Taas valkeata joulua....

Olen ollut vähän kipeä viimeiset pari päivää.
Sitä se kai teettää kun ei syö tarpeeksi vitamiineja.

Nyt oloni on kuitenkin jo parempi joten kehoni alkaa pikkuhiljaa soputua siihen faktaan etten syö. Eilen kyllä laitoin kasvikeittoa pakastekasviksista, mutta siitä tuli niin mautonta ettei tehnyt mieli syödä. Jätin keiton sikseen ja lähdin ulos tupakalle.
Ja kyllä, jos en sitä vielä ole maininnut, minä tupakoin. Tupakointi vie ajatukset aina toisaalle kun tekee mieli syödä. En kannusta ketään tupakoimaan, mutta minulle se on vain hyvä keino "paeta" syömistä. Koulussakin on ollut helpompi ottaa todella vähän ruokaa, syödä pari palaa ja mennä sitten ulos tupakalle.

Koulusta puheen ollen; luokkalaiseni ovat alkaneet huomata etten syö kaikkea ruokaa. Maanantaina eräs luokkalaiseni jopa huomautti että otin alunperinkin vähemmän ruokaa kuin kukaan muu. Tässä tilanteessa vain kohautin hartioitani ja sanoin ettei vain ole nälkä.

Huomenillalla lähden perheeni luo viettämään joulua. Kiinnostusta ei ole juuri lainkaan ja halua vielä vähemmän. Jos voisin jotenkin vain järjestää asiat niin että voisin viettää joulun yksinäni, syömättä muruakaan jouluruokaa, tekisin sen. Kuitenkin, perheeni odottaa minua kotiin jouluksi, samoin kuin kotipaikkakunnalle jääneet kaverit. Ja uskoisin paastonneeni kohtuu hyvin niin, ettei vatsaani edes mahdu suuria määriä jouluruokaa. Syön vain perinteisen pieniä annoksia, vaikka sen varjolla että "haluan maistaa kaikkea vähän" ja kaiken, mistä en pidä, voin jättää lautaselle.

Tämä on varmaan viimeinen päivitykseni tänä vuonna. En halua että kukaan yllättää minua kotona kirjoittelemasta tätä blogia. Vaikka tuskin ketään kiinnostaa, sillä kukaan perheestäni ei ole vieläkään huomannut syömishäiriö-elämäntapaani. Ja ajattelin pitääkin sen niin.

Päivän aikana kurkusta alas tähän asti: 2 lasia mehua, 2 lasia vettä, kurkkupastilli.
Vyötärönympärys: 68cm
Lantionympärys: 98cm

Tavoite olisi nyt pysyä samoissa mitoissa joulun yli. Ihanne olisi tietysti jos pystyisin laihtumaan hiukan lisää joulusta huolimatta.

Liukkailla jäillä...

Koko tämä viikko on ollut pelkkää lipsumista.
Olen syönyt kouluruoan joka päivä ja kahtena päivänä kävin koulun jälkeen ulkokna syömässä. Eli en vain liho, mutta tuhlaan myös rahaa.
Tänään jätin koulun kokonaan väliin välttääkseni ruokailun. Olen syönyt vain yhden omenan, juonut kaksi lasia vettä ja kupin kahvia. Lähden pian töihin, ja toivon kiireistä päivää, etten ehdi edes ajattelemaan ruokaa. Viikonlopun paastoan.

Joulukin lähestyy uhkaavasti....

Joudun viettämään joulun perheeni kanssa, joten toivon etteivät vanhempani hanki liian paljon jouluruokia. En edes pidä monesta jouluruoasta. Kalat ovat hyviä ja muistan joskus pitäneeni rosollista...
Paras joululahja tänä vuonna olisi että pudottaisin 10 kiloa. Vaikka vyötäröni onkin kapea, haluan että painon pudotus näkyisi muuallakin kropassani. Reiteni ovat vieläkin kamalan paksut ja kasvoni ovat lihavan ihmisen kasvot. Ja sain taas kuulla siitäkin kuinka leveä takapuoleni on.
Ainoat kommentit joita haluan vartalostani kuulla, on kuinka hoikkalta näytän. En tarvitse muistutusta siitä että olen lihava. Haluan kuulla että ponnistukseni tuottaa näkyviä tuloksia.

Ehdin vielä tekemään muutamat vatsalihas treenit ennen kuin lähden töihin. Sentään jotain tässä laihduttamisrutiinissa, joka on pysynyt samana.
 

Life is like a box of chocolates...

Alan vähän lipsua...

Söin eilen kouluruoan lisäksi kaksi mustikkatassua ja kaksi tiikerikakun siivua. Oksensin kyllä sekä kouluruoan että herkkujen jälkeen pitääkseni kalorit minimissä, mutta silti tiedän syöneeni...

Tänäänkin söin runsaan kouluruoan ja koulun jälkeen lähdin vielä Hesburgeriinkin. Sieltä poistuessani törmäsin entiseen poikaystävääni. Tilanne oli hiukan kiusallinen, kun emme ole eromme jälkeen puhuneet juuri lainkaan. Hän vain naureskeli "käyt näköjään vieläkin Hesellä". Se varmaan iski johonkin alitajuntaan.... Kotimatkalla ostin nimittäin ison pussin irtokarkkeja. Loppuillan olen ravannut karkkipussin ja vessanpöntön väliä.

En ole tehnyt vielä tämän päivän kunto-osuuksiakaan...

Luojan kiitos sain hiukan iltatöitä huomiseksi. Lähden töihin suoraan koulusta, ja pääsen vasta myöhään illalla, joten syömiselle ei jää aikaa. Varsinkaan jos pidän itseni kiireisenä töissä.

Sydämeni tykyttää ihan hulluna. No en kyllä oikestaan ole yllättynyt. Kyllähän se rasittaa kun oksentelee parin tunnin välein koko päivän...

Anorexia vs. Bulimia

Sain eilen haukkuja eräältä anorexiaa sairastavalta tutultani.
Hänen mielestään anorexia on sairaus ja hän yrittää tietysti päästä siitä eroon, joten hänen mielestään on väärin ja loukkaavaa pitää anoreksia blogia.

Kukaan ei pakota lukemaan eihän?
Jokainen meistä päättää itse millä sivuilla internetissä liikkuu ja mitä sivuja lukee. Enkä minä ole hänestä anorektikkoa tehnyt.
Silti hän osasi sanoa ettei minulla edes ole anoreksiaa vaan bulimia. Ja että minun pitäisi hankkia apua ja käydä psykiatrilla.
"Se sun blogi on tosi loukkaava anorektikkoja kohtaan. Siis sullahan on bulimia? Varmaan sullakin on tosi paha olla ja sillee mutta sä voisit hakee apua. Mä voin antaa mun psykan numeron jos haluut"
Juu ei kiitos.

Minullahan ei kukaan ole tätä syömishäiriötä lääkärissä tai missään todennut, mutta tyhmäkin tajuaa ettei ole normaalia paastota 2-3 päivää ja oksentaa jokaisen aterian jälkeen...
Ja minä haluan tätä. En koe tarvitsevani apua koska tämä on minulle melkein elämäntapa. Alan pitää nälän tunteesta. Se on kuin vaiston ja itsekurin taistelu: kumpi kestää pidempään. Vaisto käskee syömään ja itsekuri sanoo että selviää pidempäänkin ilman.

Jäi kyllä vähän paha maku suuhun tuosta haukusta.
Tiedänpähän kenen kanssa en hengaile enää. Eihän minun elämäni ja valintani hänelle kuulu. Pitäkööt huolen omista asioistaan ja omasta sairaudestaan koska sellaiseksi haluaa sen ajatella.

Tänään söin koulussa vähän liikaa.
Vaaleaa pastaa ja leipää. Oksensin noin puolet kotiin päästyäni.
Täytyy tasata kuntoilulla.
En ole tanssinut pitkään aikaan. Voisin laittaa musiikin soimaan ja koittaa muistaa vanhoja rutiineja. Ja tietysti päivittäiset 50 vatsalihasliikettä ja askelkyykkyä täytyy tehdä.
Olen myös harkinnut hankkivani ruoansulatustabletteja tai muuta vastaavaa. Ihan käytännön syistä, jotta voisin vähentää oksentamista, mutta saisin kuitenkin kaiken mitä sorrun syömään nopeasti pois kehostani.

Vyötärönympärys: 69cm
Jes! En edes muista koska vyötäröni on viimeksi ollut alle 70cm. Kahden päivän paasto selvästi tuotti tulosta.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

38 tuntia syömättä.
Tänään kurkusta alas mennyt jo 4 lasia vettä ja 1 kuppi kahvia.

Kahvi sai vähän huonon olon aikaan. Ilman kiinteää ruokaa, kahvia tyhjään vatsaan ei tee kovin hyvää.
Ensimmäistä kertaa paastoamisen aikana huimaa ja väsyttää. Aion silti jatkaa tätä paastoa huomiseen. Tänään puolenyön jälkeen olen ollut 48 tuntia syömättä. Se olisi jälleen yksi haaste suoritettu. Tarpeeksi pitkällä paastoamisella saisin vatsalaukkuni pienentymään, enkä söisi tulevaisuudessa niin paljon. Enkä tuntisi nälkää.

En ole vielä tehnyt tämän päivän kunto-osuuksia. Vähintään 50 vatsalihasliikettä ja saman verran askelkyykkyjä.
Olen itseasiassa keskittynyt enemmän askelkyykkyihin ja muihin alavartalon ja jalkojen treenauksiin. Haluan takapuoleni ja reiteni paljon pienemmiksi. Siinä sivussa olisi mukava kaventaa myös vyötäröä.

On todella paljon helpompi olla syömättä kun kaapissa ei ole ruokaa. Jääkappissani ei ole muuta kuin voipaketti. En edes muista koska olen viimeksi avannut sen, kun en ole ostanut leipää viimeiseen kahteen kuukauteen. Taisin kerran viime kuussa laittaa hiukan voita makarooniin...
Kuivakaapissa on tällä hetkellä vain yksi pussi tomaattikeitto aineksia/jauhetta.
Pakastimessa taitaa olla jotain kasviksia.

Viikonloppua odotellessa....
Olen matkustamassa ystävän luo viikonlopuksi. Ohjelmassa shoppailua ja iltaviihdettä eli baareissa käymistä. Päivän luulisi menevän helposti, mutta pelkään että kaupungilla liikkuminen altista pikaruoan mahdollisuudelle. En halua käydä missään Hesburgerissa tai pizzeriassa tai kiinalaisessa...
Pärjään mainiosti jollain pienellä kahvila leivällä jos jotain on pakko syödä. Oikeastaan voisin ostaa vain proteiinipatukan kaupasta ja pullovettä. Sääsätisin huomattavasti myös rahaa.

Okei, tarpeeksi päivittelyä tältä päivältä.
Seuraavaksi tekemään vatsalihaksia. Pakko pitää kiinni rutiinista.

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla

Tuli eilen ja edellispäivänä vähän mässäiltyä...

Maanantaina itsekuri petti ja kävin ostamassa läheiseltä huoltoasemalta tuplasuklaa muffinin ja vadelmadonitsin. Söin molemmat yhdeltä istumalta, jonka jälkeen voin pahoin ja oksensin.
Kamala morkkis jäi silti, vaikka lähes kaikki kalorit tulikin yökkittyä pois.

Tiistaina eli eilen, söin koulussa täyden lautasellisen. Ruokatunnin jälkeen minulla alkoi hyppytunti joten lähdin kaupungille. Huono idea. Menin kahvilaan juomaan latten ja söin ison American cookien. Ihan kuin tämä ei olisi vielä riittänyt, koulun jälkeen hain finnkinosta popcornia, limua ja irtokarkkeja. Enkä edes mennyt katsomaan mitään elokuvaa!
Illalla noin yhdeksän aikaan olin saanut kaiken syödyksi joten oli jälleen aika päästä niistä eroon. Vietin vessassa 15 minuuttia...

Joten
tänään jätin kouluruokailun kokonaan väliin. Olen ollut pelkällä nesteellä tämän päivän ja aion jatkaa samalla linjalla vielä huomennakin. En käynyt tänään edes kaupassa vaikka kaappi huutaa tyhjyyttään. Huomenna, kun on Itsenäisyyspäivä, kaupat eivät ole auki, joten en pääse ostamaan mitään ylimääräistä.
Tämän parin päivän paaston on pakko onnistua että saan tasattua kaikki eilen ahmimani kalorit.
Jos kaikki menee hyvin, pystyn ehkä olemaan myös perjantain syömättä. Ja jos pystyn olemaan perjantainkin syömättä, niin pari päivää siihen vielä päälle ei tunnu missään, eihän?

 

 



 Olen selannut joka päivä thinspiration kuvia ja lukenut anoreksia vinkkejä pro-ana sivustoilta. Sekä suomenkielisiltä että ulkomaalaisilta sivustoilta. Molemmista löytyy todella hyviä vinkkejä laihduttamiseen ja nälän loitolla pitämiseen ja siihen miten vältetään muiden ihmisten epäluulo. Siis jos ei halua kenenkään huomaavan että harrastaa anorexiaa laihtuakseen.

Tässä koottuja vinkkejä pro-ana sivuilta:
1) Juo paljon vettä. 8 lasia päivässä on liian vähän. Täytä vatsasi nesteellä, niin kiinteälle ruoalle ei jää tilaa.
2) Juo aina jääkylmää vettä. Kehosi täytyy polttaa kaloreita lämmittääkseen sinua.
3) Syö hitaasti. Kehon kestää n. 20 minuuttia viestittää aivoille kylläisyyden tunne. Pureskele annoksesi pitkään ja pieniä palasia.
4) Pidä itsesi kiireisenä. Keksi kokoajan tekemistä, niin ettei syömiselle jää aikaa.
5) Ole kipeä tai teeskentele kuukautiset. Näin on helpompi sanoa "ei ole nälkä" ilman ylimääräisiä kysymyksiä.
6) Kun syöt yksin, laita jokaisen suupalan välissä saman verran ruokaa syrjään lautaselta. Näin puolitat annoskokosi helposti.
7) Tarkkaile painonpudotustasi. Nouse vaa'alle usein, mittaa vyötärönympärys ja katsele itseäsi peilistä vaikka päivittän. Kun huomaat miten laihdut, et halua syödä ettei uurastuksesi mene hukkaan.
8) Vältä vaaleaa leipää, keltaista pastaa, perunaa ja kaikkea muuta hiilihydraattipitoista ruokaa. Kaikki ylimääräiset hiilihydraatit varastoituvat rasvaksi.
9) Pureskele ruokaa, mutta älä niele. Sylkäise syypala pois lautasen reunalle tai lautasliinaan. Näin hämäät kehoasi.
10) Älä syö mitään enää klo 18 jälkeen.

Nämä ovat vain muutamia omia suosikkejani, jotka ovat auttaneet minua eteenpäin.
Lisää vinkkejä löytyy pro-ana sivuilta. Pro-ana sivuja löytää helposti kirjoittamalla googleen "pro ana" ja pienellä lisähaulla "thinspiration" löytää paljon myös ulkomaalaisia sivustoja ja blogeja.

Tämän hetkiset mitat:
 Rinnanympärys: 91cm
 Vyötärö: 70,3cm
 Lantio: 99cm

Lantio ainakin kaventunut viime mittauksesta!
Tai sitten mittasin hieman eri kohdasta kuin viimeksi...

20 tuntia ilman kiinteää ruokaa.
Päivän aikana kurkusta alas mennyt: 8 lasia vettä, 3 lasia laimeaa raparperimehua, 1 kuppi kahvia.
Päivän urheilu-/kuntosuoritukset: 50 vatsalihasliikettä, 50 askelkyykkyä kummallakin jalalla, 20 normaalia kyykkyä, 10 punnerrusta.

Viikonloppu perheen luona 2/2

Noniih, hetihän se alkoi...

Perjantaina kun pääsin määränpäähäni ja nousin bussista, äiti oli tullut autolla hakemaan mut siitä. Heti kun autoon pääsin; "Koska sä oot syöny viimeks? Onko sulla nälkä? Voitais hakea pizzaa!"
Kilttinä tyttönä sitte söin noin kolmasosan pizzaa ja kärsin huonosta olosta ja omatunnosta koko loppu illan....

Lauantai meni hiukan paremmin. Nukuin niin pitkään että pystyin skippaamaan aamupalan sen varjolla että "pian syödään kuitenkin päivällistä". Tai kuka syö, kuka ei. Äiti ei ollut tänään läsnä, joten otin linnun verran ruokaa lautaselle ja närpin pieniä paloja. (Riisiä ja kanaa + salaattia) Odotin kunnes isä ja isoveli poistui pöydästä, ja heitin loput riisit takaisin kattilaan ja kanan roskakoriin (salaatin olin syönyt).
Ruokailun jälkeen leivoin sitten joullupipareita, kun joulu tulee ja äiti ei ehdi leipoa. En koskenutkaan valmiisiin pipareihin koko viikonloppuna. Kukaan ei kysellyt kun sanoin "ei kiitos, oon syönyt jo ihan liikaa" aina kun joku tarjosi ottamaan yhden tai pari.

Tänään olin äidin seurana yksissä joulumyyjäisissä. Ja arvatkaa vaan; tarjolla oli tietenkin kaiken maailman joulutorttuja ja -pipareita ja -puuroa... En koskenut niistä mihinkään. Join kupin kahvia ja kun äiti yritti tyrkyttää minulle pullaa tai puuroa, totesin vain etten halua, jotta jaksan sitten syödä kotona. En kyllä syönyt kotonakaan kuin taas samanlaisen linnun annoksen kuin lauantaina.
Lopulta pääsin lähtemään takaisin omaan kotiin. Loppu ilta menee kuntoillessa.
En ole koskaan laskenut kaloreita, joten en koskaan tiedä paljonko pitää kuntoilla kuluttaakseni tietyn määrän kaloreita. Kuntoilen aina vain siihen asti kunnes en jaksa enempää.

Viikonloppu perheen luona 1/2

Onnituin! 24 tuntia syömättä.
Vedin kyllä sen jälkeen, kun aika tuli täyteen, pari suklaapatukkaa. Se kyllä vähän kaduttaa...

Tänään pitääkin sitten lähteä taas viikonlopuksi perheen luo. Siellä nyt äiti tietenkin pakottaa taas syömään kaikkea kotiruokaa ja veli tyrkyttää karkkia ja sipsiä ja ugh...

Jotain positiivista kuitenkin: pääsen tarkistamaan painoni. Minullahan siis ei ole omaa vaakaa, joten tarkkailen painoani aina kun käyn porukoilla. Se antaa vähän suuntaa, että menee kö nyt hyvin vai huonosti.

Aamulla oli kauhea vaatekriisi. Mikään ei tuntunut sopivalta. Kaikki vaatteet tuntuu olevan liian isoja tai liian pieniä ja mikään ei näytä hyvältä. Johonkin nyt piti kuitenkin päätyä. Ja kun vanhemmille ollaan menossa niin villapaita on aina hyvä vaihtoehto. Mielellään vähän iso, niin etei sen alta näy vartalon muotoja.


THINSPIRATION TIME!

Kaikilla meillä on jotain mikä inspiroi meitä tekemään asioita. Thinspiration inspiraatio laihduttamiseen. Tässä on muutamia minun omia suosikkejani:

 

 

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä.
Kaikilla on omat mieltymyksensä tähänkin asiaan.
Omat ongelmna alueeni ovat vatsa, reidet ja takapuoli, joten haluan nähdä kuvia hoikka jalkaisista ja litteä vatsaisista ihmisistä.
Molemmat mustavalkoiset kuvat ovat todella mieluisia minulle. Haluan erittäin hoikat jalat ja täydellisen vatsan.
Minulla on aina ollut todella massiiviset reidet. Niiden välistä ei aurinko paljon paista... Sopivia farkkuja on vaikea löytää paksujen reisieni takia, ja olen alkanut vihaamaan koko farkkujen shoppailu prosessia, koska aina kun löydän farkut jotka sopivat reisien kohdalta, ne eivät istu vyötäröltä ja valuvat kokoajan. Eikä mikään vyö auta.

Nyt olen pysynyt tämän päivän pelkällä nesteellä.
4 lasillista vettä ja 1 kuppi kahvia.
Ainiin, tässä vaiheessa on varmaan hyvä kertoa että vesilasini koko on noin 3dl ja vakio kahvikuppini on kahden normaalin kahvikupin kokoa. (mittasin äsken: 5dl mahtuu)
Ajattelin ettei minun kannata syödä mitään kiinteää kahdestakin syystä:
1) Äiti kuitenkin laittaa minut syömään kauhean kasan ruokaa viikonlopun aikana
2) Bussimatka kestää yli tunnin ja olen taipuvainen matkapahoinvointiin

Eli välttääkseni ylimääräistä oksentelua julkisessa kulkuneuvossa, en syö tänään. Perheen luonakin vältän syömistä mahdollisimman pitkään.

Tällainen dietti ei tietenkää sovi kaikille. En sano että kannattaa heti kieltäytyä kaikesta ruoasta, mutta minulle se on helpompaa näin. Koska jos syön jotain, juutun ahmimis kierteeseen. Ja sitä seuraa oksentaminen, ja se taas vetää huomiota enemmän kuin kokonaan syömättä oleminen.
Ainahan voi sanoa "Söin jo aiemmin" tai "Ei ole nälkä"
Tai jos olet jo ruokapöydässä ja lautasellasi on jo ruokaa, syö hieman, siirtele ruokaa lautasella, piilota ruokaa jos mahdollista (esim. servettiin/ruokaliinaan) ja lopulta voit poistua pöydästä sanomalla "En jaksa enempää" tai "Olen täynnä"
Muista tässä tapauksessa huokaista, ikäänkuin olisit ähkyssä. Voit myös laskea käden vatsasi päälle tehostaaksesi vaikutelmaa.

 

Alku ja esittely

Heippa!
Minä olen "Ringo" ja tämä on anoreksia blogi.

Aloitetaan vaikka kertomalla hiukan jotain itsestäni.
Olen täyttänyt tänä vuonna 21 vuotta (syntymäpäivämäärä profiilissa on väärä, yksityisyyden suojaksi). Olen "sairastanut" bulimiaa ja anoreksiaa nyt noin 5 vuotta.
En ole koskaan ollut mitenkään kovin lihava tai ylipainoinen, päinvastoin. Painoindeksini on aina ollut ihannerajoissa. Miksi sitten syömishäiriö? Koska en muista yhtä ainoaa päivää jona olisin ollut tyytyväinen kehooni. Siis kokonaisuudessaan. Aina on jokin paikka johon en ole tyytyväinen.
No mutta tämähän on ihan normaalia, eikö? Kaikki naiset aina valittavat kuinka takapuoli on liian leveä tai kuinka allit roikkuvat jne. No minä sain tarpeekseni tästä kaikesta.

Rippikouluaikana olin vielä ihan kuin kukatahansa normaali teini. En ollut vielä eläessäni seurustellut kertaakaan ja silloinhan ne ensimmäiset ulkoäköpaineet tulivat. Kaikki muut tytöt rippikoulussa olivat jo seurusteleet ja jotkut jopa harrastaneet seksiäkin. Minä raukka en ollut koskaan edes suudellut. Joten, minä valehtelin. Sanoin että poikaystäväni oli juuri jättänyt minut koska minulla oli bulimia. Siihen aikaan en olisi voinut edes kuvitella oksentavani ruokaani. Kuitenkin, jatkoin tätä valhetta myös rippikoulun jälkeen. Ja ennen pitkään aloin itsekin uskoa siihen että minulla todella on bulimia. Joten todistaakseni sen (lähinnä itselleni), minä oksensin. Ja voilá! Näin sain syömishäiriön.

Viime vuonna bulimiani oli paisunut ihan hulluihin mittoihin. Asun yksin, joten kukaan ei vahdi syömisiäni. Saatoin olla monta päivää syömättä muruakaan ja sitten seuraavalla viikolla kävin hesburgerissa ja pizzerioissa monta kertaa. Joskus jopa kolmesti saman päivän aikana. Ja jokaisen aterian jälkeen oksensin vessassa. Tunsin aina itseinhoa syödessäni ja vielä enemmän oksentaessani. Tuntui kuin olisin sylkenyt rahaa vessanpönttöön.
Jossain vaiheessa aloin käymään kaupassa yhä harvemmin ja harvemmin. Ajattelin ettei minun kannata ostaa ruokaa ja syödä, koska oksennan kuitenkin. Jonkin aikaa söin ainoastaan koululounaan.
Kerran vanhempien luona käydessäni äiti huomasi minun laihtuneen ja pakotti minut vaa'alle. Painoin tuolloin 61 kiloa. Olen 170cm pitkä joten se on aika vähän. Olin todella iloinen että olin laihtunut niin paljon, mutta äidilläni alkoivat hälytyskellot soida. Joten minut pakotettiin syömään. Ja painoni nousi välittömästi 2 kiloa.
Olen välttänyt kotona käymistä mahdollisimman paljon, koska minut pakotetaan syömään perheen kanssa enkä voi oksentaa syömääni ruokaa.

En ole koskaan usheillut tai kuntoillut juuri nimeksikään, mutta viimeisen kuukauden aikana olen muuttanut senkin. Olen käynyt vähintään kaksi kertaa viikossa juoksu tai hölkkälenkillä ja yritän tehdä päivittäin 50 vatsalihasliikettä. Aina en tietenkään muista tai jaksa tehdä niin montaa, mutta parempi tehdä edes yksi joka päivä kuin olla tekemättä mitään.

Tällä hetkellä painan noin 63 kg. Tavoitteeni on 55kg, mieluummin vähemmän.
Vyötärönympärykseni (VY): 70,5cm

Tästä aloitetaan ja toivotaan parasta.

Tämän päivän ruokavalio tähän asti: 6 lasillista vettä.
Annoin itselleni muutamia haasteita, joista yksi, jota nyt toteutan, oli "24 tuntia syömättä", ainoa sallittu aine on vesi. Aloitin tuntien laskemisen eilen illalla noin klo 23.00. Eli nyt on takana noin 15 tuntia. Eikä edes ole nälkä. :)