Vielä hengissä.

Heippa kaikki!

Kiitos kommenteista! Olen ollut elämässä elämääni vähän aikaa ja blogin päivittäminen on jäänyt...
Olen kuitenkin yhä elossa ja yhä pro-mia / pro-ana elämäntavan kannalla.

Viime aikojen tapahtumista tärkeimmät:
- Aloitin opiskelut syksyllä, joista jäin sairaslomalle nyt keväällä
- Muutin syksyllä yhteiseen asuntoon tyttöystäväni kanssa
- Sain viikko sitten masennuslääkkeet

5 vuotta pro-ana elämätapaa ja nyt vasta se alkaa vaikuttaa läheisiini ja elämääni.
Tosiaan, masennuslääkkeet. Nykyinen tyttöystäväni on kesästä asti patistanut minua hakemaan apua syömisongelmiini (lol, "ongelmiin"...) ja nyt lopulta tänä vuonna en ole paljon opistolla käynyt joten pakosta menin lääkäriin ja minulle määrättiin miedot mielialalääkkeet ja lähete psykiatriseen hoitoon, syynä; syömishäiriö.
Silti, nyt virallisen diagnoosin saatuani, en siltikään ajattele tätä sairautena. Nyt sillä vain on virallinen nimi. (Lääkäri diagnosoi bulimia nervosa)

Yhdessä asuminen vaikeuttaa piilottelua, mutta olen toistaiseksi pärjännyt hyvin. Painoni ei ole juuri noussut. Aamulla painoin 62,3 kg.
Lääkäri ei vaikuttanut olevan huolissaan. "Olet vielä normaalipainoinen."
Normaali ei riitä minulle...

Tyttöystäväni ymmärtää huonot päiväni ja antaa minun olla rauhassa. Hänellä on omat masennuksen syynsä ja oireensa joten hulluja kaikki tyynni...

Päivän kappale:

Tämä on yksi suosikki "pro-ana kappaleista" joita kuuntelen lähes päivittäin. 

Pro-ana musiikki on minulle ollut tukena aina kun en ole päässyt katsomaan kuvia tai lukemaan vinkkejä. 

Mikäli Teitä vielä on siellä lukemassa, antakaa kuulua itsestänne. Kommenttejanne oli todella ihana lukea ja tietää etten puhu tyhjille seinille.

Think thin, my sweets! <3 

EDIT: Vyötärynympärys tällä hetkellä 66cm.

Hyvää Vappua

Vappuilen taas ystävien seurassa.
Eilen aloiteltiin jo Tampereen koskenrannassa, mutta koska puolet juhlaporukastamme saapuu vasta tänään, niin eilinen jäi aika lyhyeksi.
Tänään ohjelmassa piknik ja illalla yökerhoon. Eilen söin tuskin mitään ja yritän pitää saman linjan tänäänkin.

Olen saanut nyt pyyntöjä pariltakin lukijalta että postaisin omia kuviani. Lupaan seuraavaan päivitykseeni ladata kuvan itsestäni viime vuodelta ja nykyään. Vähän vertailukohtaa.
Syy miksen nyt laita, on että en ole asunnollani yksin. Kirjoitan tätä nopeasti sillä aikaa kun ystäväni on suihkussa.
Palaan asiaan vapun jälkeen.

HYVÄÄ VAPPUA KAIKKI!!

5 kiloa, 5 senttiä

Paino: 61,9 kg
Mitat: 88/65/96

Teippasin keittiön kaapit kiinni ja kirjoitin teippeihin motivoivia sanoja ja lauseita. En kestä enää yhtäkään päivää syöden ja oksentaen.
Eilen söin kaksi hampurilaista, puoli litraa jäätelöä, leipää, 5 pullaa ja oksensin puolen tunnin välein koko illan.
Nyt ainoa kaappi johon pääsen keittiössäni on se jossa säilytän kahvia. Niin ja jääkaappi mutta sen sisältö rajoittuu valkoviiniin ja maitotölkkiin. Jos haluan tosissani pudottaa painoa 55 kiloon kesään mennessä, minun on otettava itseäni todenteolla niskasta kiinni.

Viime viikolla kävin kolme kertaa salilla, joista yhdellä kerralla kaverini kanssa. Motivaation taso oli hieman eri kun kaveri juoksee vieressä juoksumatolla. Olin treenin jälkeen todella hyvällä tuulella sillä kulutin tuplasti enenmmän kaloreita kuin hän. Tosin olen käynyt salillakin jo puoli vuotta, kun hän oli ensimmäistä kertaa....

Onko kellään kokeusta vauvanruoka dietistä?
Ajattelin kokeilla sitä ensi kuussa, mutta jos se ei olekaan tehokas niin olisi mukava kuulla se etukäteen, niin voin jättää kokeilematta ja syödä pelkkää vesimelonia koko kuun.
Joka tapauksessa, aion rajoitaa kalorisaantini korkeintaan 500 kcal/päivä. Normaalin työpäivän aikana kulutan noin 300-400 kcal ja vapaa päivinä vähintään saman verran salilla. Kun tähän lisätään ns. näkymätön kalorin kulutus (arkiliikunta ym muu laskematon) niin minu pitäisi kadottaa kiloja ennätysvauhtia.

Vatsani näytti tänäaamuna yllätävän hyvältä. Litteältä, eilisestä sekoilustani huolimatta. Kiinteytettävää silti riittää. Reisissä myös.
Olen kieltänyt itseltäni kaikki vaateostokset niin kauan kun joudun ahtautumaan 38 koon housuihin Omistan jo kaksi 36 kokoista hametta, ja kokemani tunne niitä ostaessani oli uskomaton. Haluan kokea sen tunteen joka kerta kun ostan vaatteita. En halua hävetä itseäni kun joudun ostamaan 38, joskus jopa 40 kokoisia housuja tai L kokoisia paitoja. Pelkkä pituuteni ei riitä syyksi ostaa valtavia säkkejä....

Katselen kaupungilla jatkuvasti nuorten naisten kapeita sääriä ja hoikkaa uumaa.
Tiedän etten ole tyytyväinen itseeni ennen kuin vyötäröni on kaventunut vähintään 60 senttiseksi.
Tämä tarkoittaa nyt että tavoitteeni sisältää 5 kilon ja 5 sentin painon pudotuksen. Ja mitä nopeammin, sen parempi.

Even my selfie thinks I'm fat

Olen ihan rikki. Puhki, poikki, loppuunkulutettu.
Työ rassaa ja olen juuri ja juuri saanut itseni revityksi salille. En kuitenkaan tarpeeksi usein. Tuntuu kuin vain lihoisin kokoajan enemmän ja enemmän. Peilikuvani kuvottaa minua.
Olen ottanut kuvan itsestäni alusvaatteillani joka päivä nyt parin viikon ajan. En näe yhtään positiivista muutosta. Paksut reidet ja turvonnut vatsa tuijottavat takaisin joka ikisestä kuvasta ja suorastaan ilkkuvat kuinka epäpätevä olen.

Itsetuntoni on nollassa. Olen itkenyt itseni uneen kuluvan kuukauden aikana useammin kuin viime vuonna yhteensä. Tupakoin taas päivittäisenä rutiinina, joskus kolmekin röökiä peräkkäin. Tupakka tuntuu nyt olevan ainoa keino pitää käteni irti veitsestä ja viiltelystä. Pienempi paha niin sanotusti.
Olen yksinäinen. Enkä edes oikein ymmärrä miksi. Vietän aikaa ystävieni kanssa kerran tai kaksi viikossa ja nytkin edessä on viikonloppu kavereiden kanssa. Kuitenkin, en tiedä kumpi on pahempi; olla yksinäinen yksin kotona ja itkeä pahaa oloaan, vai olla yksinäinen kavereiden keskellä, voimatta kuitenkaan sanoa sitä ääneen. En uskalla sanoa että ahdistaa joten pakotan hymyn kasvoilleni, ja annan kaikkien elää siinä uskossa että minulla on kaikki hyvin. Se on kuitenkin helpompaa kuin yrittää selittää tuntemuksia joita tuskin ymmärrän itsekään.

Hiukan positiivistakin on tapahtunut. Pääsen kuukauden päästä työporukan kanssa etelänmatkalle. Pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni ulkomaille ja vieläpä täysin maksetulle matkalle. Ja nyt puhutaan siis matkat, majoitus, kaikki on valmiiksi kustannettu. Minun tarvitsee vain istua mukana ja nauttia matkasta.
Ja siitäkin huolimatta, löysin tästäkin valitettavaa....
Matkaa varten tarvitsen passin, joten lähdin hakemaan sellaista. Unohdin kuitenkin passikuvani kotiin, ja jouduin kuvauttamaan uudet. Vihaan niitä! Kasvoni huutavat; LÄSKI LÄSKI LÄSKI. Verrattuna aiempaan passikuvaani, näytän hamsterilta. Poskeni pullottavat, kun taas aiemmassa ne olivat lommolla. Haluan lommoposkeni takaisin.

Olen lievästi peloissani tulevasta viikonlopusta. Yövymme ystäväni tädin luona ja hän on kova tarjoamaan muffineja, lettuja, pannukakkua, lohta, leipää, perunaa ja munakasta. Kaikkea. Ystäväni ovat innoissaan ilmasesta ruuasta, mutta minua vain mietityttää kuinka pystyn selittämään ettei minun ole nälkä. Kokonainen viikonloppu isolla porukalla, saman katon alla. Kaikki keinot ovat sallittuja eikö? Vetoan vaikka kuukautiskramppeihin, jos ei muu auta.

NOTE TO SELF; Laksatiivit mukaan.

Kukaan ei laihdu istumalla perseellään ja syömällä suklaata

Rakastan vartaloani joka aamu...

...jos en ole syönyt edellisenä päivänä mitään.
Kuulostaa hölmöltä mutta pitää paikkansa.

Yritin avautua tästä anorexiaharrastuksestani ex-miesystävälleni. Hänen ainoa reaktionsa oli jotakuinkin tällainen:
"Kyllä ymmärsin että sulla on jonkunmoinen syömishäiriö, mutta sanon vaan ettei itsensä nälkiinnyttäminen ole hyvä tapa laihtua"
Olen eri mieltä. Tunnen itseni paljon onnellisemmaksi paastoamispäivien jälkeisenä aamuna. Ja tulokset puhuvat puolestaan. Pitäkää 5:2 diettinne ja karppauksenne! Olen edelleen sitä mieltä että syömättömyys on paras ja nopein tapa pudottaa painoa.

Olen nyt elänyt tämän kuun pelkillä nesteillä. Lopetin myös e-pillerit. En tarvitse turhaa turvotusta kun ei ole enää ehkäisyn tarvettakaan...
Olenko muuten ainoa jolle tulee huono olo kun ei ole syönyt pitkään aikaan, mutta se menee ohi kun aivastaa? Jos olen, niin nyt kaikki pitävät minua ihan omituisena....
Harmittaa että nyt on sunnuntai. En ehdi kuntosalille ennen töitä koska sali aukeaa vasta klo 12. Toisaalta sää on sen verran hyvä että voisin tehdä lenkin ulkonakin.

Yritän pitää teidät ajantasalla, mutta kun ei ole juuri mitään uutisia. Vaaka on vielä hankkimatta ja taloudellisen tilanteeni vuoksi sen hankintaa täytyy taas lykätä. Äh, aina kun ajanttelenkin painoani ja tiedän etten saa sitä selville, alan stressaamaan aivan mielettömästi!
Vatsalihas harjoituksia! NYT!! 5 x 20!

Hampaanpoistosärkyjä

En ole vielä päässyt kuntosalille asti...
Mutta tällä kertaa kyseessä ei ole laiskuus!!

Kävin alkuviikolla hammaslääkärissä, poistattamassa viisaudenhampaani. Sain parin päivän urheilu kiellon että ien ehtii parantua kunnolla.
Sain sairaslomaa pari päivää ja palasin eilen töihin, mutta leikani on edelleen kipeä ja tikit kiristävät suussa niin en ole uskaltanut kokeilla kuntosalille lähtöä ihan vielä.

Positiiviselta kannalta, leukasärkyni vuoksi en saa suutani auki niin isolle kuin normaalisti. Tämä tarkoittaa sitä että olen elänyt nesteellä ja ohuilla keitoilla koko viikon. En yksinkertaisesti pysty vielä pureskelemaan kiinteää. Hassua kyllä, en ole edes kaivannut mitään pureskeltavaa.

Vietän syntymäpäivääni ensi viikolla. Kutsun muutamia kavereita kylään ja juomme hiukan boolia... Ja ilmeisesti pitäisi laittaa jotain ruokaakin tarjolle. Eihän se toki minua lihota jos muut mässäilevät. Uskoisin voivani vielä ensiviikollakin vedota kipeään leukaperään välttääkseni sokeriansat.

Minä

Olen tiistaista asti halunnut kuollakseni tietää paljonko painan. En juuri syönyt viikonloppuna ja takasin kotiin päästyäni olen kuntoillut hulluna. Heräsin eilenkin aamu kuudelta lenkille. Pohkeeni ovat julmetun kipeät juoksemisesta. Ärsyttää koska tänään minulla olisi aikaa kuntoilla enemmänkin, mutta en tiedä onnistuuko se nyt kun juuri ja juuri pystyn kävelemään.

Pääsen ensiviikolla kuntosalille. Vuokraan jäsenyyden työkaveriltani kun hän lähtee ulkomaille kuukaudeksi. Aion hyödyntää jokaikisen päivän ja minuutin!!

...

Toisaalta, miten kuvittelen jaksavani käydä kuntosalilla päivittäin jos valitan kipeistä jaloista parin juoksulenkin jälkeen..? Pakko jaksaa lenkille tänäänkin.

*Edit; Tässä oli kuva minusta nykyiselläni, mutta päätin poistaa sen. En ole vielä valmis näyttäytymään omana itsenäni. En ole vielä valmis näkemään itseäni. Ehkä parin vuoden kuluttua näemme ennen-jälkeen kuvia jos jotain todellista edistystä on tapahtunut*

Tässä olen minä nyt. 

Vyötärö: 68cm

Lantio: 94cm

Taisin olla viime vuonna hoikempi..? Luoja että tuli lihava olo... Todellakin pakko lähteä lenkille tänäänkin. Ja täytyy alkaa tarkkailla taas kaikkia mahdollisia mittoja vähän tarkemmin...

Luokkakokous 1/2

Luokkakokoukseni on tällä viikolla ja olen edelleen läski. Tai ainakin puoli-läski. Jos siinä nyt on mitään järkeä...

Kaikki pudottamani paino on lähtenyt yläkropasta. Olen jo saavuttanut ihanat kapeat käsivarret, kauniit solisluut ja selkeän kylkiluu rajan, mutta siihen se sitten jääkin.
Takamukseni on valtava ja vatsani on jatkuvasti turvoksissa. Reisistäni en edes puhu...

Luokkakokoukseen taidan asukseni valita maximekon. Se korostaa upeasti kapeaa vyötäröäni mutta samalla piilottaa ne ruumiinosat (lue: reidet) joista en ole niin ylpeä. Olen loppuviikon pelkällä vesikuurilla näyttääkseni edes vähän paremmalta loppuviikolla. 

En ole edes varma haluanko mennä luokkakokoukseeni. En ole nähnyt juuri ketään luokkalaisistani 10 vuoteen ihan syystä. En vain pitänyt kenestäkään. Eikä kukaan pitänyt minusta. Olin aina se erilainen ja outo tyttö. Liikuntatunneilla minut valittiin aina viimeisenä joukkueeseen koska en ollut suosittu. Minulla oli vain yksi ystävä tuolloin ja hän ei ole vahvistanut tulevansa. 

Toisaalta haluan näyttää kaikille kiusaajille ja hyljeksijöille että minustakin on tullut jotain! Haluan nauraa kaikille jotka ovat lihoneet kymmeniä kiloja samalla kun minä olen laihtunut! 

Ainiin, hain taas lisää laksatiiveja ja rasvanpolttajia. On outo olo ilman niitä. Silloinkin kun en laita mitään muuta kuin niitä suuhuni. Tuntuu että lihon monta kiloa jos en käytä kaikkia mahdollisia apukeinoja. Tabletteja napsiessa en myöskään tunne niin suurta syyllisyyttä jos joskus syön enemmän kuin pitäisi enkä pääse oksentamaan. (esim. vanhempien luona) En kyllä ole pitkään aikaan syönyt kokonaista annosta...

Vaakaa en ole vieläkään hankkinut... Inspiroisi varmasti eri tavalla kun näkisi konkreettisia numeroita pelkän peilikuvan sijaan. 

Kiitos kaikille jotka luette blogiani ja odotatte uusia päivityksiä. Saan teistä voimaa jatkaa! <3

Päivitän luokkakokouksen tapahtumat viikonlopun jälkeen. 

Siihen asti; think thin people! <3

Stressiä ja uhkapelejä

Olen korvannut syömisen uhkapeleillä.

Aina nälän yllättäessä, hakeudun pelaamaan RAY:n pelikoneelle tai ostan läjäpäin arpoja. Kallista hupia, varsinkin silloin kun ei voita mitään. Mutta onpahan tekemistä silloin kun ei jaksa tai pysty kuntoilemaan ja pysyy pois jääkaapilta.

Työt stressaa taas enemmän kuin laki sallii enkä ole nähnyt ystäviäni tai perhettäni moneen viikkoon. Parhaan ystäväni syntymäpäivä juhlakin jäi väliin koska olin töissä.
Asuntoni on kaameassa kunnossa kun en ole ehtinyt töiltäni ja jaksanut kuntoilultani siivota. Kaapitkin huutavat tyhjyyttään kun en ole raahautunut kauppaan. Toisaalta se taitaa olla ainoa hyvä asia tässä paskassa. Saatan näyttää ehkä jopa näyttää hyvältä bikineissä elokuun lopulla.
Siis jos koskaan ehdin rannalle asti...

Vaarallinen Juhannus

Vietin juhannuksen tänä vuonna perheeni ja miesystäväni kanssa. Virhe. Koko juhannuksen ohjelma sisälsi vain grillaamista ja syömistä ja grillaamista ja syömistä....
Miesystävääni ei haitannut, mutta minä en saanut missään välissä mahdollisuutta oksentaa ja oloni oli koko ajan ihan hirveä ja vatsani turvoksissa.
Alkoholia join vähemman kuin olin ajatellut. Halusin unohtaa kaiken sen mässäilyn ja ehkä alkoholin varjolla hieman oksentaakin mutta en juonut tarpeeksi päästäkseni siihen. Menin todella masentuneena nukkumaan.

Tänään lähdemme miesystäväni kanssa takaisin kotiin Tampereelle. Äitini suostui viemään meidät juna-asemalle. Miesystäväni suunnitteli että viettäisimme vielä yhden yön yhdesssä katsellen elokuvia JA herkutellen. En käsitä miten hän voi edes ehdottaa moista. Tai oikestaan,kylläpäs käsitän. En ehtinyt nähdä häntä 2 viikkoon ja nyt juhannuksena huomasin että sen sijaan että hänen diettinsä olisi toiminut, hän on vain lihonut lisää.... Hän jopa kehtasi kehuskella vanhemmilleni että "on tätä mahaa vähän kertynyt mutta ei ole Ringo valittanut". En ole niin, olen liian kiireinen omien läskieni kanssa...

Huomenna olemme sopineet miesystäväni kanssa lähteä Särkänniemeen. Yritän pitää hauskaa mutta tiedän että hauskuus lakkaa viimeistään siihen kun miesystävälleni tulee nälkä... Sitten jonotetaankin jotain hampurilaista tai pizzaa...

Ainiin. Kaverini lakkiaiset menivät yllättävän hyvin silloin muutama viikko sitten! Tarjolla oli, kuten olin arvaillut, paljon kaikkea. Kolme erilaista täytekakkua, keksejä ja leivoksia ja pientä suolapalaa. Ihmeenkaupalla pystyin välttämään täytekakun ja pysyin pikkupurtavissa. Alkoholia tuli juotua kyllä syömisen sijaan....

Painoni on tällä hetkellä (vanhempieni vaa'an mukaan) 62,3 kg, yhtäkuin liikaa. Jätin tänään aamiaisen väliin sillä kaikki ovat jo töissä ja miesystäväni nukkuu vielä. Nousen tästä seuraavaksi kuntolaitteelle ja jatkan kunnes menetän tajuntani.

Olen hankkinut itselleni kameran ja olen jo ottanut itsestäni muutaman kuvan. Tarkoitus olisi lisätä ennen - jälkeen kuvia tänne blogiin kunhan pääsen siihen 55kg tavoitteeseeni. Tai alle...

Ensimmäinen kesälomaviikko

Miksi tämä on niin helvetin vaikeaa?
Syön jatkuvasti ja syön jatkuvasti pizzaa tai burgeria tai muuta todella epäterveellistä. Ja tottakai oksennan joka ikisen aterian jälkeen. Kurkkuni on kamalan kipeä kaikesta yökkimisestä...
Tätä menoa minusta ei ikinä tule pro-anaa... :(

Haluaisin pitkästä aikaa tarttua tupakkaan mutta en halua luopua e-pillereistäni. Vaikka tuntuukin että vetelen pillereitä enemmän kuin tarpeeksi. Olen kuukaudessa syönyt purkillisen (noin 300 kpl) rasvanpolttaja tabletteja. Tämä tarkoittaa noin 10 tablettia päivässä, kun suositus olisi 2...
Siitä huolimatta en näe tuloksia. Toivon tosissani että olen vain tullut sokeaksi omalle peilikuvalleni ja että olisin oikeasti laihtunut kymmeniä kiloja. Täytyy hankkia vaaka...

Löysin täydellisen mekon ystäväni lakkiaisiin. Näytän täydellisen hoikalta ja helma on tarpeeksi pitkä peittämään ei-niin-hoikat  reiteni. Hiuksille täytyy vielä keksiä jotain, jotta olen sitten parhaimmillani lauantaina.

Lähden tänään iltapäivällä vanhempieni luo. Viivyn kokonaisen viikon. Näen nyt jo kauhukuvia kaikista grilliherkuista joita isäni varmasti laittaa ja joita en voi syödä jos haluan päästä tavoitteeseeni.
Tuskin ehdin päivittää kuulumisiäni ensi viikon aikana, mutta voin yrittää.
Pakko jatkaa pakkaamista, mikä sekin on ihan helvetin vaikeaa. Hirvittää kun täytyy valita koko viikon asukokonaisuudet etukäteen...

Läskiperse

Olen vastenmielinen lihava sika.

Alan olla lähellä luovuttamista. En ole pitkään aikaan pudottanut näkyvästi painoa. Kroppani on jämähtänyt tämän vastenmielisen läskikerrostuman sisään.
Eniten vihaan takapuoltani. Aivan sama paljonko treenaan ja olen syömättä, mutta takapuoleni ei vain pienene. Tämä läskiperseeni on ainoa esteeni mahtua 36 farkkuihin. Saan sujautettua kauniit pienet farkut jalkaani vaivatta mutta kun pääsen siihen kohtaan että pitäisi survoa takapuoli housujen sisään, ei onnistu. Ja jos jollain ilveellä saankin takamukseni mahtumaan housujen sisäpuolelle niin ei toivoakaan saada vetoketjua tai nappia kiinni.

Äitienpäiväksi lupasin lähteä kotiin. Hieman pelottaa. Tavallaan en haluaisi mennä, koska tiedän joutuvani syömään... Ja se ei nyt kuulu suunnitelmiini. Kuitenkin en ole nähnyt vanhempiani aikoihin ja tiedän että äiti pitäisi siitä jos kävisin.
Katsotaan nyt, jos muutan mieltäni suuntaan tai toiseen...

En näe varpaitani, reidet on edessä

Olen laskenut että kulutan 7 tunnin työpäivän aikana ainakin 350 kaloria pelkästään sillä että seison tiskin takana myymässä ja kävelen edestakaisin liikkeessä. Eli jos pystyn pitämään päivän kalorinsaantini alle 300, minun pitäisi pudottaa painoa tyydyttävää vauhtia.
Tämän on kyllä vain karkea arvio. Töiden kalorin kulutukseen lisätään tietysti kaikki muu päivän aikana tehty liikunta ym.

Painoa on lähtenytkin, mutta kaikista vääristä paikoista.
Tuntuu kuin reiteni olisivat vain levistyneet....

Miesystäväni on myös päättänyt pudottaa painoa. Hän ei kuulemma halua "litistää minua kun touhaamme". Pakko myöntää, hän on hiukan pyöristynyt sinä aikana kun olemme tunteneet. Ihan oman terveytensäkin vuoksi hänen on ihan hyvä pudottaa pari kiloa.

Luulen että aloitin unelmavartaloni tavoittelun liian myöhään... IOlisi pitänyt aloittaa nuorempana kun kehoni ei ollut vielä kasvanut täyteen potentiaaliinsa. Olisi ollut paljon helpompi rajoittaa esim, reisien kasvua.

En oikein osaa olla iloinen kylkiluistani kun reidet ovat elämää suuremmat...
En vain saa reisiäni ja takapuoltani kutistumaan!! Jos jollain on hyviä vinkkejä joilla saan keskitettyä energiani tähän reisi-pakara alueeseen, niin kertokaa. Olen epätoivoinen!!
Käsivarteni alkavat pian olla siinä mitassa kuin haluan. Ongelma alueeni alkaa vyötäröstä alaspäin...

Downs and downs...

Ihan liian paljon itseinhoa. Ihan liian monta viiltoa käsivarressa...

Olen ollut viimeset pari viikkoa todella masentunut.
Kaikesta rankempaa on tehnyt se fakta että töissä joudun hymyilemään väkisin. Asiakaspalvelutöissä kun olen. Kaikki henkilökohtaiset ongelmat täytyy pitää omana tietonaan ja jaksaa palvella asiakkaita hymyssä suin.
Kotona ole tunkenut naamaani tiesmitä kunnes olen alkanut voida pahoin ja oksentanut monta kertaa.
Ja myönnetään, viiltänyt monta kertaa.

Sain turhan ruuan ahtamisen loppumaan kun nopea naposteltava loppui kaapista. Sen jälkeen olen pitänyt vesikannua pöydällä siltä varalta että erehdyn astumaan keittiön puolelle.
Viiltelyn sai loppumaan miesystäväni. Hän ei sano koskaan mitään, mutta katse ja kosketus kertovat enemmän kuin sanat koskaan. Tuntuu että satutan viiltelylläni häntä enemmän kuin itseäni...

Tämän kuun alun olen selvinnyt nesteillä ja Nutrilett ateriankorvike patukoilla. Nesteitä kotona. Yksi patukka mukana töissä eväänä (koska viimeistään vuoron loputtua meinaa pyörtyä ja on pakko saada jotain vettä vahvempaa).

Viime viikonloppuna kävin vastentahtoisesti vanhempieni luona. Saan uuden sohvan kotiseudultani äidin tuttavalta joten sitä piti käydä katsomassa. Sohva tuodaan lauantaina, joten joudun taas näkemään vanhempiani.
Joka tapauksessa, äiti jaksoi taas kommentoida että näytän laihtuneen. Olin oikeastaan hiukan iloinen kuullessani että se näkyy ja ihmiset huomaavat sen, mutta täytyykö sen olla juuri oma äitini? Sillä äitini on se yksi ihminen jonka mielipiteet eivät rehellisesti sanottuna kiinosta minua. Joku voi sanoa minua kapinalliseksi, ehkä olenkin, mutta edustamme äitini kanssa samaa horoskooppia, emmekä ole oikein koskaan tulleet toimeen. Hän ei ole koskaan hyväksynyt tekemisiäni eikä minua sellaisena kuin olen.
Lakkasin yrittämästä miellyttää häntä ollessani 16-vuotias. Syömishäiriön kehitin pari vuotta myöhemmin.

Viime aikaisen mättämisen vuoksi en ole juuri edennyt. Tuntuu että massaa olisi tullut lisää.
Sain sentään parhaan kaverini innostettua lenkille kanssani. Motivoimme toinen toisiamme, sillä hänkin haluaa pudottaa painoa. Hän ei tosin tiedä että harrastan anoreksiaa. Olen sanonut kuntoilevani vain kehittääkseni kuntoani. Mikä kyllä sekin pitää paikkansa...

Näin muuten alkuviikolla kaupungilla ollessani unelmieni jalat! Kauppakeskuksessa, noin 15-vuotias tyttö, juoksi kaverinsa kanssa Mäkkäriin. Tytöllä oli pitkät kapeat jalat, ei yhtään ylimääräistä muhkuraa missään. Pelkkää suoraa vartta. Ja niiiin kapeat nilkat. Jos omistaisin hänen jalkansa, en juoksisi Mäkkäriin.
En juokse Mäkkäriin nytkään, eikä minulla edes ole niitä jalkoja ;__;

Se on asenteesta kiinni

Ostin tiistaina Nutrilett-dietti tuotteita. Tiedättehän, niitä kun TV:ssäkin mainostetaan, "koko Suomi Nutraa".
Tokmannissa oli tarjouksia joten päätin kokeilla. Mukaan tarttui yhteensä 4 proteiinijuomaa ja 5 ateriankorvikepatukkaa. Join yhden juoman kotimatkalla bussissa. Huvittavaa oli tuoteseloste:
"Tuotetta ei ole tarkoitettu lapsilleja nuorille, raskaana oleville, eikä myöskään syömishäriöstä kärsiville." 
Taisin jopa naurahtaa ääneen luettuani. Koska en koe että "kärsin" mistään enkä ajattele anorexiaani syömishäriönä, en ilmeisesti kuulu kieltoryhmään? ;)

Eilen vietin aikaa miesystäväni kanssa.
 - Aivan, minulla on mies seuraa, jos en ole asiasta vielä maininnut. Tapasin hänet oltuani pro-ana jo jonkin aikaa.
Joka tapauksessa, miesystäväni ei käsittänyt Nutri-diettiäni koska olen nyt jo hoikka. Vaikka hän itsekin yrittää pudottaa muutaman kilon (ei kyllä uskoisi, kaikesta siitä kebabistä mitä hän kurkkuunsa tunkee), hän ei tue minun laihdutustani. Hänen mielestään saisin syödä enemmänkin. Saattaa olla totta, mutta se ei ole sitä mitä haluan kuulla. Saati tehdä.

Myönnän, hukkasin Anan hetkeksi joulunpyhinä jaa uuden vuoden vaihteessa, mutta hän palasi. Ja nyt kun olen jälleen oikealla polulla, olen taas alkanut nauttia nälän tunteesta. Ruokavalioni sisältää tällä hetkellä salaattia ja Nutrilett-patukoita ja -juomia. Tosin syön niitä vasta kun nälkäkivut yltyvät siihen asteeseen että olen pyörtyä. Joskus silloinkin auttaa pari lasillista vettä tai light colaa.

Muistakaa ystävät; juokaa päivässä vähintään 2 litraa vettä. Ja mielellään jääkylmänä. Usein nälän tunne johtuu vain nestevajeesta. Vesi ei sisällä kaloreita eikä lisäaineita, ja tekee keholle hyvää vaikka ei laihduttaisikaan.

Peilikuvani näytti tänään aamulla todella hyvältä. Olen todella itsevarmalla tuulella, ja ehkä jopa sellaisessa mielentilassa että voisin käydä kaupoilla sovittelemassa vaatteita.
Kunhan pitäydyn sopimuksessa jonka tein itselleni ja Analle; en osta tai edes sovita mitään suurempaa kuin S/36.

Vaaka on ystäväni

Aluksi voisin pahoitella ettei minusta taaskaan ole kuulunut mitään kuukauteen... Tiisivtettynä mitä olen puuhaillut; töitä, töitä, töitä, ulkoilua, töitä, kavereiden ja sukulaisten tapaamisia, joulu-ostoksia, töitä, töitä.

Sain kaikki joululahjat ostettua marraskuun puolella, joten olen välttänyt joulustressin sen osalta. Vielä on tietysti edessä se itse joulu ja kaikki jouluherkut joita täytyy vastustaa... Onneksi äitini ei ole kovin perinteinen eikä meidän perheen joulupöydästä löydy muita perinteisiä jouluruokia kuin kalkkuna (jonka isä saa joka joulu firman lahjana), rosolli, laatikoita ja kalaa.
Näistäkin huolimatta, en ole huolissani. Kroppani on kutistunut hyvää vauhtia ja tänään, pitkästä aikaa, pääsin kurkistamaan painoani.
Kävin ystävän luona vähän iltaa viettämässä, ja jossain vaiheessa huomasin hänellä olevan vaa'an kylppärissä. Joten mitä tekee Ringo? Kaikki ylimääräinen paino pois (farkut ja vyö, paksu villapaita ym.) ja vaa'alle.

Vaa'an lukema: 58,7

Meinasin itkeä kun näin nuo numerot. Olen painanut tämän verran viimeksi ala-asteella.
Olen niiiin onnellinen juuri nyt, mutta silti samalla hiukan vaivaantunut.
Taas huomattavasta painon pudotuksesta huolimatta, tuo 8 tuon vitosen perässä näyttää niin isolta luvulta... Pidin enemmän siitä nollasta sen kutosen perässä... Kunhan saisin tuon jälkimmäisen numeron pienemmäksi kuin ensimmäisen niin olisin tyytyväinen.

Vaikea kyllä sanoa miten mieli muuttuu sitten kun sinne asti päästään.

Pro-ana ruokapyramidi

Rakastan ranteitani tällä hetkellä <3
Ihana nähdä laihtumisen merkkejä edes jossain osassa kehoa. Voisin vaan tuijottaa ranteitani koko yön.
Saan kiinni omasta ranteestani ongelmitta. Ihana tunne~

Aiemmin tänään oli kyllä vähän mielialan vaihteluja... Riitelin taas kaverin kanssa ja aiheutin taas välirikon. Tai paskat, hän sen aiheutti.
Jos on paha olla, niin eikö kavereiden kuulu auttaa ja lohduttaa?
No ei tämän kaverin mielestä. Mulla on kuulemma kaikki asiat paremmin kun hänellä. No ainakin olen hoikempi, joten hän voi minun puolestani painua helvettiin mielipiteineen.

Ruokavalioni viimeisen parin päivän ajalta

Olen tosissani alkanut yrittää tällä viikolla. Kurkusta alas on mennyt lähinnä nesteitä, ja hiukan jäätelöä. Joka on kyllä tullut kurkusta myös ylös... 

Lisäsin kuntoilua radikaalisti. Kävin eilen juoksulenkillä, jonka jälkeen kotiin päästyäni hypin hyppynarulla kunnes olin pyörtyä. Hengähdin hetken ja tein parikymmentä vatsalihasta. Ja jatkoin hyppimistä. 

Tänään on tullut hypittyä lisää. Pieni asia, mutta on sekin parempi kuin paikallaan istuminen. Ne pienet asiat ovat juuri niitä joilla on merkitystä. 

Pahinta tässä pro-ana laihdutuksessa on kaikki se valehteleminen. Varsinkin vanhemmille. Juttelin tänään äidin kanssa puhelimessa ja hän tarkisteli että olenhan syönyt. Sanoin vain pikaiset juujuut ja sanoin että ruokakauppaan meni juuri 40 euroa. Enkä oikeastaan valehdellut siinä... 

Eri asia onkin sitten mitä sieltä ruokakaupasta tarttui mukaan: pari litraa jäätelöä, appelsiinimehuja, pari pulloa zero colaa ja tupakkaa. 

Oli siinä jotain oikeasti ruokaakin mukana, mutta ne menivät suoraan pakastimeen. Otan ne esiin ja kokkaan sitten kun joku tulee kylään. Täytyyhän minulla olla ruokaa kaapissa. (mutta kukaan ei sanonut että minun pitäisi syödä sitä) 

Tupakka on oikeasti paras ystäväni tällä hetkellä. 

Kun jokin ottaa päähän, poltan savut. Kun odotan bussia, poltan savut. Kun tulee nälkä, poltan kaksi, jonka jälkeen juon lasin vettä ja menen makaamaan lattialle tai sohvalle noin viideksi minuutiksi. Jos sen jälkeen on vielä nälkä, käyn polttamassa vielä yhden tupakan. 

Olen korvannut lähes kaiken ruuan tupakalla. 

Paha tapa, mutta minkäs teet. 

Kärsin ja kamppailen

Kylkiluut on kadonnut johonkin. En enää näe niitä :'(

Viikonloppuna oli kavereita kylässä, tupareiden merkeissä. Ja sehän tietenki tarkoittaa turhaa ruualla mässäilyä ja alkoholilla läträämistä.
Ja se taas tarkoittaa että kiloja kertyi...

Itkin maanantai-iltana ihan mielettömästi tätä pahaa oloa. Sen jälkeen olen pysynyt nestedietillä.
Ajatukset pyörii ruuan ympärillä non-stop.

Tosta viikonlopusta vielä.
Meillä oli eräänlainen teema jonka mukaan sitten pukeuduttiin näihin tupareihin. Oma asuni paljasti aika paljon ihopinta-alaa, vihasin sitä asua.
Kuvia otettiin tottakai. Noin sadasta kuvasta, pidin ehkä yhdestä. Näin vain läskiä joka kuvassa. Olen vain tasapaksu laatikko. Vatsani näytti massiiviselta jokaisessa sivukuvassa.
Jotenkin yksi kaverini silti onnistui kommentoimaan jotain tyyliin: "Vau, ku sä oot laiha! Kato ny noita kylkiluita!" Ja näytti jotain joka ei ollut siellä. En vain nähnyt niitä kylkiluitani siinä kuvassa.

Olen taas alkanut kerätä thinspo kuvia ja lauseita seinilleni. Tarvitsen jatkuvaa muistutusta etten ajaudu jääkaapille vain tylsyyttäni.
Tylsistyneenä tulee helposti syötyä ihan turhaan vain ajankuluksi. Täytyy vaihtaa se tylsyyteen syöminen kuntoiluksi.

Luojan kiitos työpaikastani. Pitkät työtunnit ja kiireinen aikataulu ei jätä tilaa ruuan ajattelulle tai syömiselle.
Sen lisäksi olen taas ajautumassa viiltelyyn. Työpaitani hihat ovat kuitenkin sen verran lyhyet etten voi... Ehkä jokin muu ruumiinosa...

Yritin lopettaa tupakoinninkin jälleen kerran, mutta se ei tunnu onnistuvan. Tupakka on tällä hetkellä ainoa terapeuttini. En ajattele mitään kun saan vedettyä savua keuhkojen täydeltä.
(Edelleen, en kannusta ketään tupakoimaan. Tämä vain sattuu sopimaan minulle henkilökohtaisesti.)

Nälkä on tälläkin hetkellä suunnaton.
Tänään kurkusta kumottu: Kupillinen kahvia, ilman sokeria, ilman maitoa. Sekä pieni kulhollinen rasvatonta jugurttia.
Näillä ajattelin selvitä loppu päivän. Lähden tämän blogi kirjoituksen jälkeen töihin. Iltavuoro. Keskiviikot ovat onneksi yleensä aika rauhallisia.