Hampaanpoistosärkyjä

En ole vielä päässyt kuntosalille asti...
Mutta tällä kertaa kyseessä ei ole laiskuus!!

Kävin alkuviikolla hammaslääkärissä, poistattamassa viisaudenhampaani. Sain parin päivän urheilu kiellon että ien ehtii parantua kunnolla.
Sain sairaslomaa pari päivää ja palasin eilen töihin, mutta leikani on edelleen kipeä ja tikit kiristävät suussa niin en ole uskaltanut kokeilla kuntosalille lähtöä ihan vielä.

Positiiviselta kannalta, leukasärkyni vuoksi en saa suutani auki niin isolle kuin normaalisti. Tämä tarkoittaa sitä että olen elänyt nesteellä ja ohuilla keitoilla koko viikon. En yksinkertaisesti pysty vielä pureskelemaan kiinteää. Hassua kyllä, en ole edes kaivannut mitään pureskeltavaa.

Vietän syntymäpäivääni ensi viikolla. Kutsun muutamia kavereita kylään ja juomme hiukan boolia... Ja ilmeisesti pitäisi laittaa jotain ruokaakin tarjolle. Eihän se toki minua lihota jos muut mässäilevät. Uskoisin voivani vielä ensiviikollakin vedota kipeään leukaperään välttääkseni sokeriansat.

Minä

Olen tiistaista asti halunnut kuollakseni tietää paljonko painan. En juuri syönyt viikonloppuna ja takasin kotiin päästyäni olen kuntoillut hulluna. Heräsin eilenkin aamu kuudelta lenkille. Pohkeeni ovat julmetun kipeät juoksemisesta. Ärsyttää koska tänään minulla olisi aikaa kuntoilla enemmänkin, mutta en tiedä onnistuuko se nyt kun juuri ja juuri pystyn kävelemään.

Pääsen ensiviikolla kuntosalille. Vuokraan jäsenyyden työkaveriltani kun hän lähtee ulkomaille kuukaudeksi. Aion hyödyntää jokaikisen päivän ja minuutin!!

...

Toisaalta, miten kuvittelen jaksavani käydä kuntosalilla päivittäin jos valitan kipeistä jaloista parin juoksulenkin jälkeen..? Pakko jaksaa lenkille tänäänkin.

*Edit; Tässä oli kuva minusta nykyiselläni, mutta päätin poistaa sen. En ole vielä valmis näyttäytymään omana itsenäni. En ole vielä valmis näkemään itseäni. Ehkä parin vuoden kuluttua näemme ennen-jälkeen kuvia jos jotain todellista edistystä on tapahtunut*

Tässä olen minä nyt. 

Vyötärö: 68cm

Lantio: 94cm

Taisin olla viime vuonna hoikempi..? Luoja että tuli lihava olo... Todellakin pakko lähteä lenkille tänäänkin. Ja täytyy alkaa tarkkailla taas kaikkia mahdollisia mittoja vähän tarkemmin...

Luokkakokous 2/2

Luokkakokous sujui päällisin puolin hyvin. Tai niin olen kaikille sanonut tähän mennessä.

Ystäväni oli paikalla, mutta loppuillasta hän unohti minut täysin ja lähti iskemään miehiä.
Sain hiukan keskustelua aikaiseksi muiden vanhojen luokkalaisteni kanssa mutta ennen pitkään kaikki jakautuivat samoihin porukoihin jossa olivat olleet koulussakin. Minä jäin yksin...

Eikä kukaan kommentoinut ulkonäköäni tai laihtumista, mitä olin vähän jopa toivonut. Joten hukutin pahanmielen alkoholiin. Ehkä vähän huono idea sillä heikolla syömisellä, se nousi välittömästi päähän. Kotiin poistuessa oli huono olo ja pelkäsin oksentavani autoon.

Huomasin kuitenkin jotain juuri äsken, kun latasin luokkakokouksesta ottamiani kuvia koneelle. Annoin muidenkin ihmisten käyttää kameraani joten esiinnyn muutamassa kuvassa. Huomasin jotain todella thinspiroivaa; Poskeni ovat lommolla. En muista koska olisin viimeksi nähnyt omat poskipääni kuvissa niin selkeästi! Ihanaa! Nyt voin keskittää kaiken energiani alakroppani kutistamiseen.

Ehdin sunnuntaina käymään vielä uimarannalla ystävien kanssa. Laitoin kokouimapuvun, sillä vaikka olenkin laihtunut, en vielä tarpeeksi esiintyäkseni bikineissä. Joku ystävistäni totesi kuinka uimapuku korosti mukavasti lantiotani. Kiinnostuin, joten kotiin päästyäni tarkistin miltä se lantio todella näyttää. Vastaus; LEVEÄLTÄ. Uimapuku todellakin korosti kapeaa vyötäröä joka loppui kuin seinään ja paisui valtavaksi lantioksi. 

En haluaisi näyttää tältä. Haluaisin että kapea vyötäröni jatkuisi kapeana lantiona ja kaventuisi entisestään nilkkoja kohden...

Päivän seuraava missio; kahden tunnin lenkki ja miljoona vatsarutistusta.

Luokkakokous 1/2

Luokkakokoukseni on tällä viikolla ja olen edelleen läski. Tai ainakin puoli-läski. Jos siinä nyt on mitään järkeä...

Kaikki pudottamani paino on lähtenyt yläkropasta. Olen jo saavuttanut ihanat kapeat käsivarret, kauniit solisluut ja selkeän kylkiluu rajan, mutta siihen se sitten jääkin.
Takamukseni on valtava ja vatsani on jatkuvasti turvoksissa. Reisistäni en edes puhu...

Luokkakokoukseen taidan asukseni valita maximekon. Se korostaa upeasti kapeaa vyötäröäni mutta samalla piilottaa ne ruumiinosat (lue: reidet) joista en ole niin ylpeä. Olen loppuviikon pelkällä vesikuurilla näyttääkseni edes vähän paremmalta loppuviikolla. 

En ole edes varma haluanko mennä luokkakokoukseeni. En ole nähnyt juuri ketään luokkalaisistani 10 vuoteen ihan syystä. En vain pitänyt kenestäkään. Eikä kukaan pitänyt minusta. Olin aina se erilainen ja outo tyttö. Liikuntatunneilla minut valittiin aina viimeisenä joukkueeseen koska en ollut suosittu. Minulla oli vain yksi ystävä tuolloin ja hän ei ole vahvistanut tulevansa. 

Toisaalta haluan näyttää kaikille kiusaajille ja hyljeksijöille että minustakin on tullut jotain! Haluan nauraa kaikille jotka ovat lihoneet kymmeniä kiloja samalla kun minä olen laihtunut! 

Ainiin, hain taas lisää laksatiiveja ja rasvanpolttajia. On outo olo ilman niitä. Silloinkin kun en laita mitään muuta kuin niitä suuhuni. Tuntuu että lihon monta kiloa jos en käytä kaikkia mahdollisia apukeinoja. Tabletteja napsiessa en myöskään tunne niin suurta syyllisyyttä jos joskus syön enemmän kuin pitäisi enkä pääse oksentamaan. (esim. vanhempien luona) En kyllä ole pitkään aikaan syönyt kokonaista annosta...

Vaakaa en ole vieläkään hankkinut... Inspiroisi varmasti eri tavalla kun näkisi konkreettisia numeroita pelkän peilikuvan sijaan. 

Kiitos kaikille jotka luette blogiani ja odotatte uusia päivityksiä. Saan teistä voimaa jatkaa! <3

Päivitän luokkakokouksen tapahtumat viikonlopun jälkeen. 

Siihen asti; think thin people! <3