Ei uutta auringon alla

Tylsää kun päivissä ei ole rutiinia. Jos ripustaisin pimennysverhot ikkunaan, nukkuisin varmaan koko päivän. Nykyisin herään viimeistään yhdeksän aikaan kun aurinko nousee.

En ole lihonut mutten ole laihtunutkaan. Työttömänä ei saliin ole varaa, mutta kävin tänään pitkästä aikaa juoksulenkillä. Vakioreittini oli vielä vähän jäinen ja kurainen mutta kiersin sen joka tapauksessa.

Eräs naisystäväni tunnusti olevansa ihastunut minuun. En oikein tiedä miten reagoida. Olen kyllä seurustellut naisten kanssa ennenkin mutta en ole varma haluaisinko häntä tyttöystäväksi. Varsinkaan nyt kun olen niin epävakaalla pohjalla joka suhteessa. En usko että jaksaisin ylläpitää parisuhdetta juuri nyt.
Lisäksi, hänen mielestään laihduttaminen on ajan hukkaa, ja hänellä on täysin eri kauneusihanteet kuin minulla. Hän ei voi sietää suoranhoikkia jalkoja, kun itse juuri toivoisin sellasia... En usko että kannattaa siis edes yrittää hänen kanssaan.

 Pian pitäisi taas miettiä kesää ja bikini-kuntoa...

Luokkakokous 1/2

Luokkakokoukseni on tällä viikolla ja olen edelleen läski. Tai ainakin puoli-läski. Jos siinä nyt on mitään järkeä...

Kaikki pudottamani paino on lähtenyt yläkropasta. Olen jo saavuttanut ihanat kapeat käsivarret, kauniit solisluut ja selkeän kylkiluu rajan, mutta siihen se sitten jääkin.
Takamukseni on valtava ja vatsani on jatkuvasti turvoksissa. Reisistäni en edes puhu...

Luokkakokoukseen taidan asukseni valita maximekon. Se korostaa upeasti kapeaa vyötäröäni mutta samalla piilottaa ne ruumiinosat (lue: reidet) joista en ole niin ylpeä. Olen loppuviikon pelkällä vesikuurilla näyttääkseni edes vähän paremmalta loppuviikolla. 

En ole edes varma haluanko mennä luokkakokoukseeni. En ole nähnyt juuri ketään luokkalaisistani 10 vuoteen ihan syystä. En vain pitänyt kenestäkään. Eikä kukaan pitänyt minusta. Olin aina se erilainen ja outo tyttö. Liikuntatunneilla minut valittiin aina viimeisenä joukkueeseen koska en ollut suosittu. Minulla oli vain yksi ystävä tuolloin ja hän ei ole vahvistanut tulevansa. 

Toisaalta haluan näyttää kaikille kiusaajille ja hyljeksijöille että minustakin on tullut jotain! Haluan nauraa kaikille jotka ovat lihoneet kymmeniä kiloja samalla kun minä olen laihtunut! 

Ainiin, hain taas lisää laksatiiveja ja rasvanpolttajia. On outo olo ilman niitä. Silloinkin kun en laita mitään muuta kuin niitä suuhuni. Tuntuu että lihon monta kiloa jos en käytä kaikkia mahdollisia apukeinoja. Tabletteja napsiessa en myöskään tunne niin suurta syyllisyyttä jos joskus syön enemmän kuin pitäisi enkä pääse oksentamaan. (esim. vanhempien luona) En kyllä ole pitkään aikaan syönyt kokonaista annosta...

Vaakaa en ole vieläkään hankkinut... Inspiroisi varmasti eri tavalla kun näkisi konkreettisia numeroita pelkän peilikuvan sijaan. 

Kiitos kaikille jotka luette blogiani ja odotatte uusia päivityksiä. Saan teistä voimaa jatkaa! <3

Päivitän luokkakokouksen tapahtumat viikonlopun jälkeen. 

Siihen asti; think thin people! <3

Stressiä ja uhkapelejä

Olen korvannut syömisen uhkapeleillä.

Aina nälän yllättäessä, hakeudun pelaamaan RAY:n pelikoneelle tai ostan läjäpäin arpoja. Kallista hupia, varsinkin silloin kun ei voita mitään. Mutta onpahan tekemistä silloin kun ei jaksa tai pysty kuntoilemaan ja pysyy pois jääkaapilta.

Työt stressaa taas enemmän kuin laki sallii enkä ole nähnyt ystäviäni tai perhettäni moneen viikkoon. Parhaan ystäväni syntymäpäivä juhlakin jäi väliin koska olin töissä.
Asuntoni on kaameassa kunnossa kun en ole ehtinyt töiltäni ja jaksanut kuntoilultani siivota. Kaapitkin huutavat tyhjyyttään kun en ole raahautunut kauppaan. Toisaalta se taitaa olla ainoa hyvä asia tässä paskassa. Saatan näyttää ehkä jopa näyttää hyvältä bikineissä elokuun lopulla.
Siis jos koskaan ehdin rannalle asti...

Kesä tulee

Pari viikkoa taas päivittämättä.. Oho...

No eipä oikeastaan ole ollut mitään päivitettävää. Olen vain lipsunut ja luisnut ja sen seurauksena paisunut ja nyt kaikki vituttaa.

Luokkakokoukseni siirtyi loppukesään, en muista olenko maininnut siitä aiemmin. Siihen on siis vielä aikaa.
Kuitenkin parhaan kaverini sisko saa valkolakin ja juhlat ovat ensiviikolla. Eli minulla on tämä päivä mukaanlukien 12 päivää aikaa saada itseni näyttämään upealta mekossa. Ei enää norsua makkarankuoressa.
Kun se on nyt sanottu niin pitäisi hankkia se mekkokin... Joku sellainen joka saa minut näyttämään hoikalta ja upealta. En kuitenkaan saa olla upeampi kuin juhlakalu. Ideoita?

Kenkien kanssa saattaa tulla ongelma.. Ei sillä ettenkö omistaisi tyylikkäitä juhlakenkiä, nilkkani vain ovat niin paksut ettei niitä pelasta edes täydellinen kenkäpari.
Mietin jo hiukan nilkkaremmillisiä kenkiä, mutta en halua ottaa sitä riskiä että remmit puristaisivat ja nilkkaläskit tursuaisivat niiden ympäriltä... Yök!

Bikinikausikin lähestyy. Ja kesäloma. Varasin kaikki kesälomani alkukesään. Itseasiassa heti niiden lakkiaisten jälkeen alkaa ensimmäinen loma viikkoni. Haluan päästä rannalle käristämään itseäni, mutta tehdäkseni sen, minun pitää näyttää hyvältä bikineissä. Vielä se ei onnistu...

Muuttodietti

Pahin stressi takana ja paljon pientä tavaraa siirretty uuteen asuntoon.
Asunnon etsinnän ja muuton takia en olekaan hetkeen päivitellyt...

Porukat tulee huomenna auttamaan isojen huonekalujen kanssa ja sitten voikin taas jatkaa normaalia elämää.
Oli tuosta stressistä muuten jotain hyötyäkin. Jatkuva töissä ja asuntonäytöissä ravaaminen ei jättänyt paljon aikaa syömiselle. Paino on pudonnut taas 60 paremmalle puolelle <3
Luulen että sijoitan vihdoin siihen omaan vaakaan niin ei tarviste aina vaivihkaa porukoiden tai kavereiden luona punnita itseään.
En ole viimeiseen kahteen päivään ehtinyt syödä juuri mitään kiinteää. Kroppa valitsee unen syömisen sijaan kun on koko päivän kuskannut isoja laukkuja eestaas. Joka ikinen lihas kipeä ja silmät pistelee väsymyksestä. Kuka tahansa menee mieluumin nukkumaan kuin syömään kun olo on vastaava.

Vielä pitäisi ehtiä yksi kuormallinen tavaraa kuskailla ennen töitä...
Halusin vain nopeasti päivittää kuulumiset ja ilmoittaa että olen vielä hengissä.

Think thin, people! ;)

En näe varpaitani, reidet on edessä

Olen laskenut että kulutan 7 tunnin työpäivän aikana ainakin 350 kaloria pelkästään sillä että seison tiskin takana myymässä ja kävelen edestakaisin liikkeessä. Eli jos pystyn pitämään päivän kalorinsaantini alle 300, minun pitäisi pudottaa painoa tyydyttävää vauhtia.
Tämän on kyllä vain karkea arvio. Töiden kalorin kulutukseen lisätään tietysti kaikki muu päivän aikana tehty liikunta ym.

Painoa on lähtenytkin, mutta kaikista vääristä paikoista.
Tuntuu kuin reiteni olisivat vain levistyneet....

Miesystäväni on myös päättänyt pudottaa painoa. Hän ei kuulemma halua "litistää minua kun touhaamme". Pakko myöntää, hän on hiukan pyöristynyt sinä aikana kun olemme tunteneet. Ihan oman terveytensäkin vuoksi hänen on ihan hyvä pudottaa pari kiloa.

Luulen että aloitin unelmavartaloni tavoittelun liian myöhään... IOlisi pitänyt aloittaa nuorempana kun kehoni ei ollut vielä kasvanut täyteen potentiaaliinsa. Olisi ollut paljon helpompi rajoittaa esim, reisien kasvua.

En oikein osaa olla iloinen kylkiluistani kun reidet ovat elämää suuremmat...
En vain saa reisiäni ja takapuoltani kutistumaan!! Jos jollain on hyviä vinkkejä joilla saan keskitettyä energiani tähän reisi-pakara alueeseen, niin kertokaa. Olen epätoivoinen!!
Käsivarteni alkavat pian olla siinä mitassa kuin haluan. Ongelma alueeni alkaa vyötäröstä alaspäin...

Omia kuvia thinspoksi?

Pärjäsin aika hyvin viime viikolla.
Ruokavalioni koostui lähinnä kahvista ja omenoista. Tai oikeastaan pelkästään kahvista ja omenoista. Vyötäröni on kaventunut pari senttiä.

Löysin myös ekittiön kaapista nesteenpoistotabletteja ja olen käyttänyt niitä nyt muutaman päivän. En tiedä ovatko ne yksinään vaikuttaneet positiivisesti, mutta ainakin painoni on pudonnut tasaista tahtia pienissä määrin ja vatsani ei turvota enää lainkaan!

Koko viikonloppu meni Tampereella. Lauantai shoppaillessa, sunnuntaina Särkänniemessä.
Lauantaina shoppailun lomassa tytöille tuli tietysti nälkä, joten menimme Rossoon syömään. AUTS! Listalla ei oikein ollut mitään mieluisaa, muuta päädyin lopulta vuohenjuustosalaattiin. Tosin jätin siitäkin noin puolet syömättä, lähinnä koska ruoka oli pahaa. Vuohenjuusto ei vain ollut mielestäni hyvää, joten annoin sen kaverilleni. Loppu salaatti maistui aivan liikaa sitruunalta, joten jätin sen syömättä.
Illalla kaverini asunnolla laitettiin hiukan intialaista ruokaa (pussista). Enkä sitäkään syönyt kokonaan. Onneksi yhdellä kavereistani oli kova nälkä, joten annoin hänelle noin kolmanneksen annoksestani.
Sunnuntaina tuli sitten käytyä tosiaan Särkänniemessä, mutta onnistuin pitämään ylimääräisen mässäilyn kurissa. Ruokailu grillikioskilla; kanaa ja ranskalaisia. Söin lähes koko annoksen, mutta se olikin päiväni ainoa ateria, joten onnistuin kuluttamaan joka ikisen kalorin. Ainakin siitä päätelleen että painoin pari sataa grammaa vähemmän viikonlopun jälkeen kuin ennen viikonloppua.
Jokaisen aterian yhteydessä otin 1-2 nesteenpostotablettia.

Luulen että olen pian valmis lataamaan omia kuviani blogiini. En enää koe vartaloani epämiellyttäväksi. Ulkoisesti olen melko tyytyväinen saavuttamiini tuloksiin. Haluan vain että vaakakin näyttäisi sitä mitä haluan. Joten en aio vielä lopettaa pro-ana laihduttamista.
Yritän kerätä rohkeutta kuvata itseäni seuraavaa blogausta varten. Siihen asti...

Selkäranka ja mansikoita

Äiti sanoi että olen laihtunut.

Istuimme alkuviikolla kuistilla juomassa kahvia. Istuin rapulla hieman viistosti edessä äitiini nähden, niin että hän näki selkäni. Pitelin kahvikuppia kaksin käsin ja nojasin eteenpäin, tukien polviini kyynerpäillä. Selkäni oli kaarella niin että selkärankani näkyi ilmeisen hyvin. (päälläni oli bikiniyläosa ja hame)
Äiti huomautti että minun pitää ottaa enemmän eväitä töihin ja syödä kotona kunnolla. Selvä... paitsi että tiedän mikä niiden eväiden kohtalo tulee olemaan...

Kaipaako kukaan nesteen poistokuuria?
Näin kesällä onnistuu helposti mansikoiden kanssa. Ja maistuukin hyvältä, NAM!
Oikeasti, jos ette vielä tienneet, mansikoiden syönti poistaa nesteitä.

Tämä jää nyt vähän lyhyeksi tällä kertaa, kunj oudun koko ajan kurkkimaan ettei kukaan tule tuolta katsomaan mitä kirjoittelen. (Kyllä, pidän tätä blogia salassa perheeltäni. Kukaan perheenjäsenistäni ei tiedä että yritän olla pro-ana.)

Ensikertaan!

Juhannustaikoja vai juhannuskiloja?

Pahoittelen epäaktiivista blogaamista.

Sain töitä kesäksi ja olen tehnyt todella pitkää päivää. Työ on seisomatyötä joten tämä tekee siitä melko rankkaa. Varsinkin kun en juuri syö.
Työmatkaa kertyy päivittäin noin 30km ja koska en autoa omista, kuljen nämä matkat pyörällä. Kunto ainakin nousee ja toivottavasti kalorit kaikkoaa.
Pitkät työpäivät toki väsyttävät niin paljon etten ole juuri jaksanut kuntoilla tai muuta, mutta niissäkin on puolensa.Suurin osa päivästä menee töissä, jossa en pääse jääkaapille, enkä löhöämään sohvalle. Ja syötyä tulee tasan sen verran kun aamulla tulee otetuksi eväitä mukaan. Palaan työpäivien jälkeen kotiin vasta myöhään, joten en enää jaksa laittaa mitään ruokaa.
Lisäksi ajattelin nyt vihdoin noudattaa omaa neuvoani ja olla syömättä mitään klo kuuden jälkeen. Kaksi viikkoa tällä linjalla on sujunut aika hyvin...

Pari työkaveria on hiukan ihmetellyt kun syön niin vähän, mutta eihän se oikeastaan heille kuulu mitä laitan ja mitä en laita suuhuni. Työ-evääni on koostunut pääasiassa kuivista muroista ja hedelmistä. Joskus olen korvannut murot esim kurkun paloilla. Asun kesän nyt vanhempieni luona ja isäni yrittää kovasti tehdä päivittäin jotain ruokaa minulle töihin mukaan otettavaksi seuraavana päivänä. Huijaan vähän, sillä otan kyllä vanhempieni laittamaa ruokaa mukaan, mutta heitän sen pois koskematta. Vanhemmilleni riittää kun tuon tyhäjn ja sotkuisen rasian kotiin, silloin he luulevat että olen syönyt jääkaapista kadonneen annoksen.

Juhannus vähän tuhosi diettini... Vanhempani päättivät viettää mökkijuhannuksen ja yrittivät taivutella minua mukaan. Sain järjesteltyä sen verran että olen saanut nukkua kotona ja olen päivällä pyöräillyt (lisää kaloreita kuluu, jes) mökkirantaan, matkaa noin 5km. Vanhempani kuuluvat siihen osaan suomalaisia jotka grillaavat joka välissä kun ehtivät. En valitettavasti päässyt pakenemaan grilliruokaa joten söin kiltisti pari perunaa, yhden pihvin ja pari sientä. Halu oksentaa oli kestämätön!!

Vatsani on litistynyt hieman, löysää on silti vielä liikaa.
Paino on yhä 61 kilon hollilla...

Huomenna olen luvannut lähteä parin ystävän kanssa uimarantaan. Hiukan hirvittää... En halunnut pukeutua bikineihin omassa mökkirannassa, niin miten kuvittelen pystyväni siihen julkisella rannalla??? Jos nyt tekee pari sataa vatsalihasliikettä niin se tukskin enää auttaa huomiseen mennessä.... ;(

Sieniä, pekonia ja valkolakkeja

Kesä on nyt virallisesti alkanut, koulut loppuneet ja grillikausi avattu.

Pahuksen grillikausi.
Opiskeluni päättyi viime perjantaina, kuten monen muunkin. Olin viikonlopun vanhenpieni luona. Osan viikonlopusta vietin kylläkin kavereiden kanssa. Muutama tuttu sai lakin ja tuli juhlittua hiukan.
Kaikenlasita ehti tapahtua yhden viikonlopun aikana, joten en oikein tiedä mistä aloittaisin...

Mennään nyt kuitenkin aikajärjestyksessä.

Perjantai
Valmistuin ammattiin kolmen vuoden opiskelun jälkeen. Äitini piti tulla juhlaan katsomaan, mutta hän estyi, joten hän saapui vasta pari tuntia juhlan jälkeen noutamaan minut. Kotiin päästyämme äiti laittoi välittömästi grillin kuumenemaan ja haki kaapista kaikenlaista grilliruokaa.
Tällä kertaa menuulla oli possupihvejä, röstiperunoita ja pekoniin käärittyjä, tuorejuustolla täytettyjä herkkusieniä. Jätin pihvit väliin, söin yhden perunan ja yhden sienen, mikä oli erittäin vaikeaa, koska ne ovat aivan taivaallisen makuisia, mutta tiedän että yhdessä pekoni-tuorejuusto-sienessä on ainakin 500 kaloria... Liukenin nopeasti sisälle ja oksensin niin paljon kuin pystyin. Paneuduin loppupäiväksi siivoamaan huonettani jotta välttyisin ylimääräiseltä syömiseltä. 

Lauantai
Vältin aamupalan nukkumalla myöhään. Join kupillisen kahvia herätessäni kymmenen aikaan. Äitini lähti töihin, isoveljeni lukittautui huoneeseensa pelailemaan ja isä oli jo töissä. Isäni tullessa ruokatunnilla kotiin, väitin jo syöneeni.
Lähdin neljän aikaan ystävän luo juhlimaan koulujen päättymisiä isolla porukalla. Ja ongelmat senkun lisääntyivät. Tarjolla oli kahta erilaista kakkua, neljä erilajia keksiä ja muffineja. Keskityin enemmän juomapuoleen, ja kumosin kurkkuuni sen illan aikana kaksi "sex on the beach"-drinkkiä, yhden lonkeron ja pari lasillista kuohuviiniä.  Söin pienen palan kakkua, mutta luojan kiitos, pelasimme hiukan sulkapalloa ulkona myöhemmin, joten uskon kuluttaneeni kaikki kalorit jotka nielin.

Sunnuntai
Alkoi samalla tavalla kuin lauantai. Kahvia, ei lounasta. Lähdin taas ystäväni luo. Kakkua oli jäänyt yli lauantailta joten istuimme hetken syömässä ja juomassa teetä. En viipynyt kauaa, ja heti lähdettyäni poikkesin metsäpolulle ja oksensin suojaisaan puskaan.

Palasin tänään vielä omalle asunnolleni. Muutan pois kuukauden päästä ja asunto pitää siivota ja siirtää tavarat ja huonekalut muualle. Joudun muuttamaan ainakin kesäksi takaisin vanhempieni luo.
Oikeastaan takaisin tuleminen ja siivoaminen oli vain tekosyy päästä pois hiukan pidemmäksi aikaa ja välttää syömistä paremmin.

Painoni ei ole juuri muuttunut, mikä on hyvä asia. Yritän olla positiivinen siitä ettei painoni ainakaan nouse. Haluaisin laihtua nopeammin, mutta teen ilmeisesti jotain väärin...
Rannalle lähtemisestä en voi edes haaveilla ennen kuin saan vatsani pysymään litteänä.

Bikinikausi lähestyy...

62 kiloa. Edelleen....

Sinänsä se on hyvä. Eipä ainakaan ole noussut....
Mutta silti! Mitä ihmettä tässä maailmassa täytyy tehdä pudottaakseen painoa???

Kävimme uimassa kotikaupunkimme uudistetussa uimahallissa. Vihasin itseäni koko ajan kun olimme siellä. En löytäny kokovartalo uimapukua mistään joten jouduin laittamaan bikinit. Näin itseni niin vastenmielisenä, että istuin saunan hämärässä niin pitkään kuin mahdollista, ettei minun tarvitsisi esitellä läskejäni julkisesti.
Sain kylmiä väreitä kun kävelin altaan viertä syvempään päähän. Tunsin kuinka reiteni tutisivat ja hytkyivät jokaisella askeleella. YÖK!
Silti, kaverini päivittelivät kuinka hoikka olen. Sanoin vain että olen nähnyt vaivaa vartaloni eteen, vaikka mieleni teki sanoa "Ei syömällä pysy hoikkana".
Toisella kaverillani oli myös bikinit, mutta toisella oli koko uimapuku. Hänen vatsansa oli niin tasaisen iso ja pyöreä, että jos en tietäisi paremmin, luulisin hänen olevan raskaana... Hän ei kuitenkaan ole seurustellut 5 vuoteen joten se ei ole mahdollista. Vaati todella paljon tahdonvoimaa olla sanomatta mitä ajattelin.

Nestedietti jatkuu. Kaksi päivää kotona veljen luona ei keskeyttänyt sitä hetkeksikään. Kävin tapaamassa kavereitani niin pystyin sanomaan veljelle että syön heidän luonaan, ja kavereille tietysti sanoin syöneeni kotona.

Nukunkin nykyään jotenkin paremmin, kun en syö.

Vyötärönympärys: 65cm
Alin tähän asti! Siis sen jälkeen kun aloin tietoisesti pro-anaksi. Vielä 5 senttiä niin olen tavoitteessani.
Ja painosta vielä 7 kiloa. Se tuskin riittää, mutta se on hyvä välitavoite.

Laiha, muttei tarpeeksi laiha

62kg
62 KILOA!!

Se on vähemmän kuin olen painanut pitkään aikaan, mutten silti ole tyytyväinen.
Vielä 3 kiloa, niin olen alle 60kg.
Vielä 7 kiloa, niin olen tavoite painossani 55kg.
Vielä 10 kiloa, niin olen ehkä kyllin laiha jotta voin olla tyytyväinen itseeni.

Juttelimme töissä viime viikolla painoasioista. Työkaverit eivät halunneet uskoa että painan yli 60 kiloa. Kumpa he vain olisivat oikeassa...

Vyötäröllä on silti edelleen löysää massaa, joka ei suostu lähtemään...

Pakko laihtua!!!
Pian on jo maaliskuu ja sitten ei kestäkään enää kauaa kun alkaa bikinikausi. Ja jos edes haluan kuvitella lähteväni ensi kesänä rannalle, minun täytyy päästä alle 60 kilon rajan. Täytyy lisätä yksi ylimääräinen hölkkälenkki päivittäisiin rutiineihin.