olen viimein saavuttanut välitavoitteeni.
60 kiloa.
Viikonloppuna kävin jopa hiukan alla 60 rajan, joten olen itseeni aika tyytyväinen. Sunnuntaina tuli kuitenkin käytyä pikku picnikillä ystävien kanssa ja syötyä kaikenlaisia herkkuja... Vähän kaduttaa.Onnistuin kuitenkin jollain ilveellä pysymään 60 kilon marginaalissa. :)
Tänään olen rittänyt paikkailla tuota sunnuntain retkahdusta, ja olen elänyt koko päivän pelkällä nesteellä. Kahvia ja tupakkaa, sekä litroittain vettä.
Tiedän ettei tupakointi ole hyväksi, mutta nikotiini poistaa nälän tunnetta. ;) Samoin kofeiini. Olen vihdoin myös opetellut juomaan kahvini ilman sokeria kalorien minimoimiseksi.
Ainoat positiiviset asiat ovat pitkä työmatka pyörällä, joka kuluttaa satoja kaloreita päivittäin ja se etten yksinkertaisesti pysty syömään enempää ruokaa kuin otan mukaan. (ja senkin pystyn heittämään pois kenenkään tietämättä)
Tosin ehkä kannattaisi syödä jotain työpäivän aikana, etten sorru mässäilemään kotiin päästyäni, sillä näin on tapahtunut pari kertaa... Tai ehkä pitäisi välttää kotiin tulemista?
Olen oikeastaan hiukan yllättynyt kuinka helposti vanhempani uskovat lauseen "Ei ole nälkä"
Tai oikeastaan kuinka helppoa jeille on valehdella että olen jo syönyt. Äitini kysyy lähes päivittäin, mitä olen syönyt töiden jälkeen. Vastaan aina leipää tai muroja, ja tähän asti hän on aina hyväksynyt vastausken.
Isäni tarkistelee aina vain että olen ottanut eväitä mukaan töihin. Hänelle minun ei tarvitse edes valehdella koska kysymysmuoto on aina "Oliko sulla tänään jotain ruokaa mukana?" tai "Mitä ruokaa sä otit aamulla mukaan?" Voin aina vastata totuuden mukaisesti, koska isäni ei koskaan kysy erikseen "Oletko syönyt?"
Olikohan tässä jotain muuta..?
Eipä kai, joten lähden tästä nyt sitten keittiön puolelle jossa äiti huuteli syömään mansikka kiisseliä. (sokerin määrä on valtava, joten tuskin syön täyttä kulhollista...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti