin. Ja täytyy alkaa tarkkailla taas kaikkia mahdollisia mittoja vähän tarkemmin...

Luokkakokous 2/2

Luokkakokous sujui päällisin puolin hyvin. Tai niin olen kaikille sanonut tähän mennessä.

Ystäväni oli paikalla, mutta loppuillasta hän unohti minut täysin ja lähti iskemään miehiä.
Sain hiukan keskustelua aikaiseksi muiden vanhojen luokkalaisteni kanssa mutta ennen pitkään kaikki jakautuivat samoihin porukoihin jossa olivat olleet koulussakin. Minä jäin yksin...

Eikä kukaan kommentoinut ulkonäköäni tai laihtumista, mitä olin vähän jopa toivonut. Joten hukutin pahanmielen alkoholiin. Ehkä vähän huono idea sillä heikolla syömisellä, se nousi välittömästi päähän. Kotiin poistuessa oli huono olo ja pelkäsin oksentavani autoon.

Huomasin kuitenkin jotain juuri äsken, kun latasin luokkakokouksesta ottamiani kuvia koneelle. Annoin muidenkin ihmisten käyttää kameraani joten esiinnyn muutamassa kuvassa. Huomasin jotain todella thinspiroivaa; Poskeni ovat lommolla. En muista koska olisin viimeksi nähnyt omat poskipääni kuvissa niin selkeästi! Ihanaa! Nyt voin keskittää kaiken energiani alakroppani kutistamiseen.

Ehdin sunnuntaina käymään vielä uimarannalla ystävien kanssa. Laitoin kokouimapuvun, sillä vaikka olenkin laihtunut, en vielä tarpeeksi esiintyäkseni bikineissä. Joku ystävistäni totesi kuinka uimapuku korosti mukavasti lantiotani. Kiinnostuin, joten kotiin päästyäni tarkistin miltä se lantio todella näyttää. Vastaus; LEVEÄLTÄ. Uimapuku todellakin korosti kapeaa vyötäröä joka loppui kuin seinään ja paisui valtavaksi lantioksi. 

En haluaisi näyttää tältä. Haluaisin että kapea vyötäröni jatkuisi kapeana lantiona ja kaventuisi entisestään nilkkoja kohden...

Päivän seuraava missio; kahden tunnin lenkki ja miljoona vatsarutistusta.

Luokkakokous 1/2

Luokkakokoukseni on tällä viikolla ja olen edelleen läski. Tai ainakin puoli-läski. Jos siinä nyt on mitään järkeä...

Kaikki pudottamani paino on lähtenyt yläkropasta. Olen jo saavuttanut ihanat kapeat käsivarret, kauniit solisluut ja selkeän kylkiluu rajan, mutta siihen se sitten jääkin.
Takamukseni on valtava ja vatsani on jatkuvasti turvoksissa. Reisistäni en edes puhu...

Luokkakokoukseen taidan asukseni valita maximekon. Se korostaa upeasti kapeaa vyötäröäni mutta samalla piilottaa ne ruumiinosat (lue: reidet) joista en ole niin ylpeä. Olen loppuviikon pelkällä vesikuurilla näyttääkseni edes vähän paremmalta loppuviikolla. 

En ole edes varma haluanko mennä luokkakokoukseeni. En ole nähnyt juuri ketään luokkalaisistani 10 vuoteen ihan syystä. En vain pitänyt kenestäkään. Eikä kukaan pitänyt minusta. Olin aina se erilainen ja outo tyttö. Liikuntatunneilla minut valittiin aina viimeisenä joukkueeseen koska en ollut suosittu. Minulla oli vain yksi ystävä tuolloin ja hän ei ole vahvistanut tulevansa. 

Toisaalta haluan näyttää kaikille kiusaajille ja hyljeksijöille että minustakin on tullut jotain! Haluan nauraa kaikille jotka ovat lihoneet kymmeniä kiloja samalla kun minä olen laihtunut! 

Ainiin, hain taas lisää laksatiiveja ja rasvanpolttajia. On outo olo ilman niitä. Silloinkin kun en laita mitään muuta kuin niitä suuhuni. Tuntuu että lihon monta kiloa jos en käytä kaikkia mahdollisia apukeinoja. Tabletteja napsiessa en myöskään tunne niin suurta syyllisyyttä jos joskus syön enemmän kuin pitäisi enkä pääse oksentamaan. (esim. vanhempien luona) En kyllä ole pitkään aikaan syönyt kokonaista annosta...

Vaakaa en ole vieläkään hankkinut... Inspiroisi varmasti eri tavalla kun näkisi konkreettisia numeroita pelkän peilikuvan sijaan. 

Kiitos kaikille jotka luette blogiani ja odotatte uusia päivityksiä. Saan teistä voimaa jatkaa! <3

Päivitän luokkakokouksen tapahtumat viikonlopun jälkeen. 

Siihen asti; think thin people! <3

Stressiä ja uhkapelejä

Olen korvannut syömisen uhkapeleillä.

Aina nälän yllättäessä, hakeudun pelaamaan RAY:n pelikoneelle tai ostan läjäpäin arpoja. Kallista hupia, varsinkin silloin kun ei voita mitään. Mutta onpahan tekemistä silloin kun ei jaksa tai pysty kuntoilemaan ja pysyy pois jääkaapilta.

Työt stressaa taas enemmän kuin laki sallii enkä ole nähnyt ystäviäni tai perhettäni moneen viikkoon. Parhaan ystäväni syntymäpäivä juhlakin jäi väliin koska olin töissä.
Asuntoni on kaameassa kunnossa kun en ole ehtinyt töiltäni ja jaksanut kuntoilultani siivota. Kaapitkin huutavat tyhjyyttään kun en ole raahautunut kauppaan. Toisaalta se taitaa olla ainoa hyvä asia tässä paskassa. Saatan näyttää ehkä jopa näyttää hyvältä bikineissä elokuun lopulla.
Siis jos koskaan ehdin rannalle asti...

Pikku päivitys

Erosin miesystävästäni. Aloin ahdistua hänen seurassaan ja kaikesta mitä hän sanoi.
Olin pari päivää vain sisätiloissa ja söin litrakaupalla Ben&Jerry's jäätelöä. Mikä tarkoittaa että olen taas paisunut.
Tänään kuitenkin otin taas itseäni niskasta kiinni ja lähdin ulos lenkille. Juokseminen tuntui niin hyvältä! En muista koska olisin viimeksi nauttinut maastossa juoksemisesta näin paljon!!
Myös ilma oli puolellani, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Saatan lähteä huomenna uudestaan juoksemaan.

Vaarallinen Juhannus

Vietin juhannuksen tänä vuonna perheeni ja miesystäväni kanssa. Virhe. Koko juhannuksen ohjelma sisälsi vain grillaamista ja syömistä ja grillaamista ja syömistä....
Miesystävääni ei haitannut, mutta minä en saanut missään välissä mahdollisuutta oksentaa ja oloni oli koko ajan ihan hirveä ja vatsani turvoksissa.
Alkoholia join vähemman kuin olin ajatellut. Halusin unohtaa kaiken sen mässäilyn ja ehkä alkoholin varjolla hieman oksentaakin mutta en juonut tarpeeksi päästäkseni siihen. Menin todella masentuneena nukkumaan.

Tänään lähdemme miesystäväni kanssa takaisin kotiin Tampereelle. Äitini suostui viemään meidät juna-asemalle. Miesystäväni suunnitteli että viettäisimme vielä yhden yön yhdesssä katsellen elokuvia JA herkutellen. En käsitä miten hän voi edes ehdottaa moista. Tai oikestaan,kylläpäs käsitän. En ehtinyt nähdä häntä 2 viikkoon ja nyt juhannuksena huomasin että sen sijaan että hänen diettinsä olisi toiminut, hän on vain lihonut lisää.... Hän jopa kehtasi kehuskella vanhemmilleni että "on tätä mahaa vähän kertynyt mutta ei ole Ringo valittanut". En ole niin, olen liian kiireinen omien läskieni kanssa...

Huomenna olemme sopineet miesystäväni kanssa lähteä Särkänniemeen. Yritän pitää hauskaa mutta tiedän että hauskuus lakkaa viimeistään siihen kun miesystävälleni tulee nälkä... Sitten jonotetaankin jotain hampurilaista tai pizzaa...

Ainiin. Kaverini lakkiaiset menivät yllättävän hyvin silloin muutama viikko sitten! Tarjolla oli, kuten olin arvaillut, paljon kaikkea. Kolme erilaista täytekakkua, keksejä ja leivoksia ja pientä suolapalaa. Ihmeenkaupalla pystyin välttämään täytekakun ja pysyin pikkupurtavissa. Alkoholia tuli juotua kyllä syömisen sijaan....

Painoni on tällä hetkellä (vanhempieni vaa'an mukaan) 62,3 kg, yhtäkuin liikaa. Jätin tänään aamiaisen väliin sillä kaikki ovat jo töissä ja miesystäväni nukkuu vielä. Nousen tästä seuraavaksi kuntolaitteelle ja jatkan kunnes menetän tajuntani.

Olen hankkinut itselleni kameran ja olen jo ottanut itsestäni muutaman kuvan. Tarkoitus olisi lisätä ennen - jälkeen kuvia tänne blogiin kunhan pääsen siihen 55kg tavoitteeseeni. Tai alle...

Ensimmäinen kesälomaviikko

Miksi tämä on niin helvetin vaikeaa?
Syön jatkuvasti ja syön jatkuvasti pizzaa tai burgeria tai muuta todella epäterveellistä. Ja tottakai oksennan joka ikisen aterian jälkeen. Kurkkuni on kamalan kipeä kaikesta yökkimisestä...
Tätä menoa minusta ei ikinä tule pro-anaa... :(

Haluaisin pitkästä aikaa tarttua tupakkaan mutta en halua luopua e-pillereistäni. Vaikka tuntuukin että vetelen pillereitä enemmän kuin tarpeeksi. Olen kuukaudessa syönyt purkillisen (noin 300 kpl) rasvanpolttaja tabletteja. Tämä tarkoittaa noin 10 tablettia päivässä, kun suositus olisi 2...
Siitä huolimatta en näe tuloksia. Toivon tosissani että olen vain tullut sokeaksi omalle peilikuvalleni ja että olisin oikeasti laihtunut kymmeniä kiloja. Täytyy hankkia vaaka...

Löysin täydellisen mekon ystäväni lakkiaisiin. Näytän täydellisen hoikalta ja helma on tarpeeksi pitkä peittämään ei-niin-hoikat  reiteni. Hiuksille täytyy vielä keksiä jotain, jotta olen sitten parhaimmillani lauantaina.

Lähden tänään iltapäivällä vanhempieni luo. Viivyn kokonaisen viikon. Näen nyt jo kauhukuvia kaikista grilliherkuista joita isäni varmasti laittaa ja joita en voi syödä jos haluan päästä tavoitteeseeni.
Tuskin ehdin päivittää kuulumisiäni ensi viikon aikana, mutta voin yrittää.
Pakko jatkaa pakkaamista, mikä sekin on ihan helvetin vaikeaa. Hirvittää kun täytyy valita koko viikon asukokonaisuudet etukäteen...

Kesä tulee

Pari viikkoa taas päivittämättä.. Oho...

No eipä oikeastaan ole ollut mitään päivitettävää. Olen vain lipsunut ja luisnut ja sen seurauksena paisunut ja nyt kaikki vituttaa.

Luokkakokoukseni siirtyi loppukesään, en muista olenko maininnut siitä aiemmin. Siihen on siis vielä aikaa.
Kuitenkin parhaan kaverini sisko saa valkolakin ja juhlat ovat ensiviikolla. Eli minulla on tämä päivä mukaanlukien 12 päivää aikaa saada itseni näyttämään upealta mekossa. Ei enää norsua makkarankuoressa.
Kun se on nyt sanottu niin pitäisi hankkia se mekkokin... Joku sellainen joka saa minut näyttämään hoikalta ja upealta. En kuitenkaan saa olla upeampi kuin juhlakalu. Ideoita?

Kenkien kanssa saattaa tulla ongelma.. Ei sillä ettenkö omistaisi tyylikkäitä juhlakenkiä, nilkkani vain ovat niin paksut ettei niitä pelasta edes täydellinen kenkäpari.
Mietin jo hiukan nilkkaremmillisiä kenkiä, mutta en halua ottaa sitä riskiä että remmit puristaisivat ja nilkkaläskit tursuaisivat niiden ympäriltä... Yök!

Bikinikausikin lähestyy. Ja kesäloma. Varasin kaikki kesälomani alkukesään. Itseasiassa heti niiden lakkiaisten jälkeen alkaa ensimmäinen loma viikkoni. Haluan päästä rannalle käristämään itseäni, mutta tehdäkseni sen, minun pitää näyttää hyvältä bikineissä. Vielä se ei onnistu...

Läskiperse

Olen vastenmielinen lihava sika.

Alan olla lähellä luovuttamista. En ole pitkään aikaan pudottanut näkyvästi painoa. Kroppani on jämähtänyt tämän vastenmielisen läskikerrostuman sisään.
Eniten vihaan takapuoltani. Aivan sama paljonko treenaan ja olen syömättä, mutta takapuoleni ei vain pienene. Tämä läskiperseeni on ainoa esteeni mahtua 36 farkkuihin. Saan sujautettua kauniit pienet farkut jalkaani vaivatta mutta kun pääsen siihen kohtaan että pitäisi survoa takapuoli housujen sisään, ei onnistu. Ja jos jollain ilveellä saankin takamukseni mahtumaan housujen sisäpuolelle niin ei toivoakaan saada vetoketjua tai nappia kiinni.

Äitienpäiväksi lupasin lähteä kotiin. Hieman pelottaa. Tavallaan en haluaisi mennä, koska tiedän joutuvani syömään... Ja se ei nyt kuulu suunnitelmiini. Kuitenkin en ole nähnyt vanhempiani aikoihin ja tiedän että äiti pitäisi siitä jos kävisin.
Katsotaan nyt, jos muutan mieltäni suuntaan tai toiseen...

Vappu 1/1

Hyvää Vappua ihmiset, näin jälkikäteen kun siitä on selvitty.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa kaksi osainen Vappu-blogaus mutta se jotenkin jäi kun oli vähän kaikenlaista.

Anyway, näin se Vappu minun osaltani nyt sitten meni.

Vappuaatosta ei juuri ole kerrottavaa. Olin nimittäin töissä illan klo 17-23. Jipii... Sitä ennen ehdin kyllä käydä Tampereen vapputorilla pari kaverin kanssa. Ihan mielettömästi ihmisiä! Siitä tosiaan loppuillaksi sitten töihin. Olin kuulemma pelastava enkeli monelle juoman ostajalle. Ja en tiedä vaikuttiko humalatila ihmisten anteliaisuuteen mutta keräsin hurjat 0,35 euroa tippiä. :D Heh heh...

Vapunpäivä olikin omalta osaltani se varsinainen juhlapäivä, vaikka olinkin taas töissä. Aamuvuorosta kuitenkin pääsin jatkamaan loppupäiväksi juhlintaa.
Istuimme kavereiden kanssa koskenrannassa ja pidimme piknickiä. Kuoharia kului kaksi pulloa, ennen kuin rannassa alkoi olla niin kylmä että päätimme siirtää juhlapaikkamme kaverini asunnolle, joka on lähellä keskustaa. Sisätiloissa kulutin vielä 7 siideriä ja hiukan kaverini Bayleysia.
Kaverini, jota näen harvemmin, alkoi tutkia kroppaani aika kriittisellä silmällä. Hän noteerasi solisluuni, lattialla makoillessani hän kommentoi kylkiluitani. Koin vähän ristiriitaisia tunteita. En halua että hän katsoo minua sillä tavalla ja kyselee syönkö kunnolla. Mutta toisaalta, hän huomasi että olen laihtunut. Se sai minut tavallaan iloiseksi.

Olisin saanut jäädä yöksi nukkumaan sohvalle, mutta päätin kuitenkin humalatilastani huolimatta lähteä kotiin. Olin luvannut miesystävälleni että hän saa tulla yövuoronsa jälkeen luokseni nukkumaan.
Mistä puheenollen, nyt kun tässä kirjoittelen niin tuolla se mies kuorsaa sykkyrässä peiton alla. En ole hänelle kertonut anoreksia touhuistani. Mutta eipä hän ole kysynyt....

Tänään vietän vapaapäivää. Kunhan saan tuon miehen lähtemään kotiin, pääsen lähtemään tutkimaan uuden asuinlähiöni lenkkimaastoja. Aa, ja jos sää sallii. Vilkaisu ulos ikkunasa kertoo että enteilee sadetta... Sateen sattuessa jään sisällä ja katson aerobic DVDtä.

Syön nykyään vasta kun olen niin nälkäinen että sattuu. Aloitan aamuni aina lasillisella vettä ja muutamalla laihdutustabletilla.
Vedän tällä hetkellä kahta eri merkkiä. Plus vitamiineja. Haluan kuitenkin pysyä terveenä ja pitää hiukset päässäni niin yritän tableteilla saada edes osan niistä vitamiineista ja hivenaineista joita kroppani tarvitsee. Kalsiumia saan aivan liian vähän. Kynteni lohkeilevat jatkuvasti... Saattaa johtua myös D-vitamiinin puutoksesta.

Muuttodietti

Pahin stressi takana ja paljon pientä tavaraa siirretty uuteen asuntoon.
Asunnon etsinnän ja muuton takia en olekaan hetkeen päivitellyt...

Porukat tulee huomenna auttamaan isojen huonekalujen kanssa ja sitten voikin taas jatkaa normaalia elämää.
Oli tuosta stressistä muuten jotain hyötyäkin. Jatkuva töissä ja asuntonäytöissä ravaaminen ei jättänyt paljon aikaa syömiselle. Paino on pudonnut taas 60 paremmalle puolelle <3
Luulen että sijoitan vihdoin siihen omaan vaakaan niin ei tarviste aina vaivihkaa porukoiden tai kavereiden luona punnita itseään.
En ole viimeiseen kahteen päivään ehtinyt syödä juuri mitään kiinteää. Kroppa valitsee unen syömisen sijaan kun on koko päivän kuskannut isoja laukkuja eestaas. Joka ikinen lihas kipeä ja silmät pistelee väsymyksestä. Kuka tahansa menee mieluumin nukkumaan kuin syömään kun olo on vastaava.

Vielä pitäisi ehtiä yksi kuormallinen tavaraa kuskailla ennen töitä...
Halusin vain nopeasti päivittää kuulumiset ja ilmoittaa että olen vielä hengissä.

Think thin, people! ;)

Luovuttaminen olisi niin helppoa....

Stressiä...
Niin paljon stressiä...

Kämppä lähti alta. Kolme kuukautta aikaa löytää katto pään päälle ennen kun mut potkitaan ulos ovesta. Töitä on kokoajan ja olen jatkuvasti väsynyt.
Tekee mieli tupakkaa enemmän kuin koskaan, mutta sain juuri e-pillerit joten se ei käy päinsä.
Välillä vain haluaisin viiltää ranteeni auki ja päättää tämän kaiken....

Liian läski syömishäiriöiseksi

Pahoittelen pitkää taukoa blogaamisessa.

Olen viimeisen parin viikon aikana kärsinyt valtavasta stressistä töiden, ihmissuhteiden ja painoni suhteen. Päivittämiselle ei ole juuri jäänyt aikaa kaiken välissä.

Työt ovat syöneet suurimman osan ajastani. Olen tehnyt pidempiä päiviä ja useampana päivänä viikossa. Töiden jälkeen olen yleensä todella väsynyt.
Olen silti yrittänyt jaksaa suorittaa edes jotain kuntorutiinejani, mutta ilmeisesti en tarpeeksi. Kävin viime viikonloppuna taas vanhempieni luona, mikä tarkoittaa jälleen kohtaamisia vaa'an kanssa. 62 kiloa. En voi sanoa olevani ylpeä. Olen jojoillut.

Olen myös yrittänyt huolehtia sosiaalielämästäni, hiukan huonolla menestyksellä.
Yhden kaverin kanssa meni välit kokonaan poikki, taas... Miesystävääni en ole ehtinyt nähdä viikkoon.

...
Okei, pidin tauon tässä välissä ja unohdin mitä olin aikeissa kirjoittaa...
Anyways...

Viikonloppu vanhempien luona.
Tai oikeastaan tarkemmin sanottuna, viikonloppu ystävien kanssa keikalla kotikaupungissa ja yöksi vanhempien luo nukkumaan. Join melko runsaasti. Tarjosin jopa ystävilleni hot shotit. Enkä oikeasti koskaan tarjoa drinkkejä kenellekään, joten olin todella tukevassa humalassa... Siitäkin siis noin miljoona kaloria pankkiin.
Siitä huolimatta, äitini jaksoi sunnuntai-aamuna jälleen kerran päivitellä kuinka laiha olen. Keskustelu kulki jotenkin siihen malliin että kiommentoin yhden ystäväni muotoja. Hänellä on kutakuinkin täydellinen tiimalasivartalo. Äitini totesi että minä en ole kauaa jos jatkan laihtumista.
Olen yleensä aina sanavalmis mutta silloin vaikenin. En uskaltanut sanoa äidilleni että se on juuri mitä haluan. Laihtua enemmän. Päästä eroon tiimalasi figuuristani. Päästä eroon paksuista reisistäni ja leveästä takapuolestani. Haluan olla se, jota katsotaan kaupungilla paheksuen, koska tiedän että puolet siitä on kateutta. Haluan olla se josta kuiskitaan sanoja "liian laiha".

Lapsuuden traumoja ja tupakkaa

Olen varmaan hullu tai sekaisin, mutta olen menossa tänä viikonloppuna taas baariin, viihteelle, juomaan, bilettämään, miksi kukakin sitä haluaa sanoa.
Kyseessä on jo neljäs kerta kahden viikon sisään.
Olen syönyt todella niukasti, ja oksentanut useasti, mutta taidan vetää kaikki kalorini alkoholina... Pahinta on etten oikeastaan edes välitä. Rakastan vain sitä huomiota jota saan osakseni baari-iltojen aikana.
Osittain saatan juoda hukuttaakseni ajatukseni... Olen ollut jotakuinkin masentunut. En saa nukutuksi ja pusken eteenpäin kahvin ja laksatiivien avulla...
Todennäköisesti tuhlaan vain rahaa hankkimalla kaikkia laksatiiveja ja laihdutuspillereitä, kun en syö käytännössä enää mitään, niin en oikeastaan enää tiedä onko niillä mitään vaikutusta. En vain osaa olla ilman.

Ratkesin taas tupakoimaan. Olin jo yli kaksi kuukautta kuivilla, mutta stressi ja alkoholi ajoi ostamaan taas askillisen. Olen jo lähes polttanut koko askin joten yritän jatkaa lopettamisen kanssa hetki kun aski on tyhjä.

Ainoa kiinteä ruokani tällä viikolla oli alkuviikolla. Kävin miesystäväni kanssa pikkulounaalla ennen töitä. Tilasin briejuusto-paprika täytteisen croisantin ja latten.
Istuimme vastakkain pienessä pöydässä ja se oli tavallaan kiusallista, koska hän oli päättänyt olla tilaamatta mitään syötävää diettinsä vuoksi. Olin mutustanut noin puolet croisantistani kun vilkaisin miestäni. Virhe. Parin sekunnin katsekontakti aiheutti sen että hän teki - omasta mielestään varmaan hauskan - "omnomnom" -efektin eleineen ja ilmeineen. Pysähdyin kesken puraisun. Enkä sen jälkeen haukannut palaakaan. Annoin hänelle loput ja oksensin syömäni osuuden kahvilan vessassa.
Enkä ole koskenut kiinteään ruokaan sen jälkeen.
En pysty syömään jos joku katselee. Enkä varsinkaan jos se joku elehtii ja imitoi syömistäni tai käskee minua syömään.
Muistan vastaavan syömisimitaation yläasteelta. Poikaporukka naapuripöydässä päätti että tapa jolla söin oli huvittava, ja he päättivät matkia sitä. Sama efekti kuin tänä päivänä, vähän voimakkaampi reaktio. Lopetin silloinkin syömisen kuin seinään, mutta annoin poikien tietää että olin vihainen. Pari pojista sai voidellun sänpylän puolikkaan päähänsä.

Kaverini sanoi joskus jo ala-asteaikoina jotain joka yhtäkki ponnahti päähäni eilen. Minulla oli yllättävän hyvä itsetunto 10-vuotiaana, mutta kaverini joka oli silloin jo hiukan minua tukevanmpi, halusi ilmeiseti tuhota sen itsetunnon.
"Entä jos sulla onkin vähän samanlainen kun anoreksikoilla, mutta vaan toisinpäin? Että näet itses hoikempana mitä oikeasti oot"
Aloin miettiä tätä, kun katsoin itseäni peilistä ja sen jälkeen alas omaa vartaloani.
Peilin kautta näin aika miellyttävänä kropan ja kapeat käsivarret. Vilkaisin alaspäin; läskiä, jenkkakahvat, paksut reidet, löysä takamus, roikkuvat allit....
En edes kehdannut ottaa mittanauhaa esille. Pakko hankkia vaaka... En kestä.

En näe varpaitani, reidet on edessä

Olen laskenut että kulutan 7 tunnin työpäivän aikana ainakin 350 kaloria pelkästään sillä että seison tiskin takana myymässä ja kävelen edestakaisin liikkeessä. Eli jos pystyn pitämään päivän kalorinsaantini alle 300, minun pitäisi pudottaa painoa tyydyttävää vauhtia.
Tämän on kyllä vain karkea arvio. Töiden kalorin kulutukseen lisätään tietysti kaikki muu päivän aikana tehty liikunta ym.

Painoa on lähtenytkin, mutta kaikista vääristä paikoista.
Tuntuu kuin reiteni olisivat vain levistyneet....

Miesystäväni on myös päättänyt pudottaa painoa. Hän ei kuulemma halua "litistää minua kun touhaamme". Pakko myöntää, hän on hiukan pyöristynyt sinä aikana kun olemme tunteneet. Ihan oman terveytensäkin vuoksi hänen on ihan hyvä pudottaa pari kiloa.

Luulen että aloitin unelmavartaloni tavoittelun liian myöhään... IOlisi pitänyt aloittaa nuorempana kun kehoni ei ollut vielä kasvanut täyteen potentiaaliinsa. Olisi ollut paljon helpompi rajoittaa esim, reisien kasvua.

En oikein osaa olla iloinen kylkiluistani kun reidet ovat elämää suuremmat...
En vain saa reisiäni ja takapuoltani kutistumaan!! Jos jollain on hyviä vinkkejä joilla saan keskitettyä energiani tähän reisi-pakara alueeseen, niin kertokaa. Olen epätoivoinen!!
Käsivarteni alkavat pian olla siinä mitassa kuin haluan. Ongelma alueeni alkaa vyötäröstä alaspäin...