Perjantaina kun pääsin määränpäähäni ja nousin bussista, äiti oli tullut autolla hakemaan mut siitä. Heti kun autoon pääsin; "Koska sä oot syöny viimeks? Onko sulla nälkä? Voitais hakea pizzaa!"
Kilttinä tyttönä sitte söin noin kolmasosan pizzaa ja kärsin huonosta olosta ja omatunnosta koko loppu illan....
Lauantai meni hiukan paremmin. Nukuin niin pitkään että pystyin skippaamaan aamupalan sen varjolla että "pian syödään kuitenkin päivällistä". Tai kuka syö, kuka ei. Äiti ei ollut tänään läsnä, joten otin linnun verran ruokaa lautaselle ja närpin pieniä paloja. (Riisiä ja kanaa + salaattia) Odotin kunnes isä ja isoveli poistui pöydästä, ja heitin loput riisit takaisin kattilaan ja kanan roskakoriin (salaatin olin syönyt).
Ruokailun jälkeen leivoin sitten joullupipareita, kun joulu tulee ja äiti ei ehdi leipoa. En koskenutkaan valmiisiin pipareihin koko viikonloppuna. Kukaan ei kysellyt kun sanoin "ei kiitos, oon syönyt jo ihan liikaa" aina kun joku tarjosi ottamaan yhden tai pari.
Tänään olin äidin seurana yksissä joulumyyjäisissä. Ja arvatkaa vaan; tarjolla oli tietenkin kaiken maailman joulutorttuja ja -pipareita ja -puuroa... En koskenut niistä mihinkään. Join kupin kahvia ja kun äiti yritti tyrkyttää minulle pullaa tai puuroa, totesin vain etten halua, jotta jaksan sitten syödä kotona. En kyllä syönyt kotonakaan kuin taas samanlaisen linnun annoksen kuin lauantaina.
Lopulta pääsin lähtemään takaisin omaan kotiin. Loppu ilta menee kuntoillessa.
En ole koskaan laskenut kaloreita, joten en koskaan tiedä paljonko pitää kuntoilla kuluttaakseni tietyn määrän kaloreita. Kuntoilen aina vain siihen asti kunnes en jaksa enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti