Keitin vähän riisiä ja ladoin laitaselle kasan valmis salaattia. Ei kastikkeita. Todella otin aikaa syömiselle.
Tiedän, piti paastota, mutta se ei ole lainkaan niin helppoa miltä se kuullostaa.Olen joka tapauksessa lisännyt liikkumistani. Enkä enää istu paikallani niin paljon kuin ennen. (seisominen kuluttaa tunnissa 40 kaloria enemmän kuin istuminen) Tälläkin hetkellä teen askelkyykkyjä tätä kirjoittaessani. Pian lähden ulos lenkille.
Sain eilen taas vieraan. Eräs miespuolinen ystäväni tuli kahville ja rupattelimme niitä näitä. Imartelevan luonteensa ja tapansa mukaan hän katseli että "Sä olet taas laihtunut"
Normaalisti olisin jopa ilahtunut tästä kommentista, mutta nyt kun tiedän että en todellakaan ole laihtunut senttiäkään eikä painoni ole pudonnut grammaakaan, tulin vain kiukkuiseksi.
Enkä syönyt loppupäivänä mitään. Joka siis sinänsä oli hyvä asia.
Sain taas neuvoja eräältä todella odottamattomalta taholta. Henkilö jonka kanssa olen jutellut ehkä kahdesti, kehotti minua hakeutumaan psykiatrin puheille syömishäiriöni takia. Eniten hämmensi juuri se fakta että tämä henkilö, joka ei ole osana päivittäistä elämääni huomaa epänormaalit syömistottumukseni, mutta sitten taas ne joiden kanssa vietän enemmän aikaa ja joiden kanssa keskustelen päivittäin, ihmiset joiden kanssa syön, eivät huomaa.
Lieneekö tässä jokin näkymätön muuri, jonka läpi läheiset ihmiset eivät halua nähdä?
Lantio: 99cm
Ei varsinaista edistystä silläkään alueella...
Mietin pitäisikö minun alkaa ottaa kuvia itsestäni, ja liittää niitä tähän blogiin? Pidemmällä aikavälillä siitä saattaisi olla hyötyä editymisen seuraamisessa...Tällä hetkellä siitä ei kyllä olisi mitään iloa kun missään ei vielä näy muutosta... Täytynee ensin tiukentaa diettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti