Se on asenteesta kiinni

Ostin tiistaina Nutrilett-dietti tuotteita. Tiedättehän, niitä kun TV:ssäkin mainostetaan, "koko Suomi Nutraa".
Tokmannissa oli tarjouksia joten päätin kokeilla. Mukaan tarttui yhteensä 4 proteiinijuomaa ja 5 ateriankorvikepatukkaa. Join yhden juoman kotimatkalla bussissa. Huvittavaa oli tuoteseloste:
"Tuotetta ei ole tarkoitettu lapsilleja nuorille, raskaana oleville, eikä myöskään syömishäriöstä kärsiville." 
Taisin jopa naurahtaa ääneen luettuani. Koska en koe että "kärsin" mistään enkä ajattele anorexiaani syömishäriönä, en ilmeisesti kuulu kieltoryhmään? ;)

Eilen vietin aikaa miesystäväni kanssa.
 - Aivan, minulla on mies seuraa, jos en ole asiasta vielä maininnut. Tapasin hänet oltuani pro-ana jo jonkin aikaa.
Joka tapauksessa, miesystäväni ei käsittänyt Nutri-diettiäni koska olen nyt jo hoikka. Vaikka hän itsekin yrittää pudottaa muutaman kilon (ei kyllä uskoisi, kaikesta siitä kebabistä mitä hän kurkkuunsa tunkee), hän ei tue minun laihdutustani. Hänen mielestään saisin syödä enemmänkin. Saattaa olla totta, mutta se ei ole sitä mitä haluan kuulla. Saati tehdä.

Myönnän, hukkasin Anan hetkeksi joulunpyhinä jaa uuden vuoden vaihteessa, mutta hän palasi. Ja nyt kun olen jälleen oikealla polulla, olen taas alkanut nauttia nälän tunteesta. Ruokavalioni sisältää tällä hetkellä salaattia ja Nutrilett-patukoita ja -juomia. Tosin syön niitä vasta kun nälkäkivut yltyvät siihen asteeseen että olen pyörtyä. Joskus silloinkin auttaa pari lasillista vettä tai light colaa.

Muistakaa ystävät; juokaa päivässä vähintään 2 litraa vettä. Ja mielellään jääkylmänä. Usein nälän tunne johtuu vain nestevajeesta. Vesi ei sisällä kaloreita eikä lisäaineita, ja tekee keholle hyvää vaikka ei laihduttaisikaan.

Peilikuvani näytti tänään aamulla todella hyvältä. Olen todella itsevarmalla tuulella, ja ehkä jopa sellaisessa mielentilassa että voisin käydä kaupoilla sovittelemassa vaatteita.
Kunhan pitäydyn sopimuksessa jonka tein itselleni ja Analle; en osta tai edes sovita mitään suurempaa kuin S/36.