lauantai 20. syyskuuta 2014

Elämä vie aikaa

Pahoittelen piiitkää päivityskatkoa.

Olen ollut viimeiset kolme viikkoa jatkuvasti menossa ja liikkeessä. Jos en ole ollut töissä, olen ollut kuntosalilla tai viettänyt aikaa kavereiden seuravva. Viime viikolla niistin nenäni punaiseksi kun flunssa sai minut kiinni. Hyvä puoli kipeänä olemisessa oli ettei juuri tehnyt mieli syödä mitään.

Syntymäpäiväjuhla meni ohi aika nopeasti. Nakersin viipaleen kakkua, jonka jälkeen vedin kurkusta alas pelkkää alkoholia. Tanssimme baarissa koko yön ja joimme hiukan lisää. Oksentelin aamuyöllä joten joten ne kalorit jotka eivät kadonneet tanssilattialla, löysivät oman tiensä ulos....

Myös viime viikonloppu meni kavereiden kanssa ulkona syöden ja juhlien. Tuntui aika hölmöltä maksaa ruoasta jonka myöhemmmin oksensin ravintolan vessaan....

Sama linja on jatkunut tämänkin viikon. En saa mitään pysymään sisällä. Olen syönyt joka aamu siivun paahtoleipää mutta oksentanut sen yleensä puolen tunnin sisään.
Ehdin jo kuvitella että olen saanut jostain  oksennustaudin, mutta kumosin tämän teorian kun toissapäivänä ahdoin kupuuni 2 hodaria, pizzan, pussillisen karkkia, pari suklaapatukkaa ja pullollisen limua, vain oksentaakseni kaiken välittömästi. Kaikki tämä tapahtui puolessa tunnissa.
Silti, kun katson sivuprofiiliani peilistäja näen hiljalleen kutistuvan vatsani, en vain voi lopettaa. Tuntuu niin hyvältä nähdä itsensä hoikkana.




Pakko jaksaa vielä lisää päätöntä juoksemista. Lähden vielä tänäänkin kuntosalille. Lihakseni eivät ole olleet kipeinä aikoihin, joten en selvästikään ole vielä tehnyt tarpeeksi.