Vielä hengissä.

Heippa kaikki!

Kiitos kommenteista! Olen ollut elämässä elämääni vähän aikaa ja blogin päivittäminen on jäänyt...
Olen kuitenkin yhä elossa ja yhä pro-mia / pro-ana elämäntavan kannalla.

Viime aikojen tapahtumista tärkeimmät:
- Aloitin opiskelut syksyllä, joista jäin sairaslomalle nyt keväällä
- Muutin syksyllä yhteiseen asuntoon tyttöystäväni kanssa
- Sain viikko sitten masennuslääkkeet

5 vuotta pro-ana elämätapaa ja nyt vasta se alkaa vaikuttaa läheisiini ja elämääni.
Tosiaan, masennuslääkkeet. Nykyinen tyttöystäväni on kesästä asti patistanut minua hakemaan apua syömisongelmiini (lol, "ongelmiin"...) ja nyt lopulta tänä vuonna en ole paljon opistolla käynyt joten pakosta menin lääkäriin ja minulle määrättiin miedot mielialalääkkeet ja lähete psykiatriseen hoitoon, syynä; syömishäiriö.
Silti, nyt virallisen diagnoosin saatuani, en siltikään ajattele tätä sairautena. Nyt sillä vain on virallinen nimi. (Lääkäri diagnosoi bulimia nervosa)

Yhdessä asuminen vaikeuttaa piilottelua, mutta olen toistaiseksi pärjännyt hyvin. Painoni ei ole juuri noussut. Aamulla painoin 62,3 kg.
Lääkäri ei vaikuttanut olevan huolissaan. "Olet vielä normaalipainoinen."
Normaali ei riitä minulle...

Tyttöystäväni ymmärtää huonot päiväni ja antaa minun olla rauhassa. Hänellä on omat masennuksen syynsä ja oireensa joten hulluja kaikki tyynni...

Päivän kappale:

Tämä on yksi suosikki "pro-ana kappaleista" joita kuuntelen lähes päivittäin. 

Pro-ana musiikki on minulle ollut tukena aina kun en ole päässyt katsomaan kuvia tai lukemaan vinkkejä. 

Mikäli Teitä vielä on siellä lukemassa, antakaa kuulua itsestänne. Kommenttejanne oli todella ihana lukea ja tietää etten puhu tyhjille seinille.

Think thin, my sweets! <3 

EDIT: Vyötärynympärys tällä hetkellä 66cm.

Hulluuden rajalla

Säälittävä.
Lihava.
Turha.
Ällöttävä.
Itkupilli.
Läski.
Idiootti.
Tarpeeton.
Tyhmä.
Kuvottava.
Ruma.
Vastenmielinen.

Olen varmaan hullu, mutta suostuin mukaan erääseen muotinäytökseen alusvaatemalliksi. Alusvaatemalliksi!!
En kestä katsoa itseäni peilistä, joten miten helvetissä kuvittelen käveleväni puolialasti monen sadan ihmisen edessä???
En kuitenkaan pysty enää perumaan. Näytös on kolmen päivän päästä...

En tiedä johtuuko näytöksen tuomasta stressistä vai jostain muusta, mutta olen taas ahtanut naamani täyteen kaikkea mahdollista ja oksennellut jatkuvasti... jo kolmen päivän ajan.
Oloni on aivan hirveä, mutta lopettaminen on niin vaikeaa...
.......
Oksennan vielä kerran ja lähden sitten ulos...

Ei uutta auringon alla

Tylsää kun päivissä ei ole rutiinia. Jos ripustaisin pimennysverhot ikkunaan, nukkuisin varmaan koko päivän. Nykyisin herään viimeistään yhdeksän aikaan kun aurinko nousee.

En ole lihonut mutten ole laihtunutkaan. Työttömänä ei saliin ole varaa, mutta kävin tänään pitkästä aikaa juoksulenkillä. Vakioreittini oli vielä vähän jäinen ja kurainen mutta kiersin sen joka tapauksessa.

Eräs naisystäväni tunnusti olevansa ihastunut minuun. En oikein tiedä miten reagoida. Olen kyllä seurustellut naisten kanssa ennenkin mutta en ole varma haluaisinko häntä tyttöystäväksi. Varsinkaan nyt kun olen niin epävakaalla pohjalla joka suhteessa. En usko että jaksaisin ylläpitää parisuhdetta juuri nyt.
Lisäksi, hänen mielestään laihduttaminen on ajan hukkaa, ja hänellä on täysin eri kauneusihanteet kuin minulla. Hän ei voi sietää suoranhoikkia jalkoja, kun itse juuri toivoisin sellasia... En usko että kannattaa siis edes yrittää hänen kanssaan.

 Pian pitäisi taas miettiä kesää ja bikini-kuntoa...

5 kiloa, 5 senttiä

Paino: 61,9 kg
Mitat: 88/65/96

Teippasin keittiön kaapit kiinni ja kirjoitin teippeihin motivoivia sanoja ja lauseita. En kestä enää yhtäkään päivää syöden ja oksentaen.
Eilen söin kaksi hampurilaista, puoli litraa jäätelöä, leipää, 5 pullaa ja oksensin puolen tunnin välein koko illan.
Nyt ainoa kaappi johon pääsen keittiössäni on se jossa säilytän kahvia. Niin ja jääkaappi mutta sen sisältö rajoittuu valkoviiniin ja maitotölkkiin. Jos haluan tosissani pudottaa painoa 55 kiloon kesään mennessä, minun on otettava itseäni todenteolla niskasta kiinni.

Viime viikolla kävin kolme kertaa salilla, joista yhdellä kerralla kaverini kanssa. Motivaation taso oli hieman eri kun kaveri juoksee vieressä juoksumatolla. Olin treenin jälkeen todella hyvällä tuulella sillä kulutin tuplasti enenmmän kaloreita kuin hän. Tosin olen käynyt salillakin jo puoli vuotta, kun hän oli ensimmäistä kertaa....

Onko kellään kokeusta vauvanruoka dietistä?
Ajattelin kokeilla sitä ensi kuussa, mutta jos se ei olekaan tehokas niin olisi mukava kuulla se etukäteen, niin voin jättää kokeilematta ja syödä pelkkää vesimelonia koko kuun.
Joka tapauksessa, aion rajoitaa kalorisaantini korkeintaan 500 kcal/päivä. Normaalin työpäivän aikana kulutan noin 300-400 kcal ja vapaa päivinä vähintään saman verran salilla. Kun tähän lisätään ns. näkymätön kalorin kulutus (arkiliikunta ym muu laskematon) niin minu pitäisi kadottaa kiloja ennätysvauhtia.

Vatsani näytti tänäaamuna yllätävän hyvältä. Litteältä, eilisestä sekoilustani huolimatta. Kiinteytettävää silti riittää. Reisissä myös.
Olen kieltänyt itseltäni kaikki vaateostokset niin kauan kun joudun ahtautumaan 38 koon housuihin Omistan jo kaksi 36 kokoista hametta, ja kokemani tunne niitä ostaessani oli uskomaton. Haluan kokea sen tunteen joka kerta kun ostan vaatteita. En halua hävetä itseäni kun joudun ostamaan 38, joskus jopa 40 kokoisia housuja tai L kokoisia paitoja. Pelkkä pituuteni ei riitä syyksi ostaa valtavia säkkejä....

Katselen kaupungilla jatkuvasti nuorten naisten kapeita sääriä ja hoikkaa uumaa.
Tiedän etten ole tyytyväinen itseeni ennen kuin vyötäröni on kaventunut vähintään 60 senttiseksi.
Tämä tarkoittaa nyt että tavoitteeni sisältää 5 kilon ja 5 sentin painon pudotuksen. Ja mitä nopeammin, sen parempi.

Even my selfie thinks I'm fat

Olen ihan rikki. Puhki, poikki, loppuunkulutettu.
Työ rassaa ja olen juuri ja juuri saanut itseni revityksi salille. En kuitenkaan tarpeeksi usein. Tuntuu kuin vain lihoisin kokoajan enemmän ja enemmän. Peilikuvani kuvottaa minua.
Olen ottanut kuvan itsestäni alusvaatteillani joka päivä nyt parin viikon ajan. En näe yhtään positiivista muutosta. Paksut reidet ja turvonnut vatsa tuijottavat takaisin joka ikisestä kuvasta ja suorastaan ilkkuvat kuinka epäpätevä olen.

Itsetuntoni on nollassa. Olen itkenyt itseni uneen kuluvan kuukauden aikana useammin kuin viime vuonna yhteensä. Tupakoin taas päivittäisenä rutiinina, joskus kolmekin röökiä peräkkäin. Tupakka tuntuu nyt olevan ainoa keino pitää käteni irti veitsestä ja viiltelystä. Pienempi paha niin sanotusti.
Olen yksinäinen. Enkä edes oikein ymmärrä miksi. Vietän aikaa ystävieni kanssa kerran tai kaksi viikossa ja nytkin edessä on viikonloppu kavereiden kanssa. Kuitenkin, en tiedä kumpi on pahempi; olla yksinäinen yksin kotona ja itkeä pahaa oloaan, vai olla yksinäinen kavereiden keskellä, voimatta kuitenkaan sanoa sitä ääneen. En uskalla sanoa että ahdistaa joten pakotan hymyn kasvoilleni, ja annan kaikkien elää siinä uskossa että minulla on kaikki hyvin. Se on kuitenkin helpompaa kuin yrittää selittää tuntemuksia joita tuskin ymmärrän itsekään.

Hiukan positiivistakin on tapahtunut. Pääsen kuukauden päästä työporukan kanssa etelänmatkalle. Pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni ulkomaille ja vieläpä täysin maksetulle matkalle. Ja nyt puhutaan siis matkat, majoitus, kaikki on valmiiksi kustannettu. Minun tarvitsee vain istua mukana ja nauttia matkasta.
Ja siitäkin huolimatta, löysin tästäkin valitettavaa....
Matkaa varten tarvitsen passin, joten lähdin hakemaan sellaista. Unohdin kuitenkin passikuvani kotiin, ja jouduin kuvauttamaan uudet. Vihaan niitä! Kasvoni huutavat; LÄSKI LÄSKI LÄSKI. Verrattuna aiempaan passikuvaani, näytän hamsterilta. Poskeni pullottavat, kun taas aiemmassa ne olivat lommolla. Haluan lommoposkeni takaisin.

Olen lievästi peloissani tulevasta viikonlopusta. Yövymme ystäväni tädin luona ja hän on kova tarjoamaan muffineja, lettuja, pannukakkua, lohta, leipää, perunaa ja munakasta. Kaikkea. Ystäväni ovat innoissaan ilmasesta ruuasta, mutta minua vain mietityttää kuinka pystyn selittämään ettei minun ole nälkä. Kokonainen viikonloppu isolla porukalla, saman katon alla. Kaikki keinot ovat sallittuja eikö? Vetoan vaikka kuukautiskramppeihin, jos ei muu auta.

NOTE TO SELF; Laksatiivit mukaan.

Miksi kateellisuus kalvaa?

Selailin vanhoja kuvatiedostoja koneeltani ja voisin kai sanoa valaistuneeni.

Kuvia minusta ja ystävistäni viime vuodelta, kahden vuoden takaa, vanhimmat viiden vuoden takaa... 

Paras ystäväni on aina ollut hieman minua isompi. Ei paljon, mutta kuitenkin niin että kaikki minun vaatteeni eivät sovi hänelle. Silti moni asukokonaisuus näyttää paremmalta hänen päällään kuin minun. Miksi? 

Kyse ei ole siitä että vaatteeni eivät istuisi niin hyvin kuin hänen, sillä en osta liian isoja vaatteita. Vaikka minulla ja ystävälläni olisi sama paita yllämme, ja olisimme kuvassa vierekkäin, hän näyttää aina paremmalta. MIKSI??

Mitä minä teen väärin? Näytän kyllä jokaisessa yhteisessä kuvassamme hoikemmalta kuin hän, mutta en silti paremmalta. Miksi? 

Johtuuko se hiuksistani? Viimeisen viiden vuoden aikana hiustyylini on kyllä vaihtunut jatkuvasti, mutta kuvissa olen onnistunut saamaan kaikki kampaukseni näyttäämään hyvältä. Joten miksi hän näyttää aina paremmalta? Hänen hiuksensa ovat olleet pitkään samat luonnon vaaleat, ohuet ja olkapää pituiset. Miksi hän näyttää paremalta??

Minulla on monta kuvaa kun eräänä kesänä teimme täysin samanlaiset topit ja shortsit. 

Katson nyt yhtä kuvaa jossa seisomme vierekkäin. Hiuksia lukuunottamatta, meitä voisi luulla kaksosiksi. Kuitenkin, hän olisi se kauniimpi kaksonen.

Kyseinen  kuva on 5 vuotta vanha. Olen laihtunut kuvan ottamisen jälkeen melko runsaasti. Luulen että olen ollut kyseisessä kuvassa painavimmillani eli noiun 73 kiloa... Hävettää. 

Ystäväni puolestaan on lihonut kuvan ottamisen jälkeen jonkun verran. Ehkä noin 5 kiloa. Tämä tosin johtuu hänen lääkityksestään, ei siitä että hän söisi epäterveellisesti tai muuta. 

Joka tapauksessa, vertasin nyt tätä 5 vuotta vanhaa kuvaa viime vuoden lopulla otettuun kuvaan meistä kahdesta. Hän on yhä paremman näköinen. Minä 10 kiloa kevyempänä, hän 5 kiloa painavampana. Hän on edelleen paremman näköinen. Miksi, oi miksi? 

Tämä oli se vaihe jossa koin tämän niinsanotun valaistumisen. Olen kateellinen. 

Hän saattaa olla hieman isokokoisempi, mutta hän on onnellinen. Toki, jokaisella naisella on hetkiä jolloin hän ei ole tyytyväinen itseensä tai elämäänsä, myös hänellä. Mutta hän ei jää niihin hetkiin kiinni. Olen kuullut hänen valittavan joskus, kuinka hän haluaisi laihtua, mutta hän silti valitsee palan suklaakakkua kuntosalin sijaan. 

Kun vertaan tätä samaa teoriaa itseeni, huomaan tuntevani syyllisyyttä jos edes vilkaisen kakunpalaa. Minä en kuitenkaan valita. Pysyn hiljaa, niinkuin monesta muustakin mieltäni vaivaavasta asiasta. Enkä enää edes muista miltä tuntuu olla onnellinen....

Ahmintaa ilman kuntoilua...

Olen ihan puhki. Niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Työtuntini ovat lisääntyneet viimeisen kuukauden aikana räjähdysmäisesti. En ole ehtinyt käymään salilla ja olen syönyt ahdistukseeni. Tai en oikeastaan syönyt... AHMINUT!! Pizzaa, hampparia, leivonnaisia, suklaata, vanukasta...
Ja ahmiminen on aiheuttanut ahdistusta, joka on aiheuttanut lisää ashmimista... Ja lisää ahmimista... Jalisääjalisääjalisää....

EIlen tuli pohja vastaan ja tuntui kuin olisin oksentanut kaiken mitä olen syönyt kuukauden aikana...
Ainoa liikuntani on ollut rappujen kiipeämistä ja joululahja shoppailua.

Jouluksi olen taas menossa vanhempieni luo. Voin vain toivoa ette äiti ole innostunut ostamaan ja valmistamaan miljoonaa eri jouluruokaa ja että meiltä löytyy vielä niitä valtavia lautasliinoja joita käytimme viime vuonna. Niihin on voi täydellisesti piilottaa ylimääräistä ruokaa kenenkään huomaamatta.

Ennen joulu on kuitenkin vielä itsenäisyyspäivä. Sen olen sopinut viettäväni ystäväni kanssa linnan juhlia katsoen ja viiniä juoden. Jostain ruoastakin oli puhetta mutta yritän välttää.... Lähdemme tänään ostamaan tarvikkeita joten viimeinen mahdollisuuteni vaikuttaa on nyt.

Happy Halloween

Halloween on yksi suosikki juhlistani.
Pidämme ystävieni kanssa joka vuosi halloween-juhlat. Tänä vuonna juhlistamme kuitenkin hiukan eri tavalla.
Lähdemme baariin halloween-asuissa. Ysräväni huomasi ilmoituksen että suosikki yökerhossamme on tänään Halloween bileet ja paras puku palkitaan.
Yleensä panostaisin asuuni jopa liikaa, mutta tänä vuonna joudun tyytymään vähempään, osittain siksi että lähden juhliin suoraan töistä. En voi pukea asuani töihin joten laittaudun työvuoron jälkee pikaisesti ja lähden bilettämään.
Totta puhuakseni, en suuremmin välitä pukeutua.Päällimmäinen syyni on vain päästä juomaan pääni täyteen. Olen ihan mielettömän stressaantunut, taas. Painon pudotukseni on taas pysähtynyt eikä asiaa auta yhtään etten ole ehtinyt salille viikkoon. Työnantajani teettää ihan hulluja työpäiviä...

Rikoin muuten yhden uuden vuoden lupaukseni.
Lopetettuani pilleirit, olin jo parin viikon sisällä ostanut askin tupakkaa. Hups. Poltin askin tyhjäksi eilen ja nyt tuntuu että haluan jatkaa. En siksi että se olisi koukuttavaa aineena, vaan koska se on koukuttavaa tekemisenä.
Ja tiedän että haluan röökin viimeitään kun humalatila nousee illalla. Ystäväni eivät ole tietoisia repsahduksestani, mutta eivätpä he tiedä anoreksia harrastuksestanikaan... Baarissa voi kuiternkin vedota humalatilaan ja ns "baariaskiin".

Hauskaa Halloweenia kaikille!

Vettä ja nälkäkipuja

Nälkäkivut tuntuvat niin ikävältä, mutta samaaan aikaan niin ihanalta.
Iskee kamalan huono olo ja järki käskee syömään, mutta itsekuri on eri mieltä.

Ääni joka huutaa pään sisällä "Hyvä ihminen syö nyt jotain!" ei huuda läheskään niin lujaa kuin se joka sanoo "Hyvin selvisit tähänkin asti ilman ruokaa. Jaksat kyllä pidempäänkin!"
Varsinainen tahtojen taistelu...

Sitä paitsi, sinnikkäällä veden juomisella, nälän tunne menee ohi. Joskus pari kulausta riittää joskus tarvitaan kaksi litraa, mutta se menee ohi.

Jos joku ei ole vielä oppinut juomaan vettä jatkuvasti, niin nyt on korkea aika. Joskus nälän tunne johtuu nestevajauksesta ja menee ohi juomisella. Olen kyllä huomannut että tätä teoriaa voi venyttää aika pitkälle, sillä vaikka nälkä ei menisi ohi yhdestä vesilasillisesta, niin varmasti menee parista litrasta.
Eli aina kannattaa juoda vettä ennen kuin edes ajattelee ruokaa. Mitä enemmän, sen parempi.

Ruokajuomaksi kannattaa aina valita vesi. Jos siis syö kunnon aterioita, esim perheen tai ystävien kanssa. Rasvaton maito on hyväksyttävä silloin kun kroppa tarvitsee kalsiumia.
Ruokajuomaa kannattaakin nauttia runsaasti. Jokaisen suupalan välissä, jos mahdollista. Vatsa täyttyy ja ruokaa jää lautaselle.
Kannattaa silti edelleen muistaa, että mitä vähemmän ruokaa laitat suuhusi, sitä vähemmän kaloreita kertyy. Joten piilota ruokaa lautasliinaan, taskuun, juomamukiin, jne.
Jos taloudessa on kotieläin (ja vaikkei olisikaan), pudota ruokaa "vahingossa" lattialle. Hupsista! Nyt sitä ei voi enää syödä.

Viimeisenä oljenkortena tientekin aterian jälkeinen oksentaminen. Se ei sovi kaikille, mutta se toimii. Jos syöt laksatiiveja, kannattaa ne ottaa vasta oksentamisen jälkeen jos vielä tuntuu siltä ettet saanut kaikkea ulos.

Veden juonti tekee todella hyvää myös oksentamisen jälkeen. Hampaiden pesu on suositeltavaa, jotta hengitys ei haise ja suukin maistuu raikkaalta.

Omena päivässä *vinkki-repost*

Kaivoin nämä vinkit vähän paremmin näkyville vanhasta postauksestani 2 vuoden takaa. Löytyyhän se tuolta luetuimpien listasta helposti, mutta tässä se nyt on vielä toiseen kertaan.

Tässä koottuja vinkkejä pro-ana sivuilta:
1) Juo paljon vettä. 8 lasia päivässä on liian vähän. Täytä vatsasi nesteellä, niin kiinteälle ruoalle ei jää tilaa.
2) Juo aina jääkylmää vettä. Kehosi täytyy polttaa kaloreita lämmittääkseen sinua.
3) Syö hitaasti. Kehon kestää n. 20 minuuttia viestittää aivoille kylläisyyden tunne. Pureskele annoksesi pitkään ja pieniä palasia.
4) Pidä itsesi kiireisenä. Keksi kokoajan tekemistä, niin ettei syömiselle jää aikaa.
5) Ole kipeä tai teeskentele kuukautiset. Näin on helpompi sanoa "ei ole nälkä" ilman ylimääräisiä kysymyksiä. 
6) Kun syöt yksin, laita jokaisen suupalan välissä saman verran ruokaa syrjään lautaselta. Näin puolitat annoskokosi helposti. 
7) Tarkkaile painonpudotustasi. Nouse vaa'alle usein, mittaa vyötärönympärys ja katsele itseäsi peilistä vaikka päivittän. Kun huomaat miten laihdut, et halua syödä ettei uurastuksesi mene hukkaan.
8) Vältä vaaleaa leipää, keltaista pastaa, perunaa ja kaikkea muuta hiilihydraattipitoista ruokaa. Kaikki ylimääräiset hiilihydraatit varastoituvat rasvaksi.
9) Pureskele ruokaa, mutta älä niele. Sylkäise syypala pois lautasen reunalle tai lautasliinaan. Näin hämäät kehoasi.
10) Älä syö mitään enää klo 18 jälkeen. 

Kukaan ei laihdu istumalla perseellään ja syömällä suklaata

Rakastan vartaloani joka aamu...

...jos en ole syönyt edellisenä päivänä mitään.
Kuulostaa hölmöltä mutta pitää paikkansa.

Yritin avautua tästä anorexiaharrastuksestani ex-miesystävälleni. Hänen ainoa reaktionsa oli jotakuinkin tällainen:
"Kyllä ymmärsin että sulla on jonkunmoinen syömishäiriö, mutta sanon vaan ettei itsensä nälkiinnyttäminen ole hyvä tapa laihtua"
Olen eri mieltä. Tunnen itseni paljon onnellisemmaksi paastoamispäivien jälkeisenä aamuna. Ja tulokset puhuvat puolestaan. Pitäkää 5:2 diettinne ja karppauksenne! Olen edelleen sitä mieltä että syömättömyys on paras ja nopein tapa pudottaa painoa.

Olen nyt elänyt tämän kuun pelkillä nesteillä. Lopetin myös e-pillerit. En tarvitse turhaa turvotusta kun ei ole enää ehkäisyn tarvettakaan...
Olenko muuten ainoa jolle tulee huono olo kun ei ole syönyt pitkään aikaan, mutta se menee ohi kun aivastaa? Jos olen, niin nyt kaikki pitävät minua ihan omituisena....
Harmittaa että nyt on sunnuntai. En ehdi kuntosalille ennen töitä koska sali aukeaa vasta klo 12. Toisaalta sää on sen verran hyvä että voisin tehdä lenkin ulkonakin.

Yritän pitää teidät ajantasalla, mutta kun ei ole juuri mitään uutisia. Vaaka on vielä hankkimatta ja taloudellisen tilanteeni vuoksi sen hankintaa täytyy taas lykätä. Äh, aina kun ajanttelenkin painoani ja tiedän etten saa sitä selville, alan stressaamaan aivan mielettömästi!
Vatsalihas harjoituksia! NYT!! 5 x 20!

Elämä vie aikaa

Pahoittelen piiitkää päivityskatkoa.

Olen ollut viimeiset kolme viikkoa jatkuvasti menossa ja liikkeessä. Jos en ole ollut töissä, olen ollut kuntosalilla tai viettänyt aikaa kavereiden seuravva. Viime viikolla niistin nenäni punaiseksi kun flunssa sai minut kiinni. Hyvä puoli kipeänä olemisessa oli ettei juuri tehnyt mieli syödä mitään.

Syntymäpäiväjuhla meni ohi aika nopeasti. Nakersin viipaleen kakkua, jonka jälkeen vedin kurkusta alas pelkkää alkoholia. Tanssimme baarissa koko yön ja joimme hiukan lisää. Oksentelin aamuyöllä joten joten ne kalorit jotka eivät kadonneet tanssilattialla, löysivät oman tiensä ulos....

Myös viime viikonloppu meni kavereiden kanssa ulkona syöden ja juhlien. Tuntui aika hölmöltä maksaa ruoasta jonka myöhemmmin oksensin ravintolan vessaan....

Sama linja on jatkunut tämänkin viikon. En saa mitään pysymään sisällä. Olen syönyt joka aamu siivun paahtoleipää mutta oksentanut sen yleensä puolen tunnin sisään.
Ehdin jo kuvitella että olen saanut jostain  oksennustaudin, mutta kumosin tämän teorian kun toissapäivänä ahdoin kupuuni 2 hodaria, pizzan, pussillisen karkkia, pari suklaapatukkaa ja pullollisen limua, vain oksentaakseni kaiken välittömästi. Kaikki tämä tapahtui puolessa tunnissa.
Silti, kun katson sivuprofiiliani peilistäja näen hiljalleen kutistuvan vatsani, en vain voi lopettaa. Tuntuu niin hyvältä nähdä itsensä hoikkana.

Pakko jaksaa vielä lisää päätöntä juoksemista. Lähden vielä tänäänkin kuntosalille. Lihakseni eivät ole olleet kipeinä aikoihin, joten en selvästikään ole vielä tehnyt tarpeeksi.

Hampaanpoistosärkyjä

En ole vielä päässyt kuntosalille asti...
Mutta tällä kertaa kyseessä ei ole laiskuus!!

Kävin alkuviikolla hammaslääkärissä, poistattamassa viisaudenhampaani. Sain parin päivän urheilu kiellon että ien ehtii parantua kunnolla.
Sain sairaslomaa pari päivää ja palasin eilen töihin, mutta leikani on edelleen kipeä ja tikit kiristävät suussa niin en ole uskaltanut kokeilla kuntosalille lähtöä ihan vielä.

Positiiviselta kannalta, leukasärkyni vuoksi en saa suutani auki niin isolle kuin normaalisti. Tämä tarkoittaa sitä että olen elänyt nesteellä ja ohuilla keitoilla koko viikon. En yksinkertaisesti pysty vielä pureskelemaan kiinteää. Hassua kyllä, en ole edes kaivannut mitään pureskeltavaa.

Vietän syntymäpäivääni ensi viikolla. Kutsun muutamia kavereita kylään ja juomme hiukan boolia... Ja ilmeisesti pitäisi laittaa jotain ruokaakin tarjolle. Eihän se toki minua lihota jos muut mässäilevät. Uskoisin voivani vielä ensiviikollakin vedota kipeään leukaperään välttääkseni sokeriansat.

Minä

Olen tiistaista asti halunnut kuollakseni tietää paljonko painan. En juuri syönyt viikonloppuna ja takasin kotiin päästyäni olen kuntoillut hulluna. Heräsin eilenkin aamu kuudelta lenkille. Pohkeeni ovat julmetun kipeät juoksemisesta. Ärsyttää koska tänään minulla olisi aikaa kuntoilla enemmänkin, mutta en tiedä onnistuuko se nyt kun juuri ja juuri pystyn kävelemään.

Pääsen ensiviikolla kuntosalille. Vuokraan jäsenyyden työkaveriltani kun hän lähtee ulkomaille kuukaudeksi. Aion hyödyntää jokaikisen päivän ja minuutin!!

...

Toisaalta, miten kuvittelen jaksavani käydä kuntosalilla päivittäin jos valitan kipeistä jaloista parin juoksulenkin jälkeen..? Pakko jaksaa lenkille tänäänkin.

*Edit; Tässä oli kuva minusta nykyiselläni, mutta päätin poistaa sen. En ole vielä valmis näyttäytymään omana itsenäni. En ole vielä valmis näkemään itseäni. Ehkä parin vuoden kuluttua näemme ennen-jälkeen kuvia jos jotain todellista edistystä on tapahtunut*

Tässä olen minä nyt. 

Vyötärö: 68cm

Lantio: 94cm

Taisin olla viime vuonna hoikempi..? Luoja että tuli lihava olo... Todellakin pakko lähteä lenkille tänäänkin. Ja täytyy alkaa tarkkailla taas kaikkia mahdollisia mittoja vähän tarkemmin...

Luokkakokous 2/2

Luokkakokous sujui päällisin puolin hyvin. Tai niin olen kaikille sanonut tähän mennessä.

Ystäväni oli paikalla, mutta loppuillasta hän unohti minut täysin ja lähti iskemään miehiä.
Sain hiukan keskustelua aikaiseksi muiden vanhojen luokkalaisteni kanssa mutta ennen pitkään kaikki jakautuivat samoihin porukoihin jossa olivat olleet koulussakin. Minä jäin yksin...

Eikä kukaan kommentoinut ulkonäköäni tai laihtumista, mitä olin vähän jopa toivonut. Joten hukutin pahanmielen alkoholiin. Ehkä vähän huono idea sillä heikolla syömisellä, se nousi välittömästi päähän. Kotiin poistuessa oli huono olo ja pelkäsin oksentavani autoon.

Huomasin kuitenkin jotain juuri äsken, kun latasin luokkakokouksesta ottamiani kuvia koneelle. Annoin muidenkin ihmisten käyttää kameraani joten esiinnyn muutamassa kuvassa. Huomasin jotain todella thinspiroivaa; Poskeni ovat lommolla. En muista koska olisin viimeksi nähnyt omat poskipääni kuvissa niin selkeästi! Ihanaa! Nyt voin keskittää kaiken energiani alakroppani kutistamiseen.

Ehdin sunnuntaina käymään vielä uimarannalla ystävien kanssa. Laitoin kokouimapuvun, sillä vaikka olenkin laihtunut, en vielä tarpeeksi esiintyäkseni bikineissä. Joku ystävistäni totesi kuinka uimapuku korosti mukavasti lantiotani. Kiinnostuin, joten kotiin päästyäni tarkistin miltä se lantio todella näyttää. Vastaus; LEVEÄLTÄ. Uimapuku todellakin korosti kapeaa vyötäröä joka loppui kuin seinään ja paisui valtavaksi lantioksi. 

En haluaisi näyttää tältä. Haluaisin että kapea vyötäröni jatkuisi kapeana lantiona ja kaventuisi entisestään nilkkoja kohden...

Päivän seuraava missio; kahden tunnin lenkki ja miljoona vatsarutistusta.

Luokkakokous 1/2

Luokkakokoukseni on tällä viikolla ja olen edelleen läski. Tai ainakin puoli-läski. Jos siinä nyt on mitään järkeä...

Kaikki pudottamani paino on lähtenyt yläkropasta. Olen jo saavuttanut ihanat kapeat käsivarret, kauniit solisluut ja selkeän kylkiluu rajan, mutta siihen se sitten jääkin.
Takamukseni on valtava ja vatsani on jatkuvasti turvoksissa. Reisistäni en edes puhu...

Luokkakokoukseen taidan asukseni valita maximekon. Se korostaa upeasti kapeaa vyötäröäni mutta samalla piilottaa ne ruumiinosat (lue: reidet) joista en ole niin ylpeä. Olen loppuviikon pelkällä vesikuurilla näyttääkseni edes vähän paremmalta loppuviikolla. 

En ole edes varma haluanko mennä luokkakokoukseeni. En ole nähnyt juuri ketään luokkalaisistani 10 vuoteen ihan syystä. En vain pitänyt kenestäkään. Eikä kukaan pitänyt minusta. Olin aina se erilainen ja outo tyttö. Liikuntatunneilla minut valittiin aina viimeisenä joukkueeseen koska en ollut suosittu. Minulla oli vain yksi ystävä tuolloin ja hän ei ole vahvistanut tulevansa. 

Toisaalta haluan näyttää kaikille kiusaajille ja hyljeksijöille että minustakin on tullut jotain! Haluan nauraa kaikille jotka ovat lihoneet kymmeniä kiloja samalla kun minä olen laihtunut! 

Ainiin, hain taas lisää laksatiiveja ja rasvanpolttajia. On outo olo ilman niitä. Silloinkin kun en laita mitään muuta kuin niitä suuhuni. Tuntuu että lihon monta kiloa jos en käytä kaikkia mahdollisia apukeinoja. Tabletteja napsiessa en myöskään tunne niin suurta syyllisyyttä jos joskus syön enemmän kuin pitäisi enkä pääse oksentamaan. (esim. vanhempien luona) En kyllä ole pitkään aikaan syönyt kokonaista annosta...

Vaakaa en ole vieläkään hankkinut... Inspiroisi varmasti eri tavalla kun näkisi konkreettisia numeroita pelkän peilikuvan sijaan. 

Kiitos kaikille jotka luette blogiani ja odotatte uusia päivityksiä. Saan teistä voimaa jatkaa! <3

Päivitän luokkakokouksen tapahtumat viikonlopun jälkeen. 

Siihen asti; think thin people! <3

Stressiä ja uhkapelejä

Olen korvannut syömisen uhkapeleillä.

Aina nälän yllättäessä, hakeudun pelaamaan RAY:n pelikoneelle tai ostan läjäpäin arpoja. Kallista hupia, varsinkin silloin kun ei voita mitään. Mutta onpahan tekemistä silloin kun ei jaksa tai pysty kuntoilemaan ja pysyy pois jääkaapilta.

Työt stressaa taas enemmän kuin laki sallii enkä ole nähnyt ystäviäni tai perhettäni moneen viikkoon. Parhaan ystäväni syntymäpäivä juhlakin jäi väliin koska olin töissä.
Asuntoni on kaameassa kunnossa kun en ole ehtinyt töiltäni ja jaksanut kuntoilultani siivota. Kaapitkin huutavat tyhjyyttään kun en ole raahautunut kauppaan. Toisaalta se taitaa olla ainoa hyvä asia tässä paskassa. Saatan näyttää ehkä jopa näyttää hyvältä bikineissä elokuun lopulla.
Siis jos koskaan ehdin rannalle asti...

Pikku päivitys

Erosin miesystävästäni. Aloin ahdistua hänen seurassaan ja kaikesta mitä hän sanoi.
Olin pari päivää vain sisätiloissa ja söin litrakaupalla Ben&Jerry's jäätelöä. Mikä tarkoittaa että olen taas paisunut.
Tänään kuitenkin otin taas itseäni niskasta kiinni ja lähdin ulos lenkille. Juokseminen tuntui niin hyvältä! En muista koska olisin viimeksi nauttinut maastossa juoksemisesta näin paljon!!
Myös ilma oli puolellani, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Saatan lähteä huomenna uudestaan juoksemaan.

Vaarallinen Juhannus

Vietin juhannuksen tänä vuonna perheeni ja miesystäväni kanssa. Virhe. Koko juhannuksen ohjelma sisälsi vain grillaamista ja syömistä ja grillaamista ja syömistä....
Miesystävääni ei haitannut, mutta minä en saanut missään välissä mahdollisuutta oksentaa ja oloni oli koko ajan ihan hirveä ja vatsani turvoksissa.
Alkoholia join vähemman kuin olin ajatellut. Halusin unohtaa kaiken sen mässäilyn ja ehkä alkoholin varjolla hieman oksentaakin mutta en juonut tarpeeksi päästäkseni siihen. Menin todella masentuneena nukkumaan.

Tänään lähdemme miesystäväni kanssa takaisin kotiin Tampereelle. Äitini suostui viemään meidät juna-asemalle. Miesystäväni suunnitteli että viettäisimme vielä yhden yön yhdesssä katsellen elokuvia JA herkutellen. En käsitä miten hän voi edes ehdottaa moista. Tai oikestaan,kylläpäs käsitän. En ehtinyt nähdä häntä 2 viikkoon ja nyt juhannuksena huomasin että sen sijaan että hänen diettinsä olisi toiminut, hän on vain lihonut lisää.... Hän jopa kehtasi kehuskella vanhemmilleni että "on tätä mahaa vähän kertynyt mutta ei ole Ringo valittanut". En ole niin, olen liian kiireinen omien läskieni kanssa...

Huomenna olemme sopineet miesystäväni kanssa lähteä Särkänniemeen. Yritän pitää hauskaa mutta tiedän että hauskuus lakkaa viimeistään siihen kun miesystävälleni tulee nälkä... Sitten jonotetaankin jotain hampurilaista tai pizzaa...

Ainiin. Kaverini lakkiaiset menivät yllättävän hyvin silloin muutama viikko sitten! Tarjolla oli, kuten olin arvaillut, paljon kaikkea. Kolme erilaista täytekakkua, keksejä ja leivoksia ja pientä suolapalaa. Ihmeenkaupalla pystyin välttämään täytekakun ja pysyin pikkupurtavissa. Alkoholia tuli juotua kyllä syömisen sijaan....

Painoni on tällä hetkellä (vanhempieni vaa'an mukaan) 62,3 kg, yhtäkuin liikaa. Jätin tänään aamiaisen väliin sillä kaikki ovat jo töissä ja miesystäväni nukkuu vielä. Nousen tästä seuraavaksi kuntolaitteelle ja jatkan kunnes menetän tajuntani.

Olen hankkinut itselleni kameran ja olen jo ottanut itsestäni muutaman kuvan. Tarkoitus olisi lisätä ennen - jälkeen kuvia tänne blogiin kunhan pääsen siihen 55kg tavoitteeseeni. Tai alle...

Ensimmäinen kesälomaviikko

Miksi tämä on niin helvetin vaikeaa?
Syön jatkuvasti ja syön jatkuvasti pizzaa tai burgeria tai muuta todella epäterveellistä. Ja tottakai oksennan joka ikisen aterian jälkeen. Kurkkuni on kamalan kipeä kaikesta yökkimisestä...
Tätä menoa minusta ei ikinä tule pro-anaa... :(

Haluaisin pitkästä aikaa tarttua tupakkaan mutta en halua luopua e-pillereistäni. Vaikka tuntuukin että vetelen pillereitä enemmän kuin tarpeeksi. Olen kuukaudessa syönyt purkillisen (noin 300 kpl) rasvanpolttaja tabletteja. Tämä tarkoittaa noin 10 tablettia päivässä, kun suositus olisi 2...
Siitä huolimatta en näe tuloksia. Toivon tosissani että olen vain tullut sokeaksi omalle peilikuvalleni ja että olisin oikeasti laihtunut kymmeniä kiloja. Täytyy hankkia vaaka...

Löysin täydellisen mekon ystäväni lakkiaisiin. Näytän täydellisen hoikalta ja helma on tarpeeksi pitkä peittämään ei-niin-hoikat  reiteni. Hiuksille täytyy vielä keksiä jotain, jotta olen sitten parhaimmillani lauantaina.

Lähden tänään iltapäivällä vanhempieni luo. Viivyn kokonaisen viikon. Näen nyt jo kauhukuvia kaikista grilliherkuista joita isäni varmasti laittaa ja joita en voi syödä jos haluan päästä tavoitteeseeni.
Tuskin ehdin päivittää kuulumisiäni ensi viikon aikana, mutta voin yrittää.
Pakko jatkaa pakkaamista, mikä sekin on ihan helvetin vaikeaa. Hirvittää kun täytyy valita koko viikon asukokonaisuudet etukäteen...