Äiti ja isä on ollut dietillä nyt about 3 viikkoa. Eilen ne kävi taas ravitsemusterapeuttinsa luona punnituksessa. Molemmat pudottanu 3 kiloa (isä vähän enenmmän kun sillä on enemmän elopainoakin).
Vähän masentaa huomata kun ihmiset laihtuu ympärillä ja oma paino on vaan jumittunut siihen 60 kiloon.
Paras kaverinikin totesi että pitää nyt pienen dietin tapaisen kun "on kesän aikana kertynyt pari ylimääräistä kiloa". En halua että hän laihduttaa! Kuulostan ehkä ilkeältä, mutta olen aina ollut meistä se hoikempi ja haluan asian pysyvän niin.
Vaikeaa. Painoni ei tosiaan ole pudonnut 60 kilosta alemmaksi. Välillä saan vaa'an keikkaamaan hetkeksi 59,8 mutta se ei pysy siellä edes yhtä kokonaista päivää.
Olen karsinut ruokavaliostani pois lähes kaiken! Syön päivän aikana korkeintaan yhden porkkanan tai omenan. Jos syön jotain muuta, oksennan.
Käytän edelleen nesteenpoistotabletteja, ja olen niiden lisäksi alkanut tällä viikolla syödä laksatiiveja ja ns. rasvanpolttaja kapseleita. Voi olla että vedän liikaa tabletteja kerralla ja ne kumoavat toinen toistensa vaikutuksia, mutta alan olla epätoivoinen.
Kesätyönikin loppui viime viikolla, enkä oikein ole korvannut sitä päivittäistä 30 km pyöräilyä millään...
Positiivisena sentään; olen saanut uuden työn Tampereen suunnalta. Aloitan siellä viikon päästä. Ja tämä tarkoittaa siis sitä että muutto on edessä heti kun sopiva vapaa asunto löytyy. Ja se taas tarkoittaa sitä että pääsen vihdoin vanhempien valvovan silmät alta pakoon. Jes!
Siihen asti että se oma asunto löytyy, asun edellä mainitun ystävän luona.
Jos joku tietää hyviä kuntosaleja tai ulkoilumaastoja Tampereella niin niitä saa nyt kertoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti