Epävarmuus ei ole ystäväni

Kaveri ei ole kotona. Isä toi mulle vähän lisää tavaraa tossa pari päviää sitten, mm läppärini.

Olen nyt virallisesti saanut uuden asunnon. Pääsen muuttamaan lokakuun 1. päivä. Pääsen vihdoin omaan rauhaan. En sano etteikö kaverini luona olisi ollut mukavaa asua viimeisen viikon ajan, mutta hänkin vahtii kokoajan että syön jotain.
Olemme nyt pari kertaa syöneet ulkona, jolloin olen joutunut oksentamaan ravintolan vessaan. Eilen kävimme hänen oppilaitoksellaan syömässä, ja jouduin jälleen suorittamaan saman operaation.
Kotiruokaa laittaessa sentään olemme pysyneet keittolinjalla. Osittain siksi että kaverini on kasvissyöjä, se rajoittaa aika suuresti millaista ruokaa hän laittaa.

Töitä on riittänyt sopivasti. Tänään olen vapaalla, mutta esimerkiksi eilen olin 6 tuntia töissä. Aikataulu oli sen verran hektinen etten ehtinyt edes ajatella syömistä.

En ole vieläkään lopettanut tupakointia. Olen kehittänyt jostain syystä hirveästi stressiä ja tarvisten hermosauhuja entistä useammin.
Kaverini ei omista vaakaa joten en pääse tarkistamaan painoani enää niin usein kun kun haluaisin. Kaikki haluamani luut ovat kuitenkin edelleen nähtävissä joten olen melko tyytyväinen...

Löysin eilen myös pari kuntosalia. Ajattelin liittymistä. Toisaalta, uuden asuntoni liepeillä on valtavasti hyviä ulkoilumaastoja, joten taidan vain lisätä lenkkeilyä. Ja kunhan saan polkupyöräni Tampereelle, pääsen kulkemään töihinkin pyörällä bussin sijaan.
Olen välttänyt bussissa istumista ja kävellyt aina kun mahdollista, mutta sää ei  aina ole ollut puolellani.

Tampere kutsuu

59,5 kiloa.
Jos saisin sen nyt pysymään tossa marginaalissa edes jonkun aikaa, niin pystyisin sitten ehkä pudottamaan taas pikku hiljaa.

Lähden tästä jo huomenna Tampereelle. Ohjelmassa töitä, asuntonäyttö ja välien selvittelyä yhden ex-ystävän kanssa. Yritetään nyt päästä ainakin puheväleihin.
En tiedä koska tulen takaisin vampieni luo. En vielä ole löytänyt uutta asuntoa, mutta pääsen asustelemaan ystäväni luo. (en ole varma olenko maininnut sen jo...)
En sitten tiedä myöskään koska blogaan seuraavan kerran, sillä en ota omaa konettani vielä mukaan. Enkä usko että blogaan ystäväni koneelta. Kenties löydän jonkun kirjaston koneen tai jotain jos tulee akuuttia päivitettävää...

Isä ihmetteli tänä aamuna kun en syönyt mitään kahvikuppini seurana. Perustelin vain etten ole vielä kunnolla hereillä, enkä siksi pysty syömään. Noin puolen tunnin päästä hämäsin isää käymällä keittiössä ja availemalla kaappeja, mutten kuitenkaan ottanut mitään.

Kylkiluut näkyy kivasti~ Samoin solisluut ja lonkkaluut. Nilkkanikin on kaventunut aikalailla, en kuitenkaan vielä saa sormiani kokonaan ympäri. Siihen pyrin.

Muutoksia, muutoksen puutetta ja muuttoa

Tuntuu pahalta...
Äiti ja isä on ollut dietillä nyt about 3 viikkoa. Eilen ne kävi taas ravitsemusterapeuttinsa luona punnituksessa. Molemmat pudottanu 3 kiloa (isä vähän enenmmän kun sillä on enemmän elopainoakin).
Vähän masentaa huomata kun ihmiset laihtuu ympärillä ja oma paino on vaan jumittunut siihen 60 kiloon.
Paras kaverinikin totesi että pitää nyt pienen dietin tapaisen kun "on kesän aikana kertynyt pari ylimääräistä kiloa". En halua että hän laihduttaa! Kuulostan ehkä ilkeältä, mutta olen aina ollut meistä se hoikempi ja haluan asian pysyvän niin.

Vaikeaa. Painoni ei tosiaan ole pudonnut 60 kilosta alemmaksi. Välillä saan vaa'an keikkaamaan hetkeksi 59,8 mutta se ei pysy siellä edes yhtä kokonaista päivää.
Olen karsinut ruokavaliostani pois lähes kaiken! Syön päivän aikana korkeintaan yhden porkkanan tai omenan. Jos syön jotain muuta, oksennan.
Käytän edelleen nesteenpoistotabletteja, ja olen niiden lisäksi alkanut tällä viikolla syödä laksatiiveja ja ns. rasvanpolttaja kapseleita. Voi olla että vedän liikaa tabletteja kerralla ja ne kumoavat toinen toistensa vaikutuksia, mutta alan olla epätoivoinen.
Kesätyönikin loppui viime viikolla, enkä oikein ole korvannut sitä päivittäistä 30 km pyöräilyä millään...

Positiivisena sentään; olen saanut uuden työn Tampereen suunnalta. Aloitan siellä viikon päästä. Ja tämä tarkoittaa siis sitä että muutto on edessä heti kun sopiva vapaa asunto löytyy. Ja se taas tarkoittaa sitä että pääsen vihdoin vanhempien valvovan silmät alta pakoon. Jes!
Siihen asti että se oma asunto löytyy, asun edellä mainitun ystävän luona.

Jos joku tietää hyviä kuntosaleja tai ulkoilumaastoja Tampereella niin niitä saa nyt kertoa.