Miksi kateellisuus kalvaa?

Selailin vanhoja kuvatiedostoja koneeltani ja voisin kai sanoa valaistuneeni.

Kuvia minusta ja ystävistäni viime vuodelta, kahden vuoden takaa, vanhimmat viiden vuoden takaa... 

Paras ystäväni on aina ollut hieman minua isompi. Ei paljon, mutta kuitenkin niin että kaikki minun vaatteeni eivät sovi hänelle. Silti moni asukokonaisuus näyttää paremmalta hänen päällään kuin minun. Miksi? 

Kyse ei ole siitä että vaatteeni eivät istuisi niin hyvin kuin hänen, sillä en osta liian isoja vaatteita. Vaikka minulla ja ystävälläni olisi sama paita yllämme, ja olisimme kuvassa vierekkäin, hän näyttää aina paremmalta. MIKSI??

Mitä minä teen väärin? Näytän kyllä jokaisessa yhteisessä kuvassamme hoikemmalta kuin hän, mutta en silti paremmalta. Miksi? 

Johtuuko se hiuksistani? Viimeisen viiden vuoden aikana hiustyylini on kyllä vaihtunut jatkuvasti, mutta kuvissa olen onnistunut saamaan kaikki kampaukseni näyttäämään hyvältä. Joten miksi hän näyttää aina paremmalta? Hänen hiuksensa ovat olleet pitkään samat luonnon vaaleat, ohuet ja olkapää pituiset. Miksi hän näyttää paremalta??

Minulla on monta kuvaa kun eräänä kesänä teimme täysin samanlaiset topit ja shortsit. 

Katson nyt yhtä kuvaa jossa seisomme vierekkäin. Hiuksia lukuunottamatta, meitä voisi luulla kaksosiksi. Kuitenkin, hän olisi se kauniimpi kaksonen.

Kyseinen  kuva on 5 vuotta vanha. Olen laihtunut kuvan ottamisen jälkeen melko runsaasti. Luulen että olen ollut kyseisessä kuvassa painavimmillani eli noiun 73 kiloa... Hävettää. 

Ystäväni puolestaan on lihonut kuvan ottamisen jälkeen jonkun verran. Ehkä noin 5 kiloa. Tämä tosin johtuu hänen lääkityksestään, ei siitä että hän söisi epäterveellisesti tai muuta. 

Joka tapauksessa, vertasin nyt tätä 5 vuotta vanhaa kuvaa viime vuoden lopulla otettuun kuvaan meistä kahdesta. Hän on yhä paremman näköinen. Minä 10 kiloa kevyempänä, hän 5 kiloa painavampana. Hän on edelleen paremman näköinen. Miksi, oi miksi? 

Tämä oli se vaihe jossa koin tämän niinsanotun valaistumisen. Olen kateellinen. 

Hän saattaa olla hieman isokokoisempi, mutta hän on onnellinen. Toki, jokaisella naisella on hetkiä jolloin hän ei ole tyytyväinen itseensä tai elämäänsä, myös hänellä. Mutta hän ei jää niihin hetkiin kiinni. Olen kuullut hänen valittavan joskus, kuinka hän haluaisi laihtua, mutta hän silti valitsee palan suklaakakkua kuntosalin sijaan. 

Kun vertaan tätä samaa teoriaa itseeni, huomaan tuntevani syyllisyyttä jos edes vilkaisen kakunpalaa. Minä en kuitenkaan valita. Pysyn hiljaa, niinkuin monesta muustakin mieltäni vaivaavasta asiasta. Enkä enää edes muista miltä tuntuu olla onnellinen....