En todellakaan tiedä paljonko ne todellisuudessa auttavat, mutta ainakin oma oloni on parempi kun syön niitä.
Kaupan kassa katsoi hiukan lata kulmien kun ostin ison purkin laihdutuspillereitä, mutta eipähän kieltäytynyt myymästä. Eikä se sille kuulu mitä kurkkuuni tungen.
Olen nyt viimeisen viikon lipsunut todella TODELLA paljon. Olen palannut taas bulimia käyttäytymiseeni. Eilen söin annoksen pikanuudeleita, leipää, kolme muffinia, ison annoksen pastaa ketsupilla... ja kaksi litraa sokerimehua....
Ja oksensin kaiken.
En ole ylpeä siitä.
Kaverini muisti taas anoreksiani. Hän sanoi olevansa huollissaan minusta, mutta totta puhuakseni, se ei juuri näy päälle päin.
Kaverini on sen verran naiivi ja itsekeskeinen, että kun hän kysyi "ootko sä syönyt kunnolla" riittää kun sanon "juujuu" ja huomautan että hän on itse todella laiha. Hän keskittyy samantien itseensä ja alkaa osoitella huonoja puolia itsessään jne.
Parasta on että hän ei oikeasti ole laiha. Hän on minua lyhyempi, eikä hän oikeastaan paina paljoa, mutta se ei todellakaan näy ulospäin. Hänellä on jenkkakahvat ja vatsamakkaroita.
Ainoa mistä olen ehkä hieman kateellinen hänelle, on hänen jalkansa.
Kaverini jalat ovat niin hoikat ja suorat nilkasta reiteen. Haluan hoikemmat jalat kuin hänellä.
Alan seota pian.
Päähäni koskee kun en tiedä olenko pudottanut painoa, onko sitä tullut lisää... onko se pysynyt samana?
Menen ensi viikonloppuna käymään vanhempieni luona. Vaaka<3
Odotan kärsimättömänä että pääsen tarkistamaan edistykseni, sillä en näe peilistä enää mitään.
Uskon vasta kun näen numeroita edessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti