Kävin taas pitkästä aikaa perheen luona. En vapaasta tahdostani tosin, mutta oli pakko. Sukulaisen hautajaiset, R.I.P. <3
Kaiken sen murheen keskellä olin silti vain huolissani omasta painostani ja ulkonäöstäni ja melkein hypin riemusta kun näin kilon kadonneen. Silti, se riemu ei kauaa kestänyt kun tarkkailin muotojani peilistä. Ei ulkoista muutosta. Harmittaa...
Vyötärö ei ole kaventunut senttiäkään, vatsa ei ole yhtään litteämpi. Takapuolesta puhumattakaan! Olen läskiperse!!! Reidet ovat kaventuneet hieman, joten takamukseni näyttää massiiviselta.
Porukat eivät ole vielä huomanneet mitään. Ihme.
Kaverit kyllä huomauttelevat että minun pitäisi syödä enemmän, mutta se nyt ei ole mitään uutta.
Haluan edelleen pudottaa painoni 55 kiloon. Eli vielä on 6 kilon matka... Ei kuullosta paljolta, mutta ottaa huomioon että yhden kilon pudottamiseen meni nytkin kaksi viikkoa. Painon pudottaminen käy aina sitä vaikeammaksi mitä enemmän kiloja karistaa. En kuitenkaan luovuta. Neste paasto on tuottanut tyydyttäviä tuloksia tähän asti, joten sillä pysytään.
En kyllä usko että lopetan laihduttamisen sitten kun olen tavoitteessani. Se riippuu pitkälti siitä, paljonko kehoni muuttuu ulkoisesti. Pitäisi varmaan asettaa tavoitemitat myös vyötärölle. Nykyisellään vyötäröni on 65cm ympärysmitaltaan.Onko liikaa toivottu jos haluan siitä ainakin 5 senttiä pois?
Palataanpa hetkeksi siihen kun olin perheen luona oleilemassa hetken. vietin vain yhden yön porukoilla mutta sekin oli ihan liikaa! En nyt tarkoita etten pitäisi perheestäni, mutta se kaikki ruoka ja sen tuputtaminen käy hermoille.
Nukuin aamulla mahdollisimman pitkään, ettei minun tarvitsisi syödä aamiaista perheen kanssa samaan aikaan. No... vähän pieleen meni se yritys. Isosiskoni oli miehensä kanssa myös paikalla, ja he jäivät molemmat keittiöön vielä oleilemaan ja lukemaan. Isäni alkoi valmistella jo lounasta ja veljenikin oli nukkunut aika myöhään, joten hän vasta söi omaa aamiaistaan. Ainoa joka ei siis ollut läsnä, oli äitini. Onni sinänsä, sillä hänen katseeltaan on todella vaikea salata mitään!
Söin siinä sitten paahtoleivän palasen juustolla ja pienen kulhollisen Fitness muroja. Isä vähän katsoi että syönpäs vähän, mutta sain hänet vakuutettua siitä ettei minua nälätä.
Lounasta syötiinkin sitten jo parin tunnin päästä. Oikeasti, tuntuu siltä että perheeni syö koko ajan! Minulle riittää yksi ateria päivässä, perheeni syö ainakin 3 lämmintä ateriaa, parhaina päivinä jopa 4, ja paljon välipaloja ym. Rasittavaa!! Voitte uskoa että houkutus oli suuri ahtaa kitaani kaikkea epäterveellistä ja rasvaista naposteltavaa. Sain kuitenkin pidettyä itseni kurissa ja nokin kiltisti pelkkiä linnun annoksia.
Lounaalla isäni kyllä vähän jo katsoi, miksen syö enempää. Sanoin että vastahan minä söin aamupalan. Isä uskoi tällä kertaa, mutta luulen että hän alkaa epäillä jotain...
En välitä. Olen pian alle 60 kiloa, enkä aio pilata tätä edistystä vain siksi että alan syödä. Ehei!
Kuntoilua täytyy tosin lisätä... Uskon jopa että jaksan nyt paremmin, sillä lopetin tupakoinnin. Se vein aivan liian paljon rahaa. Ja tarvitsen pian rahaa uusiin vaatteisiin. Kaikki omistamani farkut roikkuvat päälläni, (en olisi itse huomannut tätäkään ellei sisareni olisi siitä huomauttanut) joten tarvitsen uusia. En kuitenkaan aio ostaa yhtään mitään ennen kuin olen kokoa S, tai vielä parempi XS.
