Vielä hengissä.

Heippa kaikki!

Kiitos kommenteista! Olen ollut elämässä elämääni vähän aikaa ja blogin päivittäminen on jäänyt...
Olen kuitenkin yhä elossa ja yhä pro-mia / pro-ana elämäntavan kannalla.

Viime aikojen tapahtumista tärkeimmät:
- Aloitin opiskelut syksyllä, joista jäin sairaslomalle nyt keväällä
- Muutin syksyllä yhteiseen asuntoon tyttöystäväni kanssa
- Sain viikko sitten masennuslääkkeet

5 vuotta pro-ana elämätapaa ja nyt vasta se alkaa vaikuttaa läheisiini ja elämääni.
Tosiaan, masennuslääkkeet. Nykyinen tyttöystäväni on kesästä asti patistanut minua hakemaan apua syömisongelmiini (lol, "ongelmiin"...) ja nyt lopulta tänä vuonna en ole paljon opistolla käynyt joten pakosta menin lääkäriin ja minulle määrättiin miedot mielialalääkkeet ja lähete psykiatriseen hoitoon, syynä; syömishäiriö.
Silti, nyt virallisen diagnoosin saatuani, en siltikään ajattele tätä sairautena. Nyt sillä vain on virallinen nimi. (Lääkäri diagnosoi bulimia nervosa)

Yhdessä asuminen vaikeuttaa piilottelua, mutta olen toistaiseksi pärjännyt hyvin. Painoni ei ole juuri noussut. Aamulla painoin 62,3 kg.
Lääkäri ei vaikuttanut olevan huolissaan. "Olet vielä normaalipainoinen."
Normaali ei riitä minulle...

Tyttöystäväni ymmärtää huonot päiväni ja antaa minun olla rauhassa. Hänellä on omat masennuksen syynsä ja oireensa joten hulluja kaikki tyynni...

Päivän kappale:

Tämä on yksi suosikki "pro-ana kappaleista" joita kuuntelen lähes päivittäin. 

Pro-ana musiikki on minulle ollut tukena aina kun en ole päässyt katsomaan kuvia tai lukemaan vinkkejä. 

Mikäli Teitä vielä on siellä lukemassa, antakaa kuulua itsestänne. Kommenttejanne oli todella ihana lukea ja tietää etten puhu tyhjille seinille.

Think thin, my sweets! <3 

EDIT: Vyötärynympärys tällä hetkellä 66cm.

5 kiloa, 5 senttiä

Paino: 61,9 kg
Mitat: 88/65/96

Teippasin keittiön kaapit kiinni ja kirjoitin teippeihin motivoivia sanoja ja lauseita. En kestä enää yhtäkään päivää syöden ja oksentaen.
Eilen söin kaksi hampurilaista, puoli litraa jäätelöä, leipää, 5 pullaa ja oksensin puolen tunnin välein koko illan.
Nyt ainoa kaappi johon pääsen keittiössäni on se jossa säilytän kahvia. Niin ja jääkaappi mutta sen sisältö rajoittuu valkoviiniin ja maitotölkkiin. Jos haluan tosissani pudottaa painoa 55 kiloon kesään mennessä, minun on otettava itseäni todenteolla niskasta kiinni.

Viime viikolla kävin kolme kertaa salilla, joista yhdellä kerralla kaverini kanssa. Motivaation taso oli hieman eri kun kaveri juoksee vieressä juoksumatolla. Olin treenin jälkeen todella hyvällä tuulella sillä kulutin tuplasti enenmmän kaloreita kuin hän. Tosin olen käynyt salillakin jo puoli vuotta, kun hän oli ensimmäistä kertaa....

Onko kellään kokeusta vauvanruoka dietistä?
Ajattelin kokeilla sitä ensi kuussa, mutta jos se ei olekaan tehokas niin olisi mukava kuulla se etukäteen, niin voin jättää kokeilematta ja syödä pelkkää vesimelonia koko kuun.
Joka tapauksessa, aion rajoitaa kalorisaantini korkeintaan 500 kcal/päivä. Normaalin työpäivän aikana kulutan noin 300-400 kcal ja vapaa päivinä vähintään saman verran salilla. Kun tähän lisätään ns. näkymätön kalorin kulutus (arkiliikunta ym muu laskematon) niin minu pitäisi kadottaa kiloja ennätysvauhtia.

Vatsani näytti tänäaamuna yllätävän hyvältä. Litteältä, eilisestä sekoilustani huolimatta. Kiinteytettävää silti riittää. Reisissä myös.
Olen kieltänyt itseltäni kaikki vaateostokset niin kauan kun joudun ahtautumaan 38 koon housuihin Omistan jo kaksi 36 kokoista hametta, ja kokemani tunne niitä ostaessani oli uskomaton. Haluan kokea sen tunteen joka kerta kun ostan vaatteita. En halua hävetä itseäni kun joudun ostamaan 38, joskus jopa 40 kokoisia housuja tai L kokoisia paitoja. Pelkkä pituuteni ei riitä syyksi ostaa valtavia säkkejä....

Katselen kaupungilla jatkuvasti nuorten naisten kapeita sääriä ja hoikkaa uumaa.
Tiedän etten ole tyytyväinen itseeni ennen kuin vyötäröni on kaventunut vähintään 60 senttiseksi.
Tämä tarkoittaa nyt että tavoitteeni sisältää 5 kilon ja 5 sentin painon pudotuksen. Ja mitä nopeammin, sen parempi.

Muuttodietti

Pahin stressi takana ja paljon pientä tavaraa siirretty uuteen asuntoon.
Asunnon etsinnän ja muuton takia en olekaan hetkeen päivitellyt...

Porukat tulee huomenna auttamaan isojen huonekalujen kanssa ja sitten voikin taas jatkaa normaalia elämää.
Oli tuosta stressistä muuten jotain hyötyäkin. Jatkuva töissä ja asuntonäytöissä ravaaminen ei jättänyt paljon aikaa syömiselle. Paino on pudonnut taas 60 paremmalle puolelle <3
Luulen että sijoitan vihdoin siihen omaan vaakaan niin ei tarviste aina vaivihkaa porukoiden tai kavereiden luona punnita itseään.
En ole viimeiseen kahteen päivään ehtinyt syödä juuri mitään kiinteää. Kroppa valitsee unen syömisen sijaan kun on koko päivän kuskannut isoja laukkuja eestaas. Joka ikinen lihas kipeä ja silmät pistelee väsymyksestä. Kuka tahansa menee mieluumin nukkumaan kuin syömään kun olo on vastaava.

Vielä pitäisi ehtiä yksi kuormallinen tavaraa kuskailla ennen töitä...
Halusin vain nopeasti päivittää kuulumiset ja ilmoittaa että olen vielä hengissä.

Think thin, people! ;)

Se on asenteesta kiinni

Ostin tiistaina Nutrilett-dietti tuotteita. Tiedättehän, niitä kun TV:ssäkin mainostetaan, "koko Suomi Nutraa".
Tokmannissa oli tarjouksia joten päätin kokeilla. Mukaan tarttui yhteensä 4 proteiinijuomaa ja 5 ateriankorvikepatukkaa. Join yhden juoman kotimatkalla bussissa. Huvittavaa oli tuoteseloste:
"Tuotetta ei ole tarkoitettu lapsilleja nuorille, raskaana oleville, eikä myöskään syömishäriöstä kärsiville." 
Taisin jopa naurahtaa ääneen luettuani. Koska en koe että "kärsin" mistään enkä ajattele anorexiaani syömishäriönä, en ilmeisesti kuulu kieltoryhmään? ;)

Eilen vietin aikaa miesystäväni kanssa.
 - Aivan, minulla on mies seuraa, jos en ole asiasta vielä maininnut. Tapasin hänet oltuani pro-ana jo jonkin aikaa.
Joka tapauksessa, miesystäväni ei käsittänyt Nutri-diettiäni koska olen nyt jo hoikka. Vaikka hän itsekin yrittää pudottaa muutaman kilon (ei kyllä uskoisi, kaikesta siitä kebabistä mitä hän kurkkuunsa tunkee), hän ei tue minun laihdutustani. Hänen mielestään saisin syödä enemmänkin. Saattaa olla totta, mutta se ei ole sitä mitä haluan kuulla. Saati tehdä.

Myönnän, hukkasin Anan hetkeksi joulunpyhinä jaa uuden vuoden vaihteessa, mutta hän palasi. Ja nyt kun olen jälleen oikealla polulla, olen taas alkanut nauttia nälän tunteesta. Ruokavalioni sisältää tällä hetkellä salaattia ja Nutrilett-patukoita ja -juomia. Tosin syön niitä vasta kun nälkäkivut yltyvät siihen asteeseen että olen pyörtyä. Joskus silloinkin auttaa pari lasillista vettä tai light colaa.

Muistakaa ystävät; juokaa päivässä vähintään 2 litraa vettä. Ja mielellään jääkylmänä. Usein nälän tunne johtuu vain nestevajeesta. Vesi ei sisällä kaloreita eikä lisäaineita, ja tekee keholle hyvää vaikka ei laihduttaisikaan.

Peilikuvani näytti tänään aamulla todella hyvältä. Olen todella itsevarmalla tuulella, ja ehkä jopa sellaisessa mielentilassa että voisin käydä kaupoilla sovittelemassa vaatteita.
Kunhan pitäydyn sopimuksessa jonka tein itselleni ja Analle; en osta tai edes sovita mitään suurempaa kuin S/36.

Uuden vuoden lupauksia ja tavoitteita

1. Pudota painoa vähintään 55 kiloon. 
2. Mahdu koon 32 farkkuihin ja näytä hyvältä. 
3. Ole luokkakokouksen hoikin tyttö
4. Lopeta tupakointi (klisee, tiedän)
5. Päivitä blogia useammin. 

Uskoisin näillä pääseväni alkuun.
Haluan nyt vielä vähän avata näitä tavoitteita tässä. Osa niistä on kuitenkin liitännäisiä toinen toisiinsa.

Nro 1. Tähän ollaan nyt pyritty kokoajan, joten parempi asettaa selkeä takaraja sen saavuttamiselle. Tavoitteena siis painaa 55kg tai vähemmän vielä tämän vuoden aikana.

Nro 2. Koko 34 on uusi 36, joten mitä pienenpiin farkkuihin mahdun, sitä parempi. 32 farkut ovat jo lähes perseettömille ihmisille, ja haluan kuulua siihen kategoriaan. En ole koskaan pitänyt omasta takapuolestani, joten tämä olisi unelma käynyt toteen.

Nro 3. Kuten taisin mainita pari blogausta sitten, ala-asteeni luokkakokous on tulossa tänä kesänä. Haluan täräyttää kaikkia, ja olla uskomattoman hoikka luokkakokouksessa. Olin hieman koulukiusattu ala-asteella, mutta kukapa ei olisi ollut... En vain koskaan kuulunut niihin "suosittuihin" tyttöihin, olin aina rivissä viimeisinä kun valittiin joukkueita liikuntatunnilla, tanssiliikunnasta puhumattakaan... Näytän kaikille että olen vihdoin heitä parempi jossakin.

Nro 4. Olen oikeastaan jo lopettanut. Tasan kuukausi sitten, itsenäisyyspäivänä, poltin viimeisen tupakkani, enkä yksinkertaisesti ole ostanut uutta askia. Tästä on sitten helppo jatkaa ja lopettaa kokonaan. Terveempi vaihtoehto elämälle, mutta nyt täytyy vain löytää jokin muu kanava purkaa stressiä. Esim kuntoilu, joka sitten auttaa numeroiden 1-3 saavuttamisessa.

Nro 5. Tuntuu että olen vähän laiminlyönyt tätä blogia, kun päivitän kerran kuussa tai harvemmin. Yritän nyt heti alusta alkaen päivittää aktiivisemmin edistystäni ja elämäni käänteitä jotka vaikuttavat kaikki tavalla tai toisella mielialaani ja tähän laihtumisprojektiin.

Jatketaan yhdessä eteenpäin eikä luovuteta! Ei Roomaakaan rakennettu päivässä.

Vaaka on ystäväni

Aluksi voisin pahoitella ettei minusta taaskaan ole kuulunut mitään kuukauteen... Tiisivtettynä mitä olen puuhaillut; töitä, töitä, töitä, ulkoilua, töitä, kavereiden ja sukulaisten tapaamisia, joulu-ostoksia, töitä, töitä.

Sain kaikki joululahjat ostettua marraskuun puolella, joten olen välttänyt joulustressin sen osalta. Vielä on tietysti edessä se itse joulu ja kaikki jouluherkut joita täytyy vastustaa... Onneksi äitini ei ole kovin perinteinen eikä meidän perheen joulupöydästä löydy muita perinteisiä jouluruokia kuin kalkkuna (jonka isä saa joka joulu firman lahjana), rosolli, laatikoita ja kalaa.
Näistäkin huolimatta, en ole huolissani. Kroppani on kutistunut hyvää vauhtia ja tänään, pitkästä aikaa, pääsin kurkistamaan painoani.
Kävin ystävän luona vähän iltaa viettämässä, ja jossain vaiheessa huomasin hänellä olevan vaa'an kylppärissä. Joten mitä tekee Ringo? Kaikki ylimääräinen paino pois (farkut ja vyö, paksu villapaita ym.) ja vaa'alle.

Vaa'an lukema: 58,7

Meinasin itkeä kun näin nuo numerot. Olen painanut tämän verran viimeksi ala-asteella.
Olen niiiin onnellinen juuri nyt, mutta silti samalla hiukan vaivaantunut.
Taas huomattavasta painon pudotuksesta huolimatta, tuo 8 tuon vitosen perässä näyttää niin isolta luvulta... Pidin enemmän siitä nollasta sen kutosen perässä... Kunhan saisin tuon jälkimmäisen numeron pienemmäksi kuin ensimmäisen niin olisin tyytyväinen.

Vaikea kyllä sanoa miten mieli muuttuu sitten kun sinne asti päästään.

Luokkakokous

Voi Luoja!

Tajusin juuri äsken, että ensi vuonna, 2014, on ensimmäinen luokkakokoukseni!
Kyseessä on ala-asteen luokkakokous, joka käytännössä tarkoittaa sitä että olen suurimman osan sen ajan luokkalaisistani nähnyt viimeksi kymmenen vuotta sitten.
Okei, ehkä muutaman olen nähnyt kaupungilla tms kun olen käynyt vanhempieni luona. Tiedän että pari tyttöä on laihtunut, pari on lihonut ja ainakin yksi on raskaana. Pojista tiedän että ainakin yksi on lihonut massiivisesti ja yhdestä on tullut aivoton bodari.

Mutta se ei nyt ollut pointti, miksi nousin ylös heti sänkyyn päästyäni.
Pointtini on, etten ole lähelläkään siinä mallissa jossa haluaisin olla! Verrattuna siihen mitä kuvittelin olevani luokkakokoukseeni mennessä, olen valas!
Okei, ala-aste eli olin silloin jotain 12 - 13-vuotias. Eli siitä on pian kymmenen vuotta. (Hui kun tuli vanha olo...) Tottakai ihmisen vartalo muuttuu paljon kymmenessä vuodessa, mutta haluaisin nyt tähän viimeiseen puoleen vuoteen vähän enemmän muutosta.

Joten!
Tässä nyt lista asioista joita pyrin saavuttamaan ennen ensi kesää:
1) Päästä tavoite painooni 55 kiloa (eli -5 kiloa vähintään)
2) Käyttää farkkuja kokoa 32
3) Mitata vyötärön ympärykseksi vähemmän kuin 60cm
4) Saada litteä vatsa

Ei pitäisi olla vaikeaa jos vain pidän näppini erossa kiinteistä ruuista ja pidän kiinni kuntoilusta.
Täytyy varmaan kotona teipata jääkaapin ovi kiinni. Tai vielä parempi, lukita koko keittiö... Teipata suu kiinni! 
Ah, tarvitsen thinspiraatiota...

Kaverit laihduttaa...

Ei ei ei ei ei ei. EI!!

Ystäväni on aloittanut dietin. Hän otti hiukan nokkiinsa yhteisen kaverimme kommentista pari viikkoa sitten. Hän siis huomautti sivulaiseessa että ystäväni on hiukan pyöristynyt vyötärön seudulta.
En kestä!
Olen aina ollut hoikempi kuin hän ja painanut vähemmän. En halua että hän laihtuu.
Okei, tiedän että kuulostan ilkeältä kun sanon niin, mutta miksi valehtelisin? On todellakin yksi maailman parhaista tunteista seisoa itseään isomman ihmisen vieressä ja näyttää niiiin hoikalta.

Silti, olen saanut viime päivinä valtavia hylkimisreaktioita jos näen huomattavasti lihavan ihmisen. Alan miltein yökkiä.
Tässä hyvä esimerkki viime viikolta:
Olin bussissa, matkalla kotiin töistä. Kyytiin nousee naishenkilö, joka kävelee sivuttain bussin käytävää ja istahtaa minusta katsoen käytävän toiselle puolelle, selkä menosuuntaan päin, niin että näen hänet koko matkan ajan. Voi luoja sitä läskin määrää ja vatsan kokoa! Hänen takamuksensa vei kaksi penkkiä. KAKSI!! Yritin välttää tuijottamasta, mutta lopulta aloin voimaan niin pahoin tämän naisen ulkomuodosta että minun oli pakko jäädä yhden pysäkin verran aikaisemmin pois bussista.
En vain pysty käsittämään miten joku voi päästää itsensä sellaiseen kuntoon...

Kotona käydessäni pääsin tosiaan taas tarkistamaan painoni. Ei muutosta, mikä on sinäänsä hyvä. Eipähän ole tullut lisää painoa.
Uskoisin nyt kuitenkin pudottaneeni hiukan kiloja viimeisen kolmen viikon aikana, sillä kuukausi sitten ostamani 36 kokoiset farkut eivät enää istu. Ne roikkuvat päälläni.
Olen käyttänyt mahdollisimman paljon röyhelöisiä ja vekitettyjä hameita kun olen ollut perheeni seurassa, etteivät he huomaisi kutistumistani.

Kumma kyllä, haluan että ihmiset huomaavat että laihdun, mutta jotenki perhe on eri asia... Tiedän että äitini saisin sätkyn ja pahimmassa tapauksessa laittaisi minut laitokseen. Ja siihen tyssäisi se laihtuminen.

Ystävistä edelleen se yksi ja sama jaksaa kysellä "oletko syönyt?" ja edelleen vastaukseksi kelpaa "joo". Pari kertaa hän on katsonut minua päästä varpaisiin ja inttänyt vähän lisää "oikeesti?" mutta siitäkin on selvitty pelkällä joojoo-vakuuttelulla.

Olen kyllä hiukan lipsunut ja popsinut kiinteää ruokaa silloin tällöin, mutta olen myös lisännyt liikuntaa. Hankin itselleni hyppynarun ja hypin sen kanssa vähintään 100-200 kertaa päivässä. Käyn lenkillä joka päivä vähintään kerran ja teen ainakin 50 vatsalihasliiketttä, mielummin 100.

Pahoittelen vielä epäaktiivista blogaamista. Töissä on ollut vähän kiirettä ja nyt kun joulu lähestyy alan tekemään vähän ylimääräisiä vuoroja. Enemmän vuoroja tarkoittaa enemmän rahaa ja vähemmän aikaa houkutuksille. Mutta samalla vähemmän aikaa kuntoiluun...

Vain koska jollain on lääketieteen tutkinto, ei tarkoita että hän olisi oikeassa

Kävin eilen työterveyshoitajan tarkastuksessa.

Olin jo valmiiksi vähän valehdellut esitäytettävään lomakkeeseen mm painoni 62kg. Pieleen tosin meni. Terkkarin vaaka paljasti painokseni 60 kg.
BMI (Bodymass Index) asteikon mukaan olen vielä toistaiseksi normaalipainoinen. Terveydenhoitaja kuitenkin kehoitti minua syömään enemmän ja säännöllisemmin, joten lupasin noudattaa ruokakarttaa jonka hän minulle antoi (1400kcal).
Miten kävikään? Kotiin päästyäni, en laittanut suuhuni muruakaan koko loppupäivänä. Tarkastus oli klo 13.
Terkkari oli vähän järkyttynyt kun sanoin syöväni aamiaisen lisäksi vain yhden pienen aterian ennen klo 15 iltavuoroa. Hänen antamansa kartan mukaan minun pitäisi syödä jo kolme kertaa ennen klo 15. Kolme kertaa!! Tämä siis tarkoittaisi käytännössä sitä että jos syön aamiaisen noin klo 10, minun pitäisi syödä lounas jo klo 12, ja jokin pieni välipala noin klo 14. Eli kahden tunnin välein. KAHDEN TUNNIN VÄLEIN!! Neljän tunnin välein voisin vielä ehkä kestää, koska se on kuulemma normaalia. Itse pärjään vallan mainiosti syömällä jotain pientä vain kuuden tunnin välein. Joskus menee helposti koko päivä pelkällä vedellä.

En todellakaan aio haaskata saavuttamaani vartaloa vain koska joku on joskus keksinyt lautasmallin ja päivittäisen kalorisuosituksen.

Olen käynyt ruokakaupassa ihan kuin normaalit ihmiset. On vain mukavaa kun kaapit on täynnä. Se ei silti tarkoita että laittaisin ruokaa.
Pidän kaapissa koko ajan kasviksia, jotta voin hyvällä omalla tunnolla haukata jotain, jos nälkä iskee.

Söin äsken ruisleivän. Sellaisen Reissumies leivän toisen puolen.
Nyt on huono olo...
Taisi olla tämän päivän syömiset siinä...

Polttaako muuttostressi kaloreita?

Sain vihdoin muutettua omaan asuntoon!

Kävin viime viikolla vanhempieni luona pakkaamassa muuttotavaroita ja siivoamassa huonettani.
Siinä siivotessa, löysin vanhan diettisuunnitelmani, noin 2-3 vuoden takaa.
Olin listannut pienelle ruutupaperin palaselle tarkkaan, mitkä ruoka-aineet oli sallittu ja mitkä ei.
Jokainen ruokailu oli myös tarkkaan aikataulutettu ja paperin alareunassa oli huomautus:
"Jos missaat aikataulun, et syö."

Kunto-ohjelmankin olin raapustanut, joka ei juuri poikkea nykyisestäni.
Ja tavoitepainon;
65kg.
Tuosta aloinkin miettiä, paljonko olen oikein painanut jos olen ajatellut että 65 kiloa on ihan ok? Painoni on ylimmillään ollut jotain 71 kiloa, joten arvelen että olen liikkunut niillä hujakoilla. Muistan etten silloin tuntenut itseäni lihavaksi mutta... En tiedä mikä muuttui, mutta nyt kun vaaka pyörii 60 kilon molemmin puolin, tunnen itseni vastenmieliseksi rasvapalloksi. Ja sitä ajatellessani, 71 kiloisena olen varmasti muistuttanut virtahepoa.

Luojan kiitos pysty jälleen itse päättämään milloin syön, mitä syön ja kuinka paljon (tai kuinka vähän).

Mahdun pitkästä aikaa koon 36 farkkuihin. Ja voin oikeastaan ilokseni todeta, että tarvitsen vyön 36 lantiofarkkujen kanssa. Voin siis turvallisesti todeta että lantioni ja takapuoleni on kaventunut!

Ah kunpa minulla olisi kokovartalopeili...

Laksatiivit pääsivät loppumaan eilen, rasvanpolttajia on vielä muutama kapseli jäljellä. Lähden siis huomenna apteekkiin hankkimaan varaston täydennystä....

Muutoksia, muutoksen puutetta ja muuttoa

Tuntuu pahalta...
Äiti ja isä on ollut dietillä nyt about 3 viikkoa. Eilen ne kävi taas ravitsemusterapeuttinsa luona punnituksessa. Molemmat pudottanu 3 kiloa (isä vähän enenmmän kun sillä on enemmän elopainoakin).
Vähän masentaa huomata kun ihmiset laihtuu ympärillä ja oma paino on vaan jumittunut siihen 60 kiloon.
Paras kaverinikin totesi että pitää nyt pienen dietin tapaisen kun "on kesän aikana kertynyt pari ylimääräistä kiloa". En halua että hän laihduttaa! Kuulostan ehkä ilkeältä, mutta olen aina ollut meistä se hoikempi ja haluan asian pysyvän niin.

Vaikeaa. Painoni ei tosiaan ole pudonnut 60 kilosta alemmaksi. Välillä saan vaa'an keikkaamaan hetkeksi 59,8 mutta se ei pysy siellä edes yhtä kokonaista päivää.
Olen karsinut ruokavaliostani pois lähes kaiken! Syön päivän aikana korkeintaan yhden porkkanan tai omenan. Jos syön jotain muuta, oksennan.
Käytän edelleen nesteenpoistotabletteja, ja olen niiden lisäksi alkanut tällä viikolla syödä laksatiiveja ja ns. rasvanpolttaja kapseleita. Voi olla että vedän liikaa tabletteja kerralla ja ne kumoavat toinen toistensa vaikutuksia, mutta alan olla epätoivoinen.
Kesätyönikin loppui viime viikolla, enkä oikein ole korvannut sitä päivittäistä 30 km pyöräilyä millään...

Positiivisena sentään; olen saanut uuden työn Tampereen suunnalta. Aloitan siellä viikon päästä. Ja tämä tarkoittaa siis sitä että muutto on edessä heti kun sopiva vapaa asunto löytyy. Ja se taas tarkoittaa sitä että pääsen vihdoin vanhempien valvovan silmät alta pakoon. Jes!
Siihen asti että se oma asunto löytyy, asun edellä mainitun ystävän luona.

Jos joku tietää hyviä kuntosaleja tai ulkoilumaastoja Tampereella niin niitä saa nyt kertoa.

Ystävän Syntymäpäiväjuhla 2/2

Pieni siivu kakkua, pari suolapalaa ja muutama keksi. Siinä suurinpiirtein kaikki mitä söin lauantaina juhlissa. Pääsin juhlien alun läpi koskematta mihinkään verukkeella "Söin kotona ennen kuin lähdin"
Totuus on tietenkin etten syönyt juuri mitään. Istuin kyllä ruokapöydässä kotona, mutta mutustelin vain salaattia kunnes kaikki muut olivat nousseet pöydästä. Loput lautasellani lojuneet ruuat (perunaa ja possupihviä) heitin roskiin.

Boolia ja muuta alkoholia meni juhlissä kyllä sitten vähän enemmän, mutta ei kuitenkaan kohtuuttomasti. Ja kunhan päästiin yökerhoon asti, niin tuli tanssittua sen verran että uskon polttaneeni ainakin suurimman osan kaloreista.

Sunnuntaina tuli käytyä rannalla, mikä oli oikeastaan aika mukavaa kerrankin. Sain hiukan väriä pintaan. En ole enää ihan kalman kalpea. Kesän ensimmäinen kunnon rusketus!

Joudun valitettavasti hiukan lykkäämään omien kuvieni postaamista. Yritin ottaa kyllä muutaman kuvan, mutta kuten sanotaan, kamera lisää kiloja. Näytin joka ikisessä kuvassa lihavalta ja vastenmieliseltä. Luulin oikeasti saaneeni jotain edistystä aikaiseksi. Olin kai sitten väärässä...

Tämä viikko meneekin sitten mehupaastolla. Ja ensi viikko. Ja varmaan myös sitä seuraava.
Nälkä kyllä kaivertaa joka ikinen päivä, mutta en halua pistää mitään suuhuni. Luulen että alan jo lihoa pelkästä ajatuksesta...

Ystävän Syntymäpäiväjuhla 1/2

Okei, selitän tämän nyt lyhyesti.
Elikäs erittäin hyvä ystäväni täytti tällä viikolla vuosia ja tätä olisi nyt tarkoitus juhlistaa tulevana viikonloppuna seuraavissa merkeissä:
1) Teemajuhlat päivällä
Ruokalistan sisällöstä en ole ihan sataprosenttisen varma, mutta tiedän siellä olevan ainakin täytekakkua, muffineja ja runsaasti pikku naposteltavaa sekä alkoholipitoinen booli. Luulen että käytän mahdollisimman paljon tekosyytä "Söin kotona ennen kuin tulin" välttyäkseni ylimääräisiltä kaloreilta. Boolista tosin en usko pystyväni pysymään erossa... Haluan vähän (tai vähän enemmän) alkoholia turruttaakseni kaiken mahdollisen ajattelun.
Toisena tekosyynä pystyn käyttämään pukuani. Olen laittamassa ylleni vartalonmyötäisen mekon, enkä todellakaan halua että mikään kohta pullottaa tai kiristää. (eli onko tämä siis enää edes tekosyy?)
2) Viihteelle illalla
Eli teemajuhlista siirrytään sulavasti jatkoille paikalliseen baariin ja yökerhoon. Eli alkoholia kuluu runsaasti. JES! (?) Okei okei, alkoholissa on ihan helvetisti kaloreita, tiedetään. Mutta olen kärsinyt jo aivan tarpeeksi selvinpäin, niin nyt täytyy vähän nollata aivoja. Ja jos jätän syömisen minimiin, en tavitse edes paljoa alkoholia humaltumiseen... Kaikki on suhteellista.
Tässä välissä tapahtuu myös vaatteiden vaihto, mutta aion pysyä edelleen vartalonmyötäisellä linjalla. Kaula-aukko vain avartuu hieman ja mekon helma lyhenee.

Jos saan juhlista hyviä thinspo-kuvia, niin voin harkita niiden postaamista. Illaksi valitsemani mekko ainakin imartelee saavuttamiani muotoja erinomaisesti!

Omia kuvia thinspoksi?

Pärjäsin aika hyvin viime viikolla.
Ruokavalioni koostui lähinnä kahvista ja omenoista. Tai oikeastaan pelkästään kahvista ja omenoista. Vyötäröni on kaventunut pari senttiä.

Löysin myös ekittiön kaapista nesteenpoistotabletteja ja olen käyttänyt niitä nyt muutaman päivän. En tiedä ovatko ne yksinään vaikuttaneet positiivisesti, mutta ainakin painoni on pudonnut tasaista tahtia pienissä määrin ja vatsani ei turvota enää lainkaan!

Koko viikonloppu meni Tampereella. Lauantai shoppaillessa, sunnuntaina Särkänniemessä.
Lauantaina shoppailun lomassa tytöille tuli tietysti nälkä, joten menimme Rossoon syömään. AUTS! Listalla ei oikein ollut mitään mieluisaa, muuta päädyin lopulta vuohenjuustosalaattiin. Tosin jätin siitäkin noin puolet syömättä, lähinnä koska ruoka oli pahaa. Vuohenjuusto ei vain ollut mielestäni hyvää, joten annoin sen kaverilleni. Loppu salaatti maistui aivan liikaa sitruunalta, joten jätin sen syömättä.
Illalla kaverini asunnolla laitettiin hiukan intialaista ruokaa (pussista). Enkä sitäkään syönyt kokonaan. Onneksi yhdellä kavereistani oli kova nälkä, joten annoin hänelle noin kolmanneksen annoksestani.
Sunnuntaina tuli sitten käytyä tosiaan Särkänniemessä, mutta onnistuin pitämään ylimääräisen mässäilyn kurissa. Ruokailu grillikioskilla; kanaa ja ranskalaisia. Söin lähes koko annoksen, mutta se olikin päiväni ainoa ateria, joten onnistuin kuluttamaan joka ikisen kalorin. Ainakin siitä päätelleen että painoin pari sataa grammaa vähemmän viikonlopun jälkeen kuin ennen viikonloppua.
Jokaisen aterian yhteydessä otin 1-2 nesteenpostotablettia.

Luulen että olen pian valmis lataamaan omia kuviani blogiini. En enää koe vartaloani epämiellyttäväksi. Ulkoisesti olen melko tyytyväinen saavuttamiini tuloksiin. Haluan vain että vaakakin näyttäisi sitä mitä haluan. Joten en aio vielä lopettaa pro-ana laihduttamista.
Yritän kerätä rohkeutta kuvata itseäni seuraavaa blogausta varten. Siihen asti...

Paholainen pukeutuu Pradaan

Olen ollu ihan sekasin viimiset pari päivää.
Kuukautiset on ikävä juttu, kun turvottaa ja tekee mieli syödä KAIKKEA! Ja sen jälkeen kun on saanut ahmittua itsensä täyteen tulee huono olo ja haluaa oksentaa. Siinä olikin sitten tuo minun alkuviikkoni tiivistettynä.
Nyt on onneksi pahin ohi...

Alkoholipitoinen viikonloppu luvassa taas. Kaverilla on synttärit niin tottakai niitä täytyy vähän juhlistaa... Tarkoitus olisi istua kauimmaisessa nurkassa ja vältellä kaikkia tarjottavia. Ja jos joku tarjoaa jotain niin aina voi syyttää niitä kuukautisia.

Bikinikausi lähestyy ja paniikki kasvaa. Okei okei, vatsa on jo aika litteä, mutta niin kauan kun saan otteen löysää nahkaa ja läskiä, en ole tyytyväinen. Reidetkin pitäisi jotenkin saada kutistettua...

Mies-tuttavani kävi tänään taas vierailulla. Ärsyttää yhä kun hän katsoo takamustani ja sanoo "On se tiukka!" Kun ei ole!! Okei, olen saanut pari senttiä pois lantiolta ja takamuksesta, mutta ei se millään muotoa ole tiukka tai muuten kiinteä. En ymmärrä! Teen askelkyykkyjä ja normaali kyykkyjä päivittäin. Missä vika kun ei näy tuloksia???

Luulen että aloitan seuraavaksi vesimelonidietin. Jos jollekin ei ole tämä dietti tuttu, niin lyhyesti selitettynä: Vesimelonidietti koostuu A) Vesimelonista ja B) vedestä. Viikon ajan ei kosketa mihinkään muuhun. Sitä suositellaan ihan pari päivän pituisena "elimistön puhdistuskuurina".

Tähän astisista diettimenetelmistä, joita olen kokeillut, parhaiden listalle ovat päässeet "Pahoilanen pukeutuu Pradaan"-dietti ja omena-dietti. Omena-dietti on vastaavanlainen kuin vesimelonidietti. Omenoita ja vettä. Itse kyllä lintsasin vähän, ja join kahvia.
"Paholainen pukeutuu Pradaan"-dietti pitäisi olla tuttu niille jotka ovat kyseisen elokuvan nähneet. Muistin virkistykseksi: Nestedietti, eli eletään pelkällä vedellä. Vasta sitten kun tuntee pyörtyvänsä, saa ottaa pienen palan juustoa. (Tässä kohtaa on hyvä huomauttaa että jättäkää ne kermajuustot kiltisti sinne kauppaan) Se oikeasti toimii, jos itsekuri kestää.

Jos jollain on jotain omia hyviä dietti-vinkkejä, niin kertokaa toki!

Still not skinny enough

61 kiloa!! Vihdoin!!

Kävin taas pitkästä aikaa perheen luona. En vapaasta tahdostani tosin, mutta oli pakko. Sukulaisen hautajaiset, R.I.P. <3

Kaiken sen murheen keskellä olin silti vain huolissani omasta painostani ja ulkonäöstäni ja melkein hypin riemusta kun näin kilon kadonneen. Silti, se riemu ei kauaa kestänyt kun tarkkailin muotojani peilistä. Ei ulkoista muutosta. Harmittaa...
Vyötärö ei ole kaventunut senttiäkään, vatsa ei ole yhtään litteämpi. Takapuolesta puhumattakaan! Olen läskiperse!!! Reidet ovat kaventuneet hieman, joten takamukseni näyttää massiiviselta.

Porukat eivät ole vielä huomanneet mitään. Ihme.
Kaverit kyllä huomauttelevat että minun pitäisi syödä enemmän, mutta se nyt ei ole mitään uutta.
Haluan edelleen pudottaa painoni 55 kiloon. Eli vielä on 6 kilon matka... Ei kuullosta paljolta, mutta ottaa huomioon että yhden kilon pudottamiseen meni nytkin kaksi viikkoa. Painon pudottaminen käy aina sitä vaikeammaksi mitä enemmän kiloja karistaa. En kuitenkaan luovuta. Neste paasto on tuottanut tyydyttäviä tuloksia tähän asti, joten sillä pysytään.

En kyllä usko että lopetan laihduttamisen sitten kun olen tavoitteessani. Se riippuu pitkälti siitä, paljonko kehoni muuttuu ulkoisesti. Pitäisi varmaan asettaa tavoitemitat myös vyötärölle. Nykyisellään vyötäröni on 65cm ympärysmitaltaan.Onko liikaa toivottu jos haluan siitä ainakin 5 senttiä pois?

Palataanpa hetkeksi siihen kun olin perheen luona oleilemassa hetken. vietin vain yhden yön porukoilla mutta sekin oli ihan liikaa! En nyt tarkoita etten pitäisi perheestäni, mutta se kaikki ruoka ja sen tuputtaminen käy hermoille.
Nukuin aamulla mahdollisimman pitkään, ettei minun tarvitsisi syödä aamiaista perheen kanssa samaan aikaan. No... vähän pieleen meni se yritys. Isosiskoni oli miehensä kanssa myös paikalla, ja he jäivät molemmat keittiöön vielä oleilemaan ja lukemaan. Isäni alkoi valmistella jo lounasta ja veljenikin oli nukkunut aika myöhään, joten hän vasta söi omaa aamiaistaan. Ainoa joka ei siis ollut läsnä, oli äitini. Onni sinänsä, sillä hänen katseeltaan on todella vaikea salata mitään!
Söin siinä sitten paahtoleivän palasen juustolla ja pienen kulhollisen Fitness muroja. Isä vähän katsoi että syönpäs vähän, mutta sain hänet vakuutettua siitä ettei minua nälätä.
Lounasta syötiinkin sitten jo parin tunnin päästä. Oikeasti, tuntuu siltä että perheeni syö koko ajan! Minulle riittää yksi ateria päivässä, perheeni syö ainakin 3 lämmintä ateriaa, parhaina päivinä jopa 4, ja paljon välipaloja ym. Rasittavaa!! Voitte uskoa että houkutus oli suuri ahtaa kitaani kaikkea epäterveellistä ja rasvaista naposteltavaa. Sain kuitenkin pidettyä itseni kurissa ja nokin kiltisti pelkkiä linnun annoksia.
Lounaalla isäni kyllä vähän jo katsoi, miksen syö enempää. Sanoin että vastahan minä söin aamupalan. Isä uskoi tällä kertaa, mutta luulen että hän alkaa epäillä jotain...

En välitä. Olen pian alle 60 kiloa, enkä aio pilata tätä edistystä vain siksi että alan syödä. Ehei!
Kuntoilua täytyy tosin lisätä... Uskon jopa että jaksan nyt paremmin, sillä lopetin tupakoinnin. Se vein aivan liian paljon rahaa. Ja tarvitsen pian rahaa uusiin vaatteisiin. Kaikki omistamani farkut roikkuvat päälläni, (en olisi itse huomannut tätäkään ellei sisareni olisi siitä huomauttanut) joten tarvitsen uusia. En kuitenkaan aio ostaa yhtään mitään ennen kuin olen kokoa S, tai vielä parempi XS.