keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kaverit laihduttaa...

Ei ei ei ei ei ei. EI!!

Ystäväni on aloittanut dietin. Hän otti hiukan nokkiinsa yhteisen kaverimme kommentista pari viikkoa sitten. Hän siis huomautti sivulaiseessa että ystäväni on hiukan pyöristynyt vyötärön seudulta.
En kestä!
Olen aina ollut hoikempi kuin hän ja painanut vähemmän. En halua että hän laihtuu.
Okei, tiedän että kuulostan ilkeältä kun sanon niin, mutta miksi valehtelisin? On todellakin yksi maailman parhaista tunteista seisoa itseään isomman ihmisen vieressä ja näyttää niiiin hoikalta.

Silti, olen saanut viime päivinä valtavia hylkimisreaktioita jos näen huomattavasti lihavan ihmisen. Alan miltein yökkiä.
Tässä hyvä esimerkki viime viikolta:
Olin bussissa, matkalla kotiin töistä. Kyytiin nousee naishenkilö, joka kävelee sivuttain bussin käytävää ja istahtaa minusta katsoen käytävän toiselle puolelle, selkä menosuuntaan päin, niin että näen hänet koko matkan ajan. Voi luoja sitä läskin määrää ja vatsan kokoa! Hänen takamuksensa vei kaksi penkkiä. KAKSI!! Yritin välttää tuijottamasta, mutta lopulta aloin voimaan niin pahoin tämän naisen ulkomuodosta että minun oli pakko jäädä yhden pysäkin verran aikaisemmin pois bussista.
En vain pysty käsittämään miten joku voi päästää itsensä sellaiseen kuntoon...

Kotona käydessäni pääsin tosiaan taas tarkistamaan painoni. Ei muutosta, mikä on sinäänsä hyvä. Eipähän ole tullut lisää painoa.
Uskoisin nyt kuitenkin pudottaneeni hiukan kiloja viimeisen kolmen viikon aikana, sillä kuukausi sitten ostamani 36 kokoiset farkut eivät enää istu. Ne roikkuvat päälläni.
Olen käyttänyt mahdollisimman paljon röyhelöisiä ja vekitettyjä hameita kun olen ollut perheeni seurassa, etteivät he huomaisi kutistumistani.

Kumma kyllä, haluan että ihmiset huomaavat että laihdun, mutta jotenki perhe on eri asia... Tiedän että äitini saisin sätkyn ja pahimmassa tapauksessa laittaisi minut laitokseen. Ja siihen tyssäisi se laihtuminen.



Ystävistä edelleen se yksi ja sama jaksaa kysellä "oletko syönyt?" ja edelleen vastaukseksi kelpaa "joo". Pari kertaa hän on katsonut minua päästä varpaisiin ja inttänyt vähän lisää "oikeesti?" mutta siitäkin on selvitty pelkällä joojoo-vakuuttelulla.

Olen kyllä hiukan lipsunut ja popsinut kiinteää ruokaa silloin tällöin, mutta olen myös lisännyt liikuntaa. Hankin itselleni hyppynarun ja hypin sen kanssa vähintään 100-200 kertaa päivässä. Käyn lenkillä joka päivä vähintään kerran ja teen ainakin 50 vatsalihasliiketttä, mielummin 100.



Pahoittelen vielä epäaktiivista blogaamista. Töissä on ollut vähän kiirettä ja nyt kun joulu lähestyy alan tekemään vähän ylimääräisiä vuoroja. Enemmän vuoroja tarkoittaa enemmän rahaa ja vähemmän aikaa houkutuksille. Mutta samalla vähemmän aikaa kuntoiluun...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti