Ystävän Syntymäpäiväjuhla 2/2

Pieni siivu kakkua, pari suolapalaa ja muutama keksi. Siinä suurinpiirtein kaikki mitä söin lauantaina juhlissa. Pääsin juhlien alun läpi koskematta mihinkään verukkeella "Söin kotona ennen kuin lähdin"
Totuus on tietenkin etten syönyt juuri mitään. Istuin kyllä ruokapöydässä kotona, mutta mutustelin vain salaattia kunnes kaikki muut olivat nousseet pöydästä. Loput lautasellani lojuneet ruuat (perunaa ja possupihviä) heitin roskiin.

Boolia ja muuta alkoholia meni juhlissä kyllä sitten vähän enemmän, mutta ei kuitenkaan kohtuuttomasti. Ja kunhan päästiin yökerhoon asti, niin tuli tanssittua sen verran että uskon polttaneeni ainakin suurimman osan kaloreista.

Sunnuntaina tuli käytyä rannalla, mikä oli oikeastaan aika mukavaa kerrankin. Sain hiukan väriä pintaan. En ole enää ihan kalman kalpea. Kesän ensimmäinen kunnon rusketus!

Joudun valitettavasti hiukan lykkäämään omien kuvieni postaamista. Yritin ottaa kyllä muutaman kuvan, mutta kuten sanotaan, kamera lisää kiloja. Näytin joka ikisessä kuvassa lihavalta ja vastenmieliseltä. Luulin oikeasti saaneeni jotain edistystä aikaiseksi. Olin kai sitten väärässä...

Tämä viikko meneekin sitten mehupaastolla. Ja ensi viikko. Ja varmaan myös sitä seuraava.
Nälkä kyllä kaivertaa joka ikinen päivä, mutta en halua pistää mitään suuhuni. Luulen että alan jo lihoa pelkästä ajatuksesta...

Ystävän Syntymäpäiväjuhla 1/2

Okei, selitän tämän nyt lyhyesti.
Elikäs erittäin hyvä ystäväni täytti tällä viikolla vuosia ja tätä olisi nyt tarkoitus juhlistaa tulevana viikonloppuna seuraavissa merkeissä:
1) Teemajuhlat päivällä
Ruokalistan sisällöstä en ole ihan sataprosenttisen varma, mutta tiedän siellä olevan ainakin täytekakkua, muffineja ja runsaasti pikku naposteltavaa sekä alkoholipitoinen booli. Luulen että käytän mahdollisimman paljon tekosyytä "Söin kotona ennen kuin tulin" välttyäkseni ylimääräisiltä kaloreilta. Boolista tosin en usko pystyväni pysymään erossa... Haluan vähän (tai vähän enemmän) alkoholia turruttaakseni kaiken mahdollisen ajattelun.
Toisena tekosyynä pystyn käyttämään pukuani. Olen laittamassa ylleni vartalonmyötäisen mekon, enkä todellakaan halua että mikään kohta pullottaa tai kiristää. (eli onko tämä siis enää edes tekosyy?)
2) Viihteelle illalla
Eli teemajuhlista siirrytään sulavasti jatkoille paikalliseen baariin ja yökerhoon. Eli alkoholia kuluu runsaasti. JES! (?) Okei okei, alkoholissa on ihan helvetisti kaloreita, tiedetään. Mutta olen kärsinyt jo aivan tarpeeksi selvinpäin, niin nyt täytyy vähän nollata aivoja. Ja jos jätän syömisen minimiin, en tavitse edes paljoa alkoholia humaltumiseen... Kaikki on suhteellista.
Tässä välissä tapahtuu myös vaatteiden vaihto, mutta aion pysyä edelleen vartalonmyötäisellä linjalla. Kaula-aukko vain avartuu hieman ja mekon helma lyhenee.

Jos saan juhlista hyviä thinspo-kuvia, niin voin harkita niiden postaamista. Illaksi valitsemani mekko ainakin imartelee saavuttamiani muotoja erinomaisesti!

Omia kuvia thinspoksi?

Pärjäsin aika hyvin viime viikolla.
Ruokavalioni koostui lähinnä kahvista ja omenoista. Tai oikeastaan pelkästään kahvista ja omenoista. Vyötäröni on kaventunut pari senttiä.

Löysin myös ekittiön kaapista nesteenpoistotabletteja ja olen käyttänyt niitä nyt muutaman päivän. En tiedä ovatko ne yksinään vaikuttaneet positiivisesti, mutta ainakin painoni on pudonnut tasaista tahtia pienissä määrin ja vatsani ei turvota enää lainkaan!

Koko viikonloppu meni Tampereella. Lauantai shoppaillessa, sunnuntaina Särkänniemessä.
Lauantaina shoppailun lomassa tytöille tuli tietysti nälkä, joten menimme Rossoon syömään. AUTS! Listalla ei oikein ollut mitään mieluisaa, muuta päädyin lopulta vuohenjuustosalaattiin. Tosin jätin siitäkin noin puolet syömättä, lähinnä koska ruoka oli pahaa. Vuohenjuusto ei vain ollut mielestäni hyvää, joten annoin sen kaverilleni. Loppu salaatti maistui aivan liikaa sitruunalta, joten jätin sen syömättä.
Illalla kaverini asunnolla laitettiin hiukan intialaista ruokaa (pussista). Enkä sitäkään syönyt kokonaan. Onneksi yhdellä kavereistani oli kova nälkä, joten annoin hänelle noin kolmanneksen annoksestani.
Sunnuntaina tuli sitten käytyä tosiaan Särkänniemessä, mutta onnistuin pitämään ylimääräisen mässäilyn kurissa. Ruokailu grillikioskilla; kanaa ja ranskalaisia. Söin lähes koko annoksen, mutta se olikin päiväni ainoa ateria, joten onnistuin kuluttamaan joka ikisen kalorin. Ainakin siitä päätelleen että painoin pari sataa grammaa vähemmän viikonlopun jälkeen kuin ennen viikonloppua.
Jokaisen aterian yhteydessä otin 1-2 nesteenpostotablettia.

Luulen että olen pian valmis lataamaan omia kuviani blogiini. En enää koe vartaloani epämiellyttäväksi. Ulkoisesti olen melko tyytyväinen saavuttamiini tuloksiin. Haluan vain että vaakakin näyttäisi sitä mitä haluan. Joten en aio vielä lopettaa pro-ana laihduttamista.
Yritän kerätä rohkeutta kuvata itseäni seuraavaa blogausta varten. Siihen asti...

Hulluuden hetkiä

Sain tänään tekstiviestin kaveriltani:

"...ja oon laihtunu jo kolme kiloa!"

Ja näiden sanojen seurauksena minä lihoin vähintään ne samat kolme kiloa. Ainakin peilin mukaan. Vaa'alle en ole uskaltanut.

Kyseinen kaveri on taistellut masennuksen, ja sen myötä ylipainon kanssa, sen jälkeen kun hänen luokkalaisensa teki itsemurhan. (R.I.P.) Ja olen tietysti iloinen hänen puolestaan, olen oikeasti, mutta aina kun joku lähipiiristäni pudottaa painoa ja laihtuu, minä näytän taas paljon lihavammalta.
Tai ainakin luulen näyttäväni...
Ainakin silloin jos kyseinen henkilö on jo valmiiksi minua hoikempi.
Tämä on nyt eri henkilö kuin ensin mainittu, mutta eräs ystäväni oli huolissaan siitä että hänelle on kesän aikana kertynyt pari kiloa. Oli kamalaa kun hän voivotteli vatsamakkaroitaan, joita tuskin oli. Omani ovat huomattavasti näkyvämmät kuin hänen. En voinut olla edes vahingoniloinen siitä että hän on lihonut! Näytän yhä läskiltä hänen vieressään seisoessani!

Tänään, minuun iski valtava ahmimiskohtaus ja olen koko päivän vain istunut sohvalla, katsonut TVtä ja mässäillyt jäätelöä, muffineja, pizzaa, karkkia, pastaa, keksejä... ja oksentanut aina vessan ohi kulkiessani.
Alan pian kallistua pro-anasta pro-miaksi...

Okei, olen mässäillyt koko viikonlopun, eli siis eilisestä lähtien... En ole ylpeä siitä. Mässäilyn seurauksena kylkiluuni eivät enää näy samalla tavalla kuin alkuviikolla...

Okei, okei, ei hätää. Voin vielä kääntyä ympäri! Korjaan virheeni ensi viikon aikana, ja pääsen takaisin siihen tilaan jossa äitini voi huomautella selkärangastani ja työkaverit kysellä syönkö kotona mitään. Tosissaan! Nyt kun en yhtäkkiä enää näe kylkiluitani, kaipaan niitä todella paljon!

Haluan vain olla laiha ja kaunis

60 KILOA

Arvoisat lukijat,
olen viimein saavuttanut välitavoitteeni.

60 kiloa.

Viikonloppuna kävin jopa hiukan alla 60 rajan, joten olen itseeni aika tyytyväinen. Sunnuntaina tuli kuitenkin käytyä pikku picnikillä ystävien kanssa ja syötyä kaikenlaisia herkkuja... Vähän kaduttaa.Onnistuin kuitenkin jollain ilveellä pysymään 60 kilon marginaalissa. :)

Tänään olen rittänyt paikkailla tuota sunnuntain retkahdusta, ja olen elänyt koko päivän pelkällä nesteellä. Kahvia ja tupakkaa, sekä litroittain vettä.
Tiedän ettei tupakointi ole hyväksi, mutta nikotiini poistaa nälän tunnetta. ;) Samoin kofeiini. Olen vihdoin myös opetellut juomaan kahvini ilman sokeria kalorien minimoimiseksi.

 

Vihaan kesätyötäni.
Ainoat positiiviset asiat ovat pitkä työmatka pyörällä, joka kuluttaa satoja kaloreita päivittäin ja se etten yksinkertaisesti pysty syömään enempää ruokaa kuin otan mukaan. (ja senkin pystyn heittämään pois kenenkään tietämättä)
Tosin ehkä kannattaisi syödä jotain työpäivän aikana, etten sorru mässäilemään kotiin päästyäni, sillä näin on tapahtunut pari kertaa... Tai ehkä pitäisi välttää kotiin tulemista?

Olen oikeastaan hiukan yllättynyt kuinka helposti vanhempani uskovat lauseen "Ei ole nälkä"
Tai oikeastaan kuinka helppoa jeille on valehdella että olen jo syönyt. Äitini kysyy lähes päivittäin, mitä olen syönyt töiden jälkeen. Vastaan aina leipää tai muroja, ja tähän asti hän on aina hyväksynyt vastausken.
Isäni tarkistelee aina vain että olen ottanut eväitä mukaan töihin. Hänelle minun ei tarvitse edes valehdella koska kysymysmuoto on aina "Oliko sulla tänään jotain ruokaa mukana?" tai "Mitä ruokaa sä otit aamulla mukaan?" Voin aina vastata totuuden mukaisesti, koska isäni ei koskaan kysy erikseen "Oletko syönyt?"

Olikohan tässä jotain muuta..?
Eipä kai, joten lähden tästä nyt sitten keittiön puolelle jossa äiti huuteli syömään mansikka kiisseliä. (sokerin määrä on valtava, joten tuskin syön täyttä kulhollista...)